tag:blogger.com,1999:blog-89420922676155467752024-03-05T06:12:23.981-08:00Koomikko Kivi Pohjoinen psykonautti nautti ja tarinoi.Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.comBlogger32125tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-29239611334774492772016-12-19T04:25:00.001-08:002016-12-19T04:25:43.371-08:00Kulttuurikritiikki: Rogue One - A Star Wars Story<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsuXpS4VBz85_vL1An4DWz10rsCdsuvOGznBCtWGd2pYty1lu9zKzMxnRypCDG3okNCF0I3CJbW1K4H7S54PHVcDxGl6dEgeyekBL9BSohJZ3FYR6l94RKZ-g2awrDCa-r_vUXZlTgP47J/s1600/rogueone_onesheetA.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsuXpS4VBz85_vL1An4DWz10rsCdsuvOGznBCtWGd2pYty1lu9zKzMxnRypCDG3okNCF0I3CJbW1K4H7S54PHVcDxGl6dEgeyekBL9BSohJZ3FYR6l94RKZ-g2awrDCa-r_vUXZlTgP47J/s400/rogueone_onesheetA.jpg" width="270" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><i><br /><br />(Sisältää jonkin verran spoilereita, mutta toisaalta, kyllähän te kaikki tiedätte mikä lopputulos tällä tarinalla on.)</i></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pitkän linjan Star Wars -fanina minun on pakko sanoa tämä, vaikka vaikeaa se on. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Rogue One: A Star Wars Story on todella huono elokuva. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Se on yksi vuoden pahimmista flopeista, kauhein Star Wars -pettymys sitten Episode One: Phantom Menacen. En tarkoita tällä sitä, että Rogue One olisi huonompi elokuva kuin Episode II: Attack of the Clones tai Episode III: Revenge of the Sith, koska niiden karmeuteen se ei ihan yllä. Tarkoitan sitä, että Phantom Menacen jälkeen kukaan tuskin odotti seuraavilta osilta paljoa, mutta viimevuotinen Force Awakens palautti perusvarmalla suorituksellaan luottamuksen Tähtien sotaan ja Rogue One vaikutti jatkavan tasokasta linjaa. Rogue One näytti trailerissa parhaalta Tähtien sodalta sitten Imperiumin vastaiskun - siksi pettymys on niin kova. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikki klassiset Star Wars -elementit tuntuivat olevan kasassa: selkeä vastakkainasettelu hyvän ja pahan välillä, isoja sotakoneita ja vielä isompia tunteita. Traileri sai silmäni vetistämään useaan otteeseen. Mutta elokuvan nähtyään joutuu toteamaan saman kuin sadun räätälihiiri: ei tullut takkia, hyvä kun henkselit. Rogue One muistuttaa tekoprosessiltaan paskan pirtelön puuhaamista - tehosekoittimeen on laitettu kaikki mikä tekee Tähtien sodasta hyvää ja painettu nappia. Lopputulos on hitaasti valuvaa, synkän väristä ja mitättömän makuista mössöä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Arvostan Rogue Onea siitä, että se yrittää aidosti luoda uutta Tähtien sotaa: sukukohtaloiden ympärille kiertyvän maagisen avaruusoopperan sijaan käsissä on arkirealisuuteen pyrkivä sotaleffa, joka kuvaa Imperiumin ja Kapinaliiton sotaa ruohonjuuritasolla. Se myös kyselemättä siirtää Star Warsin mustavalkoista moraalia harmaalle alueelle: taisteluiden kuluttamat kapinalliset syyllistyvät sotarikoksiin ja Imperiumin sotilaat esitetään ajattelutavan muutokseen kykenevinä inhimillisinä olentoina kloonattujen murhapataljoonien sijaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Keskeinen kysymys on tietysti se, että onko tämä ylipäätään hyvä idea. Iso osa Tähtien sodan viehätyksestä rakentuu nimenomaan mustavalkoisen moraaliopin varaan: pahikset ovat pahoja koska nauttivat vallasta ja hyvikset hyviä koska oikein tekeminen on oikein. Star Wars on herättää lapsenomaista innostusta aikuisia myöten siksi, että se antaa meille mahdollisuuden palata hetkeksi lapsuusleikkien helppoon ja yksinkertaistettuun maailmaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">En kuitenkaan ole sitä mieltä, että muutosta ei saisi tehdä: uusien näkökulmien etsiminen instituutioiksi nousseiden popkulttuuriteosten tematiikkaan on mielestäni progressiivisen ja terveen media- ja taidekulttuurin tunnuspiirre. Ongelma Rogue Onessa onkin ainoastaan se, miten tämä tyylinvaihdos ja sitä myöten koko elokuva on toteutettu. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Elokuvan kaikkein keskeisin ongelma asuu käsikirjoituksessa, joka ei toimi oikein millään tasolla. Tähtien sodan henkilökeskeinen kerronta vaihtuu tapahtumien tarkkaan kuvaamiseen ja juonen yksityiskohtaiseen kertomiseen, mikä on yksiselitteisen väärä valinta yhdestä ilmiselvästä syystä: lopputulos on kaikkien tiedossa. Rogue Onen keskeinen tarinalanka on Imperiumin superaseen, Kuolemantähden, kaavioiden varastaminen. Ja koska käytännössä koko maailma tietää, että Luke Skywalker räjäytti Episode IV: A New Hopessa Kuolemantähden juuri noiden samaisten piirustusten ansiosta, ei Rogue Onen tarinassa ole pätkääkään jännitettä. Jokainen matkaan tuleva mutka on tarpeeton, koska lopputulos on kaikkien tiedossa. Rogue Onen juoni muistuttaa ärsyttävällä tavalla huonoa pelisuunnittelua: pelaaja tietää kyllä, että tuosta ovesta pääsee taistelemaan viimeistä pomohirviötä vastaan, mutta oven avaamiseksi tarvitaan kahdeksan eriväristä avainta, jotka kaikki pitää käydä erikseen hakemassa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toisaalta kärjistäen voisi sanoa, että sama ongelma vaivaa lähes kaikkia blockbustereita: jokainen Dark Knightin starttaava katsoja tietää kyllä, että lopussa Batman kyllä vetää Jokeria turpaan, joten todellista jännitettä ei ole olemassakaan. Mutta Dark Knight hoitaa omaperäisyytensä ja yllätyksellisyytensä muualla. Se esittelee meille täysin ennenäkemättömän Jokerin, jonka seuraavaa askelta kukaan ei pysty arvaamaan. Rogue One kompuroi tässäkin rumasti - omien ideoiden sijaan se varastaa keskeiset tapahtumansa muista sotaelokuvista. Jokaikinen kohtaus ruudulla on nähty aiemminkin: kapinallisen vangin kasvu huipputaistelijaksi, henkeä nostattava puhe ennen taistelutoimintaa, toverinsa kuolemasta tappokoneeksi muuttuva jäyhä konekiväärimies. Mukana ovat jopa niinkin väsyneet kohtaukset kuin "Jättäkää minut ja pelastakaa itsenne" -puhe ja isän viimeiset sanat tyttärelleen hetki ennen väistämätöntä kuolemaa. Ainoa keino, jolla Rogue Onen einestason kohtauksista voi saada jotain hupia, on ottaa leffateatteriin mukaan sotaleffaklisebingokortti. Älkää tosin tehkö siitä juomapeliä, kuolette alkoholimyrkytykseen.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koska juonikuvion lopputulos on päivänselvä ja avainkohtaukset ennestään nähtyjä, Rogue Onen tulisi ladata kaikki panoksensa henkilöhahmoihin ja heidän suhteisiinsa - mutta elokuva epäonnistuu siinäkin. Jokaikinen hahmo isäkriisissä kamppailevasta Jynistä (Felicity Jones) taisteluiden kovettamaan Cassian Andoriin (Diego Luna) jää katsojalle täysin etäiseksi ja hahmottomaksi klöntiksi. Ja kun henkilöhahmot eivät kiinnosta, on täysin yhdentekevää kuinka eeppisen lopputaistelun graafikot onnistuvat ruudulle loihtimaan: kun sen keskellä olevien ihmisten kohtalot eivät kiinnosta, ei itse taistelulla ole mitään painoarvoa. Ainoa hahmo, jossa tuntuu olevan edes jonkinlaista inhimillisyyttä on, ironista kyllä, K-2SO -droidi (Alan Tudyk). Mutta sekin johtuu vain siitä, että hahmon persoona on pöllitty Big Bang Theoryn Sheldonilta - superälykäs ja nihilistisen koominen suhtautumistapa ihmisyyteen on kaukana tuoreesta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Henkilöhahmojen ohuuteen tiivistyy Rogue Onen epäonnistuminen: kun juonen lopputuloksessa ei ole mitään mahdollisuutta yllätykseen, tulisi elokuvan keskittyä nimenomaan kapinallisjoukkoon - heidän persoonallisuuksiinsa ja ryhmän kasvamiseen yhtenäiseksi. Tämä näkökulma tekee Avengersista toimivan: leffan juonen tärkein porkkana on se, että avaruusmöröt tekevät maapallolle invaasion ja supersankarit vetävät niitä porukalla pataan. Sitä ei kukaan jaksaisi töllöttää puolta tuntia pidempään, joten Avengers keskittyy tarinassaan viisaasti ristiriitaisten persoonien kasvamiseen yhteen pelaavaksi iskujoukoksi - Iron Manin ja Hulkin pikkunäppärä kuittailu toisilleen on elokuvan liima, eivät eeppisen mittakaavan tehostekohtaukset. Rogue Onen kohdalla en oppinut tuntemaan yhtäkään henkilöhahmoa kunnolla ja siksi minulle oli täysin yhdentekevää, montako AT-AT-kävelijää X-wingit onnistuvat lopputaistelussa kaatamaan. Mallia olisi voinut ottaa vaikka Star Wars Rebels -piirrossarjasta: vaikka sen yleissävy on paljon lapsellisempi, sen kaikki henkilöhahmot ovat hyvin kirjoitettuja ja sympaattisia tyyppejä - minkä takia heidän kohtaloistaan välittää aidosti. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Perinteisesti Star Wars -elokuvan eduiksi voi laskea ainakin sen, että se näyttää ja kuulostaa hyvältä. Ja niin kieltämättä tekee Rogue Onekin - melkein. Planeettalokaatiot näyttävät erinomaisilta, Imperiumin uudet sotalelut ovat vakuuttavia ja lopputaistelu on visuaalisesti kertakaikkisen upea. Siellä olemisen tuntua luo steriilin greenscreenin välttäminen ja oikeissa lokaatioissa kuvaaminen - on lähellä, ettei Rogue One ole parhaimman näköinen Star Wars -elokuva koskaan. Mutta yksi täysin käsittämätön suunnitteluratkaisu ampuu koko muuta visuaalista ulkoasua polveen ja riuhtaisee joka kerta ruudulla ollessaan katsojan ulos elokuvan maailmasta: vanhojen hahmojen herättäminen henkiin CGI-tekniikalla. Sekä Kuolemantähden komendantti Moff Tarkin että nuori prinsessa Leia on tuotu leffaan tekemällä heidän A New Hopesta tutut kasvonsa uusiksi tietokoneella - ja se näyttää kertakaikkisen hirveältä. Ihmiskasvoissa on se ongelma, että jokainen meistä on asiantuntija sen suhteen, miltä niiden tulisi näyttää - ja animaatiotekniikka ei ole vielä lähelläkään sitä pistettä, etteikö eroa kykenisi huomaamaan. Jonkun verran edistystä Disneyn edellisestä yrityksestä (Jeff Bridgesin superkuumottava puunaama Tron Legacyssa) on toki tapahtunut, mutta ei tarpeeksi. Koeta siinä sitten suhtautua vakavasti kapinallisten uhrauksiin ja menetyksiin, kun niiden syypäänä on 2000-luvun TV-chatista tuttu Puhuva Pää. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja juuri tähän tiivistyy Rogue Onen ongelmallisuus: se on aikuisille suunnattu elokuva maailmassa, jota on äärimmäisen vaikea suunnata aikuisille. Se on kaikilta piirteiltään väärällä tavalla käsiteltyä "grittinessiä" (olkoon sen suomenkielinen termi tässä arvostelussa "synkistely"). Synkistelyllä tarkoitan sinänsä varsin lapsellisen alkuperäisteoksen - kuten Batmanin, Hämähäkkimiehen tai Teräsmiehen - muokkaamista realistisempaan ja synkempään suuntaan, koska sen arvellaan olevan aikuiseen makuun sopivaa, rajua ja ajatuksia herättävää. Ja koska Christopher Nolan onnistui tässä (ei kovinkaan hyvin elokuvataiteellisesti, mutta taloudellisesti), moni iskee kätensä ensimmäisenä tähän väsyneeseen työkaluun yrittäessään piristää pitkäikäistä leffasarjaa. Rogue One on tyyppiesimerkki siitä, miten tämä tehdään väärin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tähtien sota on tyhmä. Siinä on avaruusvelhoja, planeetan kokoisia superaseita ja hassuja alieneita. Ja siinä piilee Tähtien sodan vetovoima: se on tyhmä täysin rehellisesti ja ottaa siitä ilomielin kaiken irti. Koko elokuvasarjan keskeisiä symboleja on valomiekka, joka on valoa nopeampien avaruusalusten ja laseraseiden maailmassa täysin epäkäytännöllinen ase. Mutta samalla se on myös helvetin siisti vekotin, yksi popkulttuurin päheimmistä keksinnöistä. Sen kohdalla lapsenmieli ohittaa aikuisen rationaalisuuden: aivan sama onko se fysikaalisesti mahdollinen ja aivan sama vaikka sillä olisi maailman helpointa irrottaa oma jalka, mulle sellainen ja nyt heti! Star Wars on aina ollut tunteen ja unelman voitto järjestä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Rogue One taas tekee Tähtien sodalle tasan päinvastaista: se lisää satumaailmaan kahmalokaupalla aikuisten realismia, jota kukaan ei tilannut. Jos kapinallisten pääuhkana on fysiikan lakien mukaan täysin järjetön, kuun kokoinen supertaisteluasema, sen vastapainona on täysin mahdotonta olla syvälle ihmisyyteen käyvää, moraalin harmaata aluetta tutkailevaa dramatiikkaa. Se on ratkaisuna samanlainen kuin jos Schindlerin listassa natsihirviö Amon Goeth olisi laittanut juutalaisorjansa rakentamaan Ahvenanmaan kokoista panssarivaunua. Elokuvan tyylilaji on täysin hukassa: se yrittää samaan aikaan tuoda Tähtien sodan maailmaan realismia ja laittaa meidät pelkäämään täysin epärealistista uhkaa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sille on syynsä, miksi massamurhan muistotilaisuuden päätteeksi ei järjestetä ilotulitusta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Rogue One rakentaa lapsenomaisesta, yksinkertaisesta seikkailusta aikuisten vakavaa jaarittelua ja synkistelyä, poistaa kaiken riemun tarinasta, joka elää nimenomaan lapsenomaisesta riemusta. Se on tylsä, iloton ja tarpeettomasti synkistelevä elokuva, jonka olemassaololle on vaikea löytää minkäänlaista perustetta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Rogue One tekee Tähtien sodan maailmalle saman kuin Man of Steel teki DC:n universumille: se ottaa värejä, isoja tunteita ja puhdasotsaista sankaruutta pursuavan maailman ja truuttaa sen täyteen harmaata sementtiä, jonka kuivumista persoonattomat hahmot kommentoivat parin tunnin ajan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Täytyy vain toivoa, että betoniauton seuraava osoite ei ole Star Wars: Episode VIII. </span><br />
<div>
<br /></div>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-52851670107926259972016-02-15T22:35:00.002-08:002016-02-15T22:38:08.687-08:00Äärioikeiston comeback: Olemmeko oppineet mitään natsismista? <span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ääriajattelulla tehdään ruumiita tehdasmittakaavalla. Natsi-Saksa oli maailman ensimmäinen valtio, joka teollisti ihmisten tappamisen. Natsit edustivat niin överiä pahuutta, että sen tuntevat kaikki. <br /><br />Mutta minkä osion ihmiset äärioikeistolaisuuden noususta muistavat? Keskitysleirit, Gestapon, SS-joukot, kansanmurhan. Natsismin nousun historia on monille hämärän peitossa - se ei toiminut siten, että yhtäkkiä Heinrich huomasi jotta kappas, tuohon naapuriinhan on pystytetty Birkenau, eipä tässä muuta kuin uunit täysille. <br /><br />Ei. Äärioikeisto nousi pikkuhiljaa, salakavalasti, yksityiskohta kerrallaan. Vihapuhetta, katupartioita, ksenofobian ruokkimista, oman kurjuuden syyn vierittämistä tietyn ihmisryhmän niskaan. Tutkija Wendy Lowerin kirjasta Hitlerin raivottaret löytyy kaksi erityisen kylmäävää, natsivallankumousta edeltänyttä yksityiskohtaa, joiden yhtäläisyys nykypäivän keskusteluilmapiiriin on ahdistavan samanlainen:<br /><br />"Saksalaiset elivät lähes jatkuvien vaalikampanjoiden ja uuvuttavan poliittisen kiihotuksen keskellä. Ajassa yhdistyivät karkealla tavalla joukkomainonta ja ihmisten uhkailu ja pelottelu." <br /><br />Kuulostaako tutulta? Toinen esimerkki on yhtä ikävä: <br /><br />"Naisten annettiin ymmärtää olevan uhanalaisia seksuaaliobjekteja, joiden oli varjeltava valppaasti koskemattomuuttaan juutalaisten varalta. Tämä juutalaisvastaisuuden muoto kannusti saksalaismiehiä myös miehiseen uhoon: naisten suojeleminen "vaarallisilta" juutalaisilta oli miesten kunnian ja miehuullisuuden mittapuu."<br /><br />Auts. Näyttää siltä, että emme ole oppineet paljon. <br /><br />Evoluution näkövinkkelistä se ei ole mikään ihme: geneettisesti 2010-luvun suomalainen on käytännössä täysin identtinen 1930-luvun saksalaisen kanssa. Me olemme fyysisesti tasan yhtä vietävissä, yhtä viisaita, yhtä tyhmiä, yhtä julmia ja yhtä lempeitä kuin ne ihmiset, jotka polkaisivat käyntiin massiiviseen kansanmurhaan johtaneen vihakampanjan. <br /><br />Ainoa ero on se, että meillä on tietoa siitä, että näin on käynyt jo kerran aiemmin. Kykymme jäsentää ja tallentaa tietoa tekee meistä täysin poikkeuksellisen lajin koko eliökunnassa. Internet, kirjastot ja muut tietopankit ovat aivojemme ulkoistettu osa. Yhdelläkään muulla lajilla ei ole käytössä tällaista tietomäärää sen suhteen, miten se voisi tulevaisuudessa selviytyä ja menestyä. <br /><br />Mutta aseen varmistinkin toimii vain silloin, kun sen muistaa ja osaa laittaa päälle. Ja tässä ihmiskunnalla tuntuu olevan suuria vaikeuksia: me kyllä tiedämme, mitä menneisyydessä tapahtui, mutta osaamme varsin huonosti suhteuttaa sitä pidemmän aikaskaalan ajatteluun. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä evoluution myötä jokainen yksilö pyrkii selviytymään ja lisääntymään lähinnä omia ja sukulaistensa etuja ajaen. Lyhytnäköisyys on ainoa vinkkeli, johon luonto pystyy. <br /><br />Ymmärtämällä luontoa on helpompi ymmärtää ihmistä, mutta luonto ei vapauta meitä vastuusta. Luonto ei tunne moraalia eikä sitä näin ollen voi käyttää perusteluna moraalisissa valinnoissa: se on täysin ihmiselle ominainen asia ja varsin uusi keksintö koko maailmankaikkeudessa (ainakin sikäli kun tiedämme). Mutta vaikka sen toteuttaminen käytännössä voikin olla hankalaa, samalla pyrkimys tehdä mahdollisimman paljon hyvää läheisille on yksi kauneimmista ja hienoimmista asioista, mitä tähän kosmokseen on koskaan syntynyt. <br /><br />Tämä on tietysti puhtaasti arvonäkökulma, <span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">u</span>skomus. Mutta siihen uskomukseen nojaten ihminen on oppinut jatkuvasti vähemmän väkivaltaiseksi ja parantamaan omaa elämänlaatuaan. "Sivilisaatio on vain hidas prosessi, jossa opitaan olemaan kilttejä", sanoi Tennessee Williams. <br /><br />Juuri nyt meillä on hyvä mahdollisuus todentaa, kuinka sivistyneitä lopulta olemme. Jos internetin vihapuheen määrää katselee, ero barbaarisina pidettyihin itäisiin kulttuureihin on erittäin ohut, silkka pintasilaus. Mark Twain sanoi jo 1800-luvulla, että "Maailmassa on monia huvittavia asioita, ja niiden joukkoon kuuluu valkoisen miehen käsitys, jonka mukaan hän on vähemmän raaka kuin muut raakalaiset.".<br /><br />Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuus osoittaa Twainin Markun olevan väärässä. Me olemme tietoisia olentoja. Me kykenemme tarkastelemaan omia ajatuksiamme, tuntemuksiamme ja tekojamme ikään kuin itsemme ulkopuolelta ja keräämäämme tietoon suhteuttaen. Siksi ei olekaan olennaista tarkastella, ilmestyykö peilikuvaan selän taakse kammottava natsi. Tärkeämpää on tutkia sitä, onko oma peilikuva muuttumassa. <br /><br />Nyt jos koskaan on tärkeää kysyä itseltään, millaiseen lopputulokseen omat teot voivat johtaa. Kyseenalaistaa omaa ajattelua, pohtia vihan oikeutusta. 1940-luvun saksalainen sentään saattoi vielä vedota siihen, että hän ei tiennyt, että näin tulee käymään. Meille historia ei tule antamaan samanlaista vaparia. <br /><br />Me tiesimme erittäin hyvin. </span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-67673610524167688472016-02-15T04:35:00.001-08:002016-02-15T04:36:36.126-08:00Viikon tärppi 3/2016: Jukka Poika - Laulajan testamentti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2ssjyQ70Bx-lmXDEmDXUyof7TBy0m7BLWN9K71wmSiPvcluYMPB1A4M9J4Iw27InySH1akRmxS7FbGKYfIhdUsUnTUskjZDApPl2D8EwpoUewikJLak9utjRLtZZguVSmYbZFdZkOnW5E/s1600/260px-JukkaPoikaLaulajanTestamentti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2ssjyQ70Bx-lmXDEmDXUyof7TBy0m7BLWN9K71wmSiPvcluYMPB1A4M9J4Iw27InySH1akRmxS7FbGKYfIhdUsUnTUskjZDApPl2D8EwpoUewikJLak9utjRLtZZguVSmYbZFdZkOnW5E/s320/260px-JukkaPoikaLaulajanTestamentti.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /><br />En oikein tiedä, mitä Jukka Pojasta nykyään ajattelen. Toisaalta on ihan mukava, että monomaanisen oloinen "Polttakaa Babylon ja nyrkillinen kukkaa" -julistuksellisuus on jäänyt taakse, mutta en minä oikein piittaa siitäkään että Cumulus sponssaa jäbälle musiikkivideot. Aika äkkiä mies on heilahtanut vasemmistolaishipistä massintekomasiinaksi, mutta ehkäpä mainoshillo houkuttaa eri tavalla kun on vekaroita pirtissä. Parempi kun en lähde minkäänlaiseen moralisointiin, itte oon kuitenkin kymmenen vuoden päästä Lidlin mainoksissa kun jostakin pitää saada lisätuloja Tartu mikkiin -juontojen lisäksi. <br /><br />Sitä paitsi Jukka Poika on ehtinyt tehdä niin hienon musiikillisen teon, että minulle on loppujen lopuksi sama mitä kaveri loppu-uransa puuhailee. Veikko Lavin vanhojen tanssibiisien uudelleentulkinta ja tietoisuuteentuonti Laulajan testamentti -levyn muodossa on jo itsessään kulttuuriteko ja sitten kun levy vielä sattuu olemaan alusta loppuun erittäin hyvä, niin mikäpäs tässä. <br /><br />Veikko Lavi on nykyisille sukupolville melko tuntematon suomalainen suuruus, mikä on sääli: miehen kynässä yhdistyivät harvinaisella tavalla ymmärtäväinen huumori ja yhteiskunnan vähäosaisten asema taipumatta kuitenkaan liialliseen pateettisuuteen - hänet on helppoa nähdä esimerkiksi Gösta Sundqvistin sanoitustyylin edeltäjänä. Tietyssä mielessä hän on myös minun esi-isäni: hän irvaili biiseissään niin Kekkoselle kuin silloiselle suomalaisten viinaturismille ja oli aktiivinen yhteiskunnan kommentoija. Jotakin Lavin kovapirrisyydestä kertoo se, että hän on tehnyt laulusarjan kansalaissodasta. Kyllä, luit oikein. <br /><br />Kaikeksi onneksi Jukka Poika on omissa tulkinnoissaan kunnioittanut Lavin työtä ja malttanut pistää omat maneerinsa täysin minimiin. Haukiputaan rastafari on melko lailla parhaita kavereita tekemään uusversioita Lavin biiseistä siksi, että tuotanto ja soitanta on minimalistista, mikä jättää erinomaisesti tilaa tekstille. Ja ne tekstit ovat ihan helvetin hyviä: Laulajan testamentti kuvaa viihdetaiteilijan elämää samalla karun rehellisesti ("Raha ei taskussani viihtynyt, sillä sehän tuli laulamalla") ja samalla elämän oikeasti tärkeitä asioita painottaen ("Talvinen hanki ja raikas sää, kotimaa joka kauniilta näyttää. Niin paljon kallista jälkeen jää, sitä saat sinä vapaasti käyttää"). <br /><br />Limperin Hilma on nykypäivänäkin hätkähdyttävän feministinen suomalaisen työkulttuurin kritiikki: kappaleen nimihenkilö Hilma päätyy naimisiin juopon kanssa, painaa duunia yötä päivää kasvattaakseen lapsensa ja kuolee täysin unohdettuna. "Vieläkö muistatte Limperin Hilman, vihdoinkin rauhassa levätä voi. Hauta on ruohoinen, ristiä ilman, Aukusti mökinkin viikossa joi. Valtiomiehet nuo patsaita saaden kansamme mielistä häivy ei pois - eikö sais Hilmakin sankaripaaden, väitätkö ettei hän sankari ois?". Nyt on kova.<br /><br />Laulajan testamentti toimii erinomaisena väylänä Veikko Lavin rikkaaseen, havainnoltaan kirkkaaseen ja empaattisen huumorin maailmaan. Ihan sama montako Siideripissistä tämän jälkeen tulee, Rousun Jukka on myös oman sankaripaatensa tällä tempulla ansainnut. </span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-85638747980371553792016-02-01T03:35:00.004-08:002016-02-01T03:35:41.639-08:00Viikon tärppi 2/2016: Jättiläinen (2016)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5OvX-Wh6Dm2dx9l7RUom7c13MFaRqKhRekveZpa4KJvP408GIsdKBSlfjDX2H1kz8hBgUs4riOtWySqdvem-_RHjUpf_kxsv7C_fAySH0JM37cwJeTOQ-k85uad66Al8eCc9uSuFY9yKk/s1600/J%25C3%25A4ttil%25C3%25A4inen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5OvX-Wh6Dm2dx9l7RUom7c13MFaRqKhRekveZpa4KJvP408GIsdKBSlfjDX2H1kz8hBgUs4riOtWySqdvem-_RHjUpf_kxsv7C_fAySH0JM37cwJeTOQ-k85uad66Al8eCc9uSuFY9yKk/s1600/J%25C3%25A4ttil%25C3%25A4inen.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /><br />Suomalainen poliittinen trilleri. Paperilla kammottavan kuuloinen idea, Pekko Pesosen kirjoittamana ja Aleksi Salmenperän ohjaamana yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä suomalaiselokuvista. Jättiläinen kertoo nimellisesti Talvivaaran kaivoskatastrofista, mutta pinnan alla kuplii väkevä kritiikki koko suomalaista hyväveli-hyväsisko-verkostoa kohtaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Elokuvassa valtiolliset instanssit ja liike-elämä ovat kietoutuneet yhteen moraalisesti erittäin epämiellyttävällä tavalla - kuva suomalaisesta korruptiosta on asiallisen tyly eikä pätkääkään liioitellun tuntuinen. Tämä näkyy erityisesti Jani Volasen esittämässä kaivoksen toimitusjohtajassa Pekka Perässä, josta ei ole tehty demonista manipulaattoria vaan perusyrittäjä, joka ottaa tarpeettomia ja vaarallisia riskejä lyhytnäköisessä voitontavoittelussaan. Jättiläinen muistuttaa myös siitä, että jos Perän kaivosoperaatio olisikin onnistunut eikä syytänyt uraania vesistöön, toimitusjohtajaa olisi juhlittu sankarina. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Salmenperä ja Pesonen onnistuvat lähes mahdottomassa: suomalaisesta byrokratiasta ja sen laillisuuden rajoilla tapahtuvata kiertelystä saadaan loihdituksi kasaan viihdyttävä, jännittävä ja silti tiukasti asiassa kiinni oleva ajankohtaisteos. Välillä puhetta tuntuu piisaavan pökerryttäviä määriä eikä kuvalliseen viestintään luoteta tarpeeksi, mutta aiheen monimutkaisuuden huomioon ottaen Jättiläinen onnistuu käsikirjoituspuolella ennenäkemättömän hyvin. Kuvaukseen ja leikkaukseen olisin toivonut kovempaa tyylittelyä - sellaista mitä nähdään päähenkilön purkaessa pahaa oloaan humalaiseen rumpujensoittoon -, mutta toisaalta asiapitoinen ote ja kuvauksen ahtaus sekä harmaus tukevat tarinaa hyvin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Dialogi on realistista eikä ollenkaan niin kapulaisen kuuloista kuin suomifilkoissa yleensä - mikä on ihan mahtava juttu, koska tekstiä tulkitsemaan on valittu kertakaikkisen mainio näyttelijäkaarti. Joonas Saartamon ja Elina Leeven pariskunta tulkitsee hienosti moraalisesti arveluttavan työn ja sen tarjoaman korkean elintason ristiriitaa. Saara Kotkaniemen tieteelliseen dataan luottava kovapäinen tutkija tarjoaa hienon vastapainon metsästysseurojen äijäsolidaarisuuteen nojaavaan bisnekseen. Leffan kovin roolisuoritus luetaan väistämättä Jani Volasen nimiin: mies ei pelkästään näyttele Pekka Perää vaan muuntautuu häneksi, astuu oman itsensä ulkopuolelle - eikä tee hahmosta karikatyyria vaan ajoittain jopa pidettävän oloisen tyypin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> Liioittelun sekä kliseiden välttäminen roolisuorituksissa ja käsikirjoituksessa on syy, minkä takia Jättiläinen toimii. Se on uskottava, pelkistetty ja itseensä luottava elokuva - puhutteleva teos, jonka lopetus on kutakuinkin täydellinen. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ainahan sitä on Suomessa yritetty Hollywoodia tehdä, mutta nyt päästään rinnalle. </span><br />
<div>
<br /></div>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-53648056890047857232016-01-25T02:46:00.002-08:002016-01-25T02:46:20.059-08:00Viikon Tärppi 1 / 2016: Pimeä historia<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">Hoj! <br /><br />Tästä se alkaa. Uusi juttusarja meikäläisen blogiin. <br /><br />Maailmassa on nykyjänsä niin paljon hyviä juttuja, että valintahalvaus uhkaa. Ei tiedä mihin tarttuisi ja sitten pistää vanhan lempparin uusintana. Hyvähän se on, mutta kun ei siinä mitään uutta päähän pärähtele. Jäätelökuppi tyhjenee ja mukavuusalueen muuri paksunee (eli maha). <br /><br />Itte kulttuurin suurkuluttajana kahlaan läpi vaikka mitä koko ajan ja paljon siellä tulee hyvää vastaan. Tässä juttusarjassa - joka ilmestyy joka viikko maanantaisin - esittelen aina yhen hyvän teoksen, johon kannattaa tutustua. Aloitetaan! </span><br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"></span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJQ59Z60oyOYyShyphenhyphenuZm6ZvJcyDSQ7SCbyDWBxrGRFORF-g9VQIFOLiquRRxF9foaD27rEnXapLXXrSYajVZAciZSBLpVo5A32Ulw6u-xgDhaSumtuLX0HvNolgba48p9oDNmEvWYs2xCaS/s1600/Pime%25C3%25A4+historia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><br /></span><br /><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJQ59Z60oyOYyShyphenhyphenuZm6ZvJcyDSQ7SCbyDWBxrGRFORF-g9VQIFOLiquRRxF9foaD27rEnXapLXXrSYajVZAciZSBLpVo5A32Ulw6u-xgDhaSumtuLX0HvNolgba48p9oDNmEvWYs2xCaS/s1600/Pime%25C3%25A4+historia.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJQ59Z60oyOYyShyphenhyphenuZm6ZvJcyDSQ7SCbyDWBxrGRFORF-g9VQIFOLiquRRxF9foaD27rEnXapLXXrSYajVZAciZSBLpVo5A32Ulw6u-xgDhaSumtuLX0HvNolgba48p9oDNmEvWYs2xCaS/s400/Pime%25C3%25A4+historia.jpg" width="400" /></a><br /><br /><b>PIMEÄ HISTORIA (2015)</b><br /><br />Olen aina diggaillut historian oppimisesta ja nimenomaan sen synkillä kujilla pyörimisestä - Viiltäjä-Jack, musta surma, toinen maailmansota, you name it. Omilla reissuillani olen vieraillut Unkarin salaisen poliisin kidutustyrmissä, Auschwitzin keskitysleirillä ja Kambodzhan punakhmerien kuulustelukeskuksessa Tuol Slengissa. En kuitenkaan hae hirmutekojen temppeleistä kikkeliä pärisyttelevää nekrofiilistä vaan oppia. Kun on omin silmin nähnyt, miten kammottaviin tekoihin ihmiset pystyvät, se tekee ihmiskunnan kauhuista konkreettisia ja tekee täysin selväksi sen, että näin ei saa enää tapahtua uudelleen. <br /><br />Kaikkien valtioiden ja kansojen historiaan mahtuvat omat äärimmäisen julmat hetkensä, mutta Suomessa niistä on puhuttu vähemmän. Opettaja-koomikko Marko Kämäräisen ja Teemu Keskisarjan luotsaama Pimeä historia vie kotimaisten kauheuksien tapahtumapaikoille. Ennen sarjan tiiraamista en tiennyt, että ihan tuossa naapurissa möllöttävästä Hailuodosta vietiin isonvihan aikaan orjia Venäjälle ja tehtiin Suomen historian kenties suurin joukkomurha, kun venäläiset kasakat pilkkoivat venepakolaisia kirveellä rantahiekalle. Tai sitä, että 1900-luvun alussa Suomi oli terrorismin suhteen yksi Euroopan nousevia valtioita. <br /><br />Varsinaista faktatietoa tarjoillaan maltillisesti pienellä lusikalla, pala kerrallaan, ja aina kunkin tietopaketin päsähdettyä kupoliin vietetään tarpeeksi aikaa fiilistellessä synkillä kuvilla ja mieltä kaihertavalla, kertakaikkisen erinomaisella musiikkiraidalla. Verrattuna perinteisten historiasarjojen pänttäämismentaliteettiin tai jenkkisarjojen perkeleelliseen ylihehkuttamiseen Pimeä historia tuntuu selvästi luottavan itseensä. Se tarjoaa sopivan määrän informaatiota ja sen jälkeen antaa aikaa sisäistää se, laittaa väkisinkin miettimään kaikkea kerrottua. Näinä ADHD-viihteen ryteikössä tarpomisen kulta-aikoina sarjan pohdiskeleva ote on kuin saapuisi synkän kuusikon reunustama mustavetiselle lammelle miettimään syntyjä synkkiä. <br /><br />Toinen pimeän historian ehdoton vahvuus on juontajakaksikko. Teemu Keskisarja on suoranainen televisioilmiö: miehen vankka tietämys, kyynisyyteen taipuva ja mustalla huumorilla sävytetty katselukulma ja älyttömän mielenkiintoisessa epärytmissä oleva puhetapa muodostavat paketin, jota jaksaisi kuunnella tuntitolkulla. Kämäräisen Marko tarjoaa Keskisarjan ajoittain lohduttomalle otteelle erinomaisen vastaparin optimistisella ja ihmettelevällä otteellaan. Marko kysyy viattomat kysymykset, Teemu muistuttaa että viattomuus on illuusio. Toimii, toimii hiton hyvin. <br /><br />Kuuden jakson mittainen Pimeä historia löytyy vielä vuoden verran YLE Areenasta ja on niin sujuvaa katsottavaa, että sarja solahtaa helposti läpi yhtenä maratonsessiona. Sen istunnon päätteeksi päähän on tarttunut paitsi paljon uutta tietoa, myös ymmärrystä maailman tilasta. Sivistyneeseen valtioon syntyneenä on helppo unohtaa se tosiasia, että tie hyvinvointiyhteiskuntaan kulki julmuuksien ja väkivallan kautta. <br /><br /><a href="http://areena.yle.fi/1-2654515">Ohjelman näet tästä. </a><br /></span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-20431376434918074282016-01-08T08:43:00.003-08:002016-01-08T09:00:04.872-08:00Miten minusta tuli suvakki? <span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin ennen maahanmuuttokriitikko. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Äänestin perussuomalaisia. Luin Jussi Halla-ahon blogeja ja siteerasin niitä nettikeskusteluissa. Pelottelin ihmisiä maahanmuutolla Facebookissa. Pidin islamia läntisen maailman suurimpana uhkana ja olin varma siitä, että suomalaisen ihmisen etu on aina lähtökohtaisesti jonossa ennen ulkomaalaistaustaisen etua. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nykyään asiat ovat toisin. Minua kutsutaan nettikeskusteluissa suvakiksi. Kritisoin äänekkäästi perussuomalaisten, maahanmuuttokriitikoiden, ulkomaalaisvastaisten ja rasistien näkemyksiä. Puhun inhimillisen näkökulman puolesta ja pyrin pakolaiskriisin keskellä muistuttamaan jengiä siitä, että myös turvapaikanhakijat ovat ihmisiä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Takinkäännöksihän tällaista sanotaan, jos lytätä halutaan. Silmien ummistamiseksi, vaaleanpunaisten lasien ostamiseksi, punavihermädättymiseksi. Isänmaanpetturuudestakin joku mielessään puhuu. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maltillisempaa ehkä kiinnostaa kuulla, miten tällainen iso muutos ihmisessä etenee ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Kerron. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maahanmuutosta ja sen problematiikasta kiinnostumiseen ei kohdallani vaikuttanut mikään ulkomaalaisen kohtaamiseen liittyvä negatiivinen tilanne tai vastaava traumatisoiva tekijä. Olin itse asiassa aika erikoista tarttumapintaa maahanmuuttokriittisyydelle: 25-vuotias vasemmalle kallellaan oleva journalistiopiskelija, joka oli reissannut useamman kesän pitkin maailmaa - siis ihan toisenlainen tyyppi kuin se ihmisjäte jollaiseksi Jari Tervo kolumnissaan maahanmuuttovastaiset laiskuuttaan ja vihaansa yksinkertaisti. Toki mieleni maaperä oli hedelmällinen ulkomaalaisiin kohdistuvalle epäluulolle: Ylivieskassa varttuneena kontaktit maahanmuuttajiin olivat olleet käytännössä olemattomat, joten minulle oli helppo myydä mielikuva vaarallisesta ihmismassasta, joka on ihan kohta tulossa viemään kaiken. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toimittajanalkuna olin kiinnostunut maailmasta, halusin kertoa siitä totuuden, penkoa näkyville sen mikä oli piilotettu kulisseihin - minulla oli sellainen olo, että maailmassa oli jokin pielessä, mutta minulle ei ollut vielä kerrottu mikä se on. Ja sitten löysin ensimmäiset tiedot maahanmuuttokriittisyydestä - ja maailmankuvani koki jonkinlaisen murroksen. Huomasin, että oli olemassa valtava määrä tietoa, jota ei kerrottu muulle maailmalle - melkein kuin salaliitto, jota saisin olla paljastamassa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuohon kokemukseen liittyy paljon samaa tunnemaailman kokemista ja ajatuksia kuin uskoontulemiseen (josta minulla on myös kokemusta kristinuskon puolelta): oikean ja salatun tiedon vastaanottaminen, taisteluun pahaa vastaan käyminen ja samanmielisten tuki ympärillä olivat elämänsä suuntaa etsivälle nuorelle mielelle niin voimakas paukku, että olin välittömästi myyty. Data näytti niin vakuuttavalta ja perustelut hyviltä. Oli kuin minulle olisi uskottu pala salatusta todellisuudesta ja olin erittäin onnellinen, kun pääsin siihen käsiksi: halusin kertoa siitä mahdollisimman monelle ja suhtaudun erittäin negatiivisesti ihmisiin, jotka eivät suostuneet näkemään minun totuuttani. Olin käännyttänyt itseni häkellyttävän nopeasti. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämä voimakas kokeminen on asia, johon maahanmuutto- ja rasismikeskustelussa kiinnitetään aivan liian vähän huomiota: mikä on se kokemus, joka yhtäkkisesti saa ihmisen suhtautumaan vieraaseen kulttuuriin ja sen edustajiin lähtökohtaisen negatiivisesti? On liian helppoa lytätä kaikki ulkomaalaisvastaiset vähä-älyisiksi reppanoiksi ja luusereiksi: normaaliälyinen yksilökin voi nopeasti alkaa uskomaan sopivassa tilanteessa täysin irrationaalisiin asioihin, olkoon se sitten somalin pelko tai yksisarvisen parantava voima. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Uskon, että vastaus maahanmuuttovastaisuuden nousun syihin löytyy samasta suunnasta kuin salaliittoteorioiden suosion avaimet: epäluottamuksesta mediaa ja vallanpitäjiä kohtaan, medialukutaidon puutteesta, disinformaation huikeasta määrästä ja ihmisten irrallisuuden tunteesta suhteessa yhteiskuntaan. Nämä olivat ainakin omalla kohdallani niitä tekijöitä, jotka veivät minua maahanmuuttovastaiseen suuntaan. Uskoin, että juuri maahanmuuttovastainen tieto on oikeaa tietoa ja sitä pimitetään kansalta - mutta minä ja nettitoverini olimme totuuden tiellä, oikealla tiellä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maahanmuuttovastainen ihminen ajattelee usein tekevänsä hyvin ja oikein. Näin ainakin itse koin. Ajattelin, että kansalta pimitetään tietoa maahanmuuton haittapuolista. Halusin auttaa ja saattaa tuon tiedon mahdollisimman monen ulottuville, varoittaa heitä uhkaavasta vaarasta. Olin tarkoitusperissäni täysin vilpitön: kyse ei oman pääni mukaan ollut siitä, että olisin halunnut tehdä tietylle ihmisryhmälle pahaa vaan sitä, että halusin suojella toista ihmisryhmää. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja tässä törmätään maahanmuuttovastaisuuden mielestäni suurimpaan ongelmaan, jolle itsekin sokeuduin: tietyn ihmisryhmän edes kuvitteellinen suojeleminen ei onnistu, ellei ole olemassa jonkinlaista vastapuolta, vihollista, jolta omaa viiteryhmää suojellaan. Ja tässä kohtaa maahanmuuttokriittisyys alkoi kääntyä maahanmuuttovastaisuudeksi: kyse ei ollut enää siitä, että olisin kriittisesti tarkastellut maahanmuuttopolitiikan heikkouksia ja median ajoittaista silkkihansikkaista tapaa uutisoida maahanmuuton ongelmakohdista (jotka siis olivat ja ovat osin edelleen ihan todellisia ilmiöitä), vaan siitä, että aloin vittumaisesti kytätä maahanmuuttajien tekemisiä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jos Ampparit-uutispalveluun ilmestyi raiskausuutislinkki, petyin kun sen tekijänä ei ollut maahanmuuttaja - jos olisi ollut, kyseinen tieto olisi vahvistanut uskomustani siitä, että kaikkia maahanmuuttajia on syytä epäillä. Jos pahoinpitelyn tekijänä oli kantasuomalainen, en linkannut uutista Facebookiin, sillä se ei buustannut tärkeäksi kokemaani viestiä maahanmuuton vaarallisuudesta. Valikoin ja seuloin, löysin aina maahanmuutolle negatiivisia näkökulmia ja kirjoitin Jussi Halla-ahon blogitekstejä imitoivia kirjoituksia, joille toivoin positiivista huomiota muilta maahanmuuttovastaisilta. Pyrin kaikin keinoin rakentamaan itselleni ja läheisilleni kuvaa siitä, että maahanmuuttoon tulee suhtautua äärimmäisen penseästi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Päässäni pyöri kiero prosessi: samaan aikaan kun mieleni yhä useammin liitti ulkomaalaiset negatiivisiin mielleyhtymiin, se pystyi vakuuttamaan minut siitä etten ole pätkääkään rasistinen enkä ulkomaalaisvastainen. Minähän vain tartun ilmiön ongelmakohtiin enkä pyrkinyt leimaamaan kokonaista ihmisryhmää. Tällainen yhtälö on kuitenkin mahdoton: jos toistuvasti leimaa ulkomaalaiset mielessään potentiaalisiksi ongelmatekijöiksi, rikollisiksi ja menoeriksi, se vaikuttaa myös suhtautumiseen yksilötasolla ja luo lisäksi ilmapiiriä siitä, että ulkomaalainen on lähtökohtaisesti todennäköisempi rikollinen kuin kantaväestön edustaja. Toki mieli loi jatkuvasti muistutuksia siitä, että hyviäkin mamuja on eikä kaikkia voi tuomita, mutta se oli vain vararengas jonka olemassaolosta itseään muistuttaa kun jalat ovat jo polvia myöten ksenofobian meressä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pahinta kaikessa oli, ettei mikään loppujen lopuksi muuttunut muutaman vuoden aikana juurikaan. Maahanmuuttokriittisyys saatiin kyllä äänenä läpi sekä mediaan että eduskuntaan, mutta loppujen lopuksi asiat olivat aika lailla samalla tavalla. Maahanmuuttajien vallankumousta ei kuulunut, osa ihmisistä näytti selvästi vielä luottavan eriväriseenkin porukkaan ja kaikki muutokset tapahtuivat äärimmäisen hitaasti. Oikeastaan ainoa mitä tapahtui oli oma suuttumukseni ja turhautumiseni: olin toistuvasti vihainen, ärtynyt ja kulutin tunteja ja taas tunteja hyödyttömissä nettikeskusteluissa, joissa nakeltiin täsmäammuksiksi luultuja suutareita poterolinjan molemmin puolin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sellainen elämä on äärimmäisen turhauttavaa, hedelmätöntä ja väsyttävää. Ei tarvitse ihmetellä, miksi hankalimmat nettiin kirjoittavat mamuvastaiset ihmiset käyttäytvät niin perseellä tavalla: sellainen köntti kun on sisällä turhautumusta, pelkoa, ahdistusta ja vihaa, niin se myrkyttää puheen ja valuu huomaamatta saumoista. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämän kaiken kirjoitan siksi, että maahanmuuttovastaisia ei pidettäisi automaattisesti huonoina ihmisinä. En minäkään ollut sellainen. Olin vain hukassa elämäni suunnan suhteen ja luulin löytäneeni ratkaisun siihen, miten voisin tehdä maailmasta paremman paikan. En tahtonut kenellekään pahaa, pelkästään hyvää. En ollut lähtökohtaisesti ulkomaalaisvastainen, en pitänyt itseäni rasistina enkä ajatellut lietsovani ulkomaalaisvastaista mielialaa, vaikka jokapäiväisessä toiminnassani nuo elementit vahvistuivat päivä päivältä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Uskon, että suurin osa ilkeästi ja epäreilusti maahanmuuttajiin, turvapaikanhakijoihin ja muihin ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin on samanlaista porukkaa. Ihan tavallista väkeä, jotka ovat vain erehtyneet sen suhteen, mikä on maapallon, ihmislajin ja heidän elämänsä suurin ongelma. Ja he ovat täysin sokeita omalle erehtyväisyydelleen ja jokainen vasta-argumentti kimpoaa kilvestä pois vahvistaen virheellisiä näkökantoja entisestään - niin kuin minunkin kohdallani tapahtui. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">He eivät ole pahoja ihmisiä. En minäkään ollut. Ja heidän näkemyksensä voivat muuttua, sillä minunkin näkemykseni muuttuivat. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tässä kohtaa olisi mahtava kertoa eeppisestä tarinasta varjoista valoon, miten ärjyvästä suomileijonasta tuli rationaalinen oksalla istuva pöllövaari yhden mahtavan havainnon myötä. Tiedättekö, sellainen elokuvakohtaus, yksi maahanmuuttaja näyttää minulle taivaalta uuden galaksin ja sen myötä kuvani muuttui koko porukasta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ei. Mitään sellaista ei tapahtunut. Maahanmuuttovastaisuus vain hävisi johonkin ja jonain päivänä sitä ei enää ollut. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen pohtinut syitä, jotka vaikuttivat tähän. Yksi selkeä tekijä on se, että työni myötä tapasin yhä enemmän maahanmuuttotaustaisia koomikoita ja muita ulkomaalaislähtöisiä ihmisiä - ja mitä enemmän ihmisiä tuntee, sitä selkeämmin tajuaa kaikkien olevan yksilöitä. Sitten käy mahdottomaksi niputtaa heitä minkään viiteryhmän mukaisiksi muuten kuin rajusti yksinkertaistamalla ja käsitteellistämällä (mikä on jo itsessään lievä väkivallanteko, survoa nyt ihminen ulkokohtaisten ominaisuuksien perusteella johonkin kategoriaan). </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toinen tärkeä tekijä oli se, että sain tekemistä. Koulun loputtua löysin stand up -komiikan duunina ja puuhaa olikin yhtäkkiä niin paljon, ettei minulla ollut aikaa miettiä maahanmuuttajien ryöväämiä työpaikkoja, omassa työmäärässä oli ihan tarpeeksi tekemistä. Ja kun elämään ilmestyi ihan oikeita ongelmia joihin pystyin omalla toiminnallani välittömästi vaikuttamaan, kaikkien kaukaisempien ongelmien merkittävyys tuntui putoavan nopeasti. Ei jotenkin jaksanut pelätä tulevaa islamistivallankumousta kun setissä ei ollut edes viittä minuuttia hyviä vitsejä. Lisäksi työn parista löysin myös oman porukan, mukavamman samastumiskohteen mielenkiinnolleni kuin maahanmuuttovastaiset. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Iso vaikutus oli myös niillä ihmisillä, jotka kuuntelivat minua. Eivät tuutanneet omilla mielipiteillään minua hiljaiseksi tai poistaneet FB-kavereista, vaan antoivat ajatuksilleni ja tuntemuksilleni tilaa kehittyä, olivat myötätuntoisia ja pitivät minusta kaikista omituisista näkemyksistäni huolimatta. Ei se varmasti helppoa ole ollut, niin ärsyttävä olin mamuvastaisuuteni kiihkeimpinä päivinä. Tärkeintä oli se, että he eivät pyrkineet muuttamaan minua vaan sain olla sellainen kuin olen - ja loppujen lopuksi siinä tilassa sain kasvaa silloisesta elämänvaiheestani eteenpäin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikkein isoin ja merkittävin tapahtuma oli kuitenkin omien uskomusjärjestelmien jonkinasteinen romahtaminen muutama vuosi sitten. Uskonnollisuuteni, isänmaallisuuteni ja maahanmuuttovastaisuuteni päätyivät aikuistumisen kynnyksellä ankaraan uudelleenarviointiin eikä mikään niistä selvinnyt mukaan uudelle kierrokselle sellaisenaan. Joitakin elementtejä poimin mukaan, mutta suurin osa oli roskistavaraa. Maahanmuuttovastaisuus ei ollut tähän mennessä antanut minulle mitään rakentavaa, nautittavaa tai kehittävää, se oli vain lisännyt pelkojani, vihaani ja turhautumistani. Ja kun tässä elämän murroksessa alitajuisesti aloin kehittää itseäni paremman hyvinvoinnin suuntaan, maahanmuuttovastaisuus jäi pois kuin itsestään. En yksinkertaisesti tehnyt sillä mitään. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">(Jäikö siitä mitään hyvää? Jäi. Pystyn suhtautumaan maahanmuuttoon ilmiönä siinä missä kaikkiin muihinkin asioihin ja ymmärtämään, että myös siinä on omat selkeät haasteensa ja ongelmakohtansa - ja niistä kaikista pitää pystyä puhumaan. Lisäksi pystyn suhtautumaan maahanmuuttovastaisiin ihmisiin realistisemmin - en demonisoiden, vaan myötätuntoisemmin. Olenhan itse ollut samassa tilanteessa.)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Arvojeni uudelleenarvioinnin yhteydessä maailmankuvani laajeni. On valtava, ääretön kosmos, jossa me asumme yhden galaksin reunamilla yhdellä ainoalla kivensirulla valtavassa tyhjyydessä. Olemme kaikki samaa lajia, veljiä ja siskoja. Tässä tilanteessa voisi olla järkevämpää pyrkiä tulemaan kaikkien kanssa toimeen, kun nyt kerran samassa avaruusveneessä möllötellään. Ja kun kaikki kerran samaa lajia ollaan, niin meissä lienee kaikissa kuitenkin enemmän yhteistä kuin erillistä. Ehkä meidän kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota siihen. Maailma on niin laaja ja monimutkainen paikka, että sen käsitteleminen ei taida onnistua kirjoittamalla pilkallissävytteisiä maahanmuuttokommentteja Facebookiin. On varmasti jokin rakentavampi tapa elää elämäänsä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikkein tärkein oppimani asia oli se, kun jossain vaiheessa ymmärsin, että minun ajatukseni ja niiden synnyttämät tunteet ja taas niiden synnyttämät ajatukset ovat vain tunteita ja ajatuksia - eivät totuuksia. Jos minun pääni väittää minulle, että kaikki mamut ovat vaarallisia, se ei silti välttämättä ole totta. Ei vaikka minusta kuinka tuntuisi siltä ja vaikka netissä olisi kuinka paljon yksipuolisesti minun näkökantaani tukevaa tietoa. Maahanmuuttajan uhka on vain ajatus ja sen herättämä pelko on ainakin omalta osaltani täysin aiheeton - en ole koskaan joutunut minkäänlaisen väkivallan tai muun rikoksen uhriksi ulkomaalaistaustaisten ihmisten taholta. Toki värikoodattu turpasaunaki on kohdallani edelleen mahdollinen, mutta koska olen suomalaisilta saanut jo muutaman kerran kotelooni elämäni aikana enkä järjestelmällisesti pelkää heitäkään kaikkia, ehkä maahanmuuttajapelkoni on aiheetonta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämä on kaiken ytimessä: omien ajatusten ja tuntemusten merkityksen ymmärtäminen. Kun tajuaa, että ääni päässä ei ole totuus, irtoaa tuhansista ja tuhansista kahleista. Silloin ihminen vapautuu oman mielensä vankilasta. Ja kun sain kotiutumispaketin käteeni, en ole hetkeäkään pohtinut palaamista tuohon pelon linnakkeeseen. Minä elän mielummin elämän jossa on sekä vapautta että riskejä kuin sellaisen, jossa vapaus on riistetty riskittömäksi tekemisen nimissä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>**********************************</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kirjoitin tämän kaiken siksi, että saisimme maahanmuuttokeskusteluun uutta näkökulmaa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Haluan, että ihmiset pohtivat itseään: mistä tämä pelko ja viha ja epäluulo oikein tulevat? Saattavatko ne kummuta omasta elämäntilanteestani? Koenko oman elämäni suunnattomaksi ja etsin vastausta sieltä, missä sitä ei ole? Olenko turhautunut huonoihin mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan elämääni ja puran turhautumistani turhaan muihin ihmisiin? Olenko antanut tarpeettomasti pelolle valtaa? Miksi maahanmuutto tuntuu niin vaaralliselta? Onko pelko aiheellinen? Jos on, mikä olisi rakentava ja vihaton tapa käsitellä tuota pelkoa? Annanko ajatusteni ja tunteideni ohjailla tekojani sen sijaan että päättäisin niistä itse, tietoisesti?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja haluan myös, että ihmiset pohtisivat läheisiään, etenkin niitä, joita maahanmuuttovastaisuus tuntuu kovasti puhuttelevan. Onko heillä kosketuspintaa maahanmuuttajiin yksilöinä? Mitä tiedotusvälineitä he lukevat? Onko heillä kunnolliset vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä? Onko heillä järkevää tekemistä? Onko heillä joku joka kuuntelee ilman pyrkimystä kontrolliin? Onko heillä joku johon luottaa? Mikä olisi hyvä tapa keskustella asioista, mikä olisi hyvä tapa olla heille myötätuntoisesti läsnä? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jos jotain olen viimeisen muutaman vuoden sisään oppinut, niin se on suuren kliseen sisäistäminen: me kaikki olemme ihmisiä. Maahanmuuttovastaiset, suvakit ja maahanmuuttajat. Koko hiton remmi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Se on helpottava asia - kun me kaikki kerran olemme samasta puusta veistettyjä, meillä on erinomaiset eväät ymmärtää toisiamme ja pyrkiä katsomaan asioita myös toisen näkökulmasta. Sitä ymmärrystä tarvitaan kaikkialla. Maahanmuuttovastaisten automaattinen teilaaminen kaljaveikkoluusereiksi, inhimillistä näkökulmaa tarjoavien haukkuminen suvakeiksi ja kaikkien maahantulijoiden syyttely potentiaalisiksi rikollisiksi ei johda kuin lisääntyvään vihaan ja väkivaltaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ihmisessä ei ole mitään niin vahvaa kuin empatia. Käytetään sitä. </span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com59tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-12942962301570776092015-11-16T01:39:00.004-08:002015-11-16T01:39:47.216-08:00Naurun tasapaino on loppu<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin toissaviikolla jotenkin ihan kujalla. Hukassa, sumussa, jengalla. Ihmettelin vähän että mikäs tämä nyt. Kyllähän tässä työteliäs syksy on alla ja ressiä remeleissä, mutta fiiliksessä oli jotain muutakin. Luopumista. Vähän kipeää. Melankoliaa, vähän kuin joku olisi yhtäkkiä lähtenyt pois. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sitten luin Matti Patrosen FB-bloggauksen ja hoksasin. Naurun tasapaino. 2,5 vuotta olin päästäni kiinni tuossa ohjelmassa. Pitkä projekti, joka nappasi mielenkiinnostani kiinni heti ilmestyttyään huudeille eikä hellittänyt ennen kuin kun homma oli kokonaan ohitse (eli toisin sanoen neloskautta ei ole tulossa, ainakaan ihan hetkohta). Että se on nyt sitten loppu. Konfetit lakaistaan pois ja vitsikynään loksautetaan korkki. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sellainen on päättymisen mekaniikka maailmassa, usein. Päättymiset, erot ja kuolemat ovat monelti äkillisiä. Ihmismieli ei oikein tunnu hyväksyvän luonnossa yleistä menettelytapaa, jossa ensin jokin elää kauneinta kukoistustaan ja lakastuu heti seuraavana päivänä. Sudenkorennot ja koirasmuurahaiset eivät tästä harmistu, mutta isoaivoisen apinan osa on toinen. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Siksi ajattelin kirjoittaa Naurun tasapainosta. Ei tämä mikään muistokirjoitus ole - uskon formaatin vetovoimaan edelleen ja siihen, että jossain vaiheessa kilpailu palaa töllöttimiin - vaan jonkinlainen...jäähyväispuhe läksiäisiin, ehkä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>HAKU</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ekan kerran Naurun tasapainon haku tuli auki syksyllä 2012. Elämässäni oli muuttunut kaikki - ihmissuhteissa myllersi, opiskeluajan loppu oli lähellä, komiikka murroksessa. Vanhojen kuvioiden jäädessä taakse etsin nälkäisenä uusia mahdollisuuksia. Yksi oli Naurun tasapaino. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tein karsinnoissa helmikuussa hyvän keikan. En päässyt mukaan. Ei paljoa lohduttanut se, että tuottajamme Markku soitti minulle ja kertoi minun olevan varasijalla jos joku peruu. Kukaan ei perunut, koska kukaan ei ollut pösilö. Harmistuin ja vittuunnuin. Turhautti. Jopa niin paljon, että jätin ohjelman pitkälti katsomatta. En siksi että se olisi ollut hanurista vaan siksi, että minua harmitti etten päässyt mukaan. Vähän kuin olisi katsellut kavereiden lomakuvia reissulta johon ei kelpuutettu matkaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seurasin kuitenkin sen verran systeemiä että hoksin formaatin onnistuneeksi ja arvelin toisen kauden olevan tulollaan. Halusin mukaan, ehdottomasti, mutta takinvuoriin oli jo tarttunut ripaus kyynisyyttä. Suojauduin siltä varalta etten pääsisi mukaan ja suhtauduin koko hakuprosessiin jotenkin ylimalkaisesti. Tein karsintakeikan kuumeessa, hankalassa spotissa ja yleisesti ottaen täysin seiskan tasoisesti. Siksi olin niin häkeltynyt, kun matkasin tammikuussa 2014 Lappeenrannan festareille ja Markku soitti kertoakseen, että olin mukana. Varmistin asian noin kahdeksan kertaa, koska olin niin yllättynyt ja koska olen niin neuroottinen ihminen. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lähtiessäni kisaan minulla oli vain yksi tavoite: älä putoa ensimmäisessä jaksossa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>KUVAUKSET</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Naurun tasapainon kakkoskauden kuvaukset alkoivat Kansallisteatterilla 2014 maaliskuussa. En pudonnut ensimmäisessä jaksossa. Minut valittiin jakson parhaaksi onnistujaksi. Se ihmetytti. Mukana oli kuitenkin niin kovaa kaartia, luunlujia ammattilaisia ja minä dallaskainaloisena höttöhousuna välissä. Kisan kuluessa huomasin pärjääväni ja sain itseluottamusta. Valkeakoski-jakson jälkeen huomasin, ettei minulla ole aikaa murehtia siitä, toimiiko matsku vai ei, koska se aika on matskun tekemisestä pois. Loputtoman hienosäädön sijaan aloin vain tehdä. Sillä sai hyviä tuloksia. Pääsin finaaliin. Muistan hyvin sen hetken kun minä, Tomi ja Jussi istuimme yhdessä Kalasatamasta startanneeseen metroon ja tuijottelimme toistemme naamoja ihan paskana ja lopussa. Olimmeko onnellisia saavutuksesta? Itse muistan vain äärettömän väsyn ja helpotuksen, herpaannuksen, ajatuksen että nyt otteen uskalsi vähäksi aikaa päästää irti. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Suuri osa TV-kuvauksista on aika tylsää - kävelykuvia, kirjoituskuvia, fiilisten kertaamista, kuvituskuvia, voitteko vielä uudestaan mutta niin että et mene ihan eri kävelyrytmissä kuin muut. Mutta oli se siistiä silti. Luokkaretki. Hienojen koomikoiden ja huippujen tyyppien kanssa. Käytiin tutustumassa kohteisiin ja sitten annettiin yleisölle raportit niistä komiikkasettien muodossa. En minä äkkiseltään parempaa tapaa keksi kevättä viettää, mitä nyt tietysti sen kilpailuasetelman voisi aivan hyvin jättää veks. Mutta katsoja tarvitsee draaman ja ohjelma jännitteen. Parasta oli tavata ihmisiä ja saada kokemuksia - ennen kuvauksiin osallistumista en ollut ikinä kokeillut ilokaasua, ruokkinut laiskiaista tai ollut ADHD/ADD-jengin kanssa mökkitalkoissa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja satuin myös tekemään ohjelman kuvauksissa kenties parhaan keikkani, Savo-jakson tempaisun Pannuhuoneella. Parempaa paikkaa täysosumalle olisi saanut etsiä, sillä tuolla lavalla tein elämäni viidennen keikan ja varmistuin siitä, että tämä on justiinsakin se homma jota haluan tehdä. Kvanttisetti ei sikäli ole jäänyt systeemiin, sillä ei minulla ole tarvetta ylittää tuota keikkaa. Se oli sellainen kuin se oli ja muut keikat ovat muita keikkoja. Tokihan siitä osa porukasta innostui että nyt vietiin häkellyttävän pitkälle. Vietiin, juu, mutta ei sellaista välttämättä kannata kauheasti odotella yleiseksi tasoksi. Aikamoinen kulliparaati keikoilla kuitenkin kuullaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">(Jos kuvaukset kiinnostavat enemmän, niiden journaalia voi lueskella tästä).</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>OHJELMA ALKAA NÄKYÄ</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämä oli outo vaihe - asia, josta minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta. Päässä pyöri monenlaista. Mitähän ihmiset ajattelevat? Kuinka lihavalta minä näytän? Toimiiko matsku telkkarissa? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Onneksi ekassa jaksossa pärjäsin, joten startti ei ollut hankala. Sain paljon hyvää palautetta. Läheispiiri antoi hyväksyviä ja kannustavia kommentteja. Se tuntui hyvältä. Tähän asti koomikkouraani oli monelta osin suhtauduttuepäluuloisesti siellä sun täällä mutta telkkari antaa monille sertifikaatin. Jos olet telkkarissa, et voi olla täysin perseestä, sillä perseestä olevia ihmisiä ei oteta telkkariin, tuntuu olevan logiikka. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jännästi tuli huomatuksi myös se, että myös televisiossa koomikko on yhtä hyvä kuin hänen viimeisin keikkansa. Valkeakoski-jakson räpellyksen ja tuomareiden eteen joutumisen jälkeen sosiaalisessa mediassa oli hiljaista kuin huopatussutehtaalla. Ihminen väistää epäonnistumista, muidenkin, enkä minä sitä henkilökohtaisesti ottanut. Osin olin kiitollinen tästä todellisuustarkistuksesta, sillä on läksyjä joita ei voi kerrata liian usein. Ja "Katoavaista on mainen kunnia" on yksi niistä keskeisimmistä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ihmiset alkoivat tunnistaa ja tulivat juttelemaan. Oulussa komiikkaa tekevänä miniminijulkisenahahmona siitä oli saanut esimakua, mutta ei siihen oikein totu. En ole tottunut vieläkään. Minusta se vain tuntuu käsittämättömältä ajatukselta, että joku voisi olla ehdottoman kiinnostunut puhumaan MINUN kanssani. Minähän olen se outo jäbä joka bongaa lintuja eikä osaa puhua tytöille. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tosi moni kannusti ja toivotti tsemppiä jatkoon. Se oli hienoa. Pelkäämiäni negatiivisia kommentteja ei näkynyt juuri missään. Kukaan ei pysäyttänyt kadulla ja kertonut minun olevan ihan paska. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mitä lähemmäs finaali tuli, sitä kovemmaksi kävi paine. Joka päivä pahemmaksi. Ihmiset vakuuttelivat minulle, että voitat varmasti. En kuunnellut heitä yhtään. Annoin paljon haastatteluita. Ilmassa oli hypeä. Olin huomaavinani, että nyt tämä homma taitaa lähteä isommalle vaihteelle, mutta en kiinnittänyt ajatukseen paljon huomiota. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>FINAALI JA SEN JÄLKEINEN AIKA</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">En ole koskaan jännittänyt yhtään stand up-keikkaa samalla tavalla kuin Kansallisteatterin finaalia. Iso lava, live, iso yleisö, legendaarinen näyttämö, kaikki. Ja se myös näkyi. Tein erittäin keskinkertaisen keikan, rytmi katoili ja ajatus pätki. Siinä vaiheessa kun seisoimme Jussin kanssa kaksissa tuumin yleisön edessä, olin täysin varma siitä että Jussi voittaa, koska Jussi oli tehnyt niin kovan keikan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">En koskaan kuullut sitä, kun Sanna sanoi nimeni julistaessaan voittajan. Maailma jotenkin kiertyi yhden pisteen ympärille. Seisoin, katsoin hurraavaa yleisöä, en tajunnut mitään, meteli oli niin kova ettei mitään ääniä kuulunut. Vasta kun Sanna kääntyi ympäri ja halasi minua, tajusin että okei, taisin voittaa. Seuraavana aamuna olin krapulassa aamutelevisiossa. Harvalla haastateltavalla siellä on ollut sekä appelsiinimehulasi että vesilasi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Homma läjähti yllättävän isoksi. Tuntui, että joka toinen lehti halusi kirjoittaa, tuntui että kaikki halusivat minut firmakeikalle (usein myös ottamatta selvää millasita komiikkaa teen), jokainen halusi onnitella ja kehua. Työtilanne lähti nousuun: syyskuussa tein yhden rahakeikan, marraskuussa 28. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">On vaikea kuvailla sellaista elämänvaihetta, jossa kaikki on koko ajan ihan helvetin siistiä ja samaan aikaan äärettömän raskasta. Nautinnollista tuskaa vai päinvastoin? Kaikki tuntuivat haluavan jutella. Se oli kivaa mutta välillä piti annostella sosiaalinen energia millilitran mitalla, että jaksoi koko päivän läpi olematta kellekään kyrpä. Koska eihän sitä saa olla kenellekään ilkeä siksi, että itseä väsyttää. Aina en onnistunut, se harmittaa vieläkin joskus. Anteeksi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yritin olla kelaamatta liikaa ja tein vain keikkoja. Onnistuin puolittain pitämään homman näpissä: kaikki keikat tuli tehdyksi puhtain paperein, mutta jouluksi iski pieni burnout. Otin Kuusamoon lomamökille mukaan tähtikaukoputken, pelikonsolin ja läjän kirjoja. Eniten aikaa vietin pimeässä huoneessa kattoon tuijottaen ja miettien että ei vittu, ei vittu. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Talveksi toivuin ilman laitoksia tahi nappikuureja. Hype ja meininki hiipuivat jouluun mennessä ja tammikuussa television täyttivät uudet lärvit. Hyvä niin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>KIERTUE</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Helmikuun lopulla minä, Jussi ja Tomi lähdimme Suomen-kiertueelle. 33 paikkakuntaa ja 35 keikkaa 2,5 kuukauteen. Ei mahdoton rypistys mutta kohtuu kova tahti silti. Meillä oli suunnitelmia kiertueen varalle - videoproggista ja uuden materiaalin kirjoittamista. Emme ehtineet emmekä jaksaneet tehdä mitään muuta kuin olla kiertueella. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kiertäminen on rytmiltään outoa touhua. Jokainen päivä on periaatteessa samanlainen. Ajetaan kohdekaupunkiin. Etsitään keikkapaikka. Pystytetään lavalle rollupit ja testataan äänet. Venkoillaan bäkkärillä tunti. Tehdään keikat. Tavataan ihmisiä keikan jälkeen. Puretaan kamat. Ajetaan pois kohteesta. Mietitään saako mistään ihmisten ruokaa. Majoituksessa tuumitaan, että juodako vai ei. Nukutaan liian vähän ja seuraavana päivänä sama ralli uusiksi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Oudointa oli huomata, että rutiineja kehittyi myös lavan ulkopuolelle - esimerkiksi valokuvaussessioissa meille kehittyi aika lailla vakiovitsit, joita kerroimme paikasta toiseen. Koomikko ei useimmiten osaa olla olematta koomikko. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen erittäin tyytyväinen ja jopa vähän ylpeä siitä duunista, jota teimme. Haluttiin toteuttaa ihmisille viimeisen päälle tehty show. Oli headsetit, yhdessä tehtävä lopetus ja ihmisten tapaaminen keikan jälkeen - Jussi oli jopa tuumannut helvetin tarkkaan, millaista taustamusiikkia kannattaa soittaa tauoilla. Minäkin otin homman siinä määrin tosissaan, että pidättäydyin Taide-Iikan ideoista tehdä vähän kokeellisempaa matskua kiertueella - toimitin vain joka ilta yleisölle parhaan mahdollisen materiaalin mitä minulla oli enkä lähtenyt säätämään. Siinä kyllä kehittyi esiintyjänä, paljon, kun ei runkannut koko ajan matskua edestakaisin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kiertue teki meistä ystäviä. Kuten arvata saattaa, huumori vääntyi niin sisäpiiriin että sitä vapaamuurarikin jo vähän kavahtaa. Nähtiin paljon hienoja paikkoja, naurettiin älyttömät määrät. Ja kuunneltiin yllättävän paljon Cheekkiä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">En selitä. Sisäpiirihuumori. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>DUUNIIN TUOTANTOON</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Naurun tasapainon tuottaja Markku oli jo keväällä uhitellut, että haluaa minut seuraavaan tuotantoon töihin. Minun pitäisi kuulemma värkätä NT:lle menestyksekäs some-kampanja. Ei minulla mitään käsitystä ollut, miten sellainen tehdään, mutta sehän työssä kiinnosti. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yleä dissataan aina ihan hitosti. Totta kai, koska se on verorahoilla maksettu ja suomalaisille verorahojen käytöstä nillittäminen on suosituin harrastus heti lottovoiton odottamisen jälkeen (tietyssä mielessä olemme hyvin paska kansa). Mutta vaikka tämä kehu johtaakin nopeasti itseeni, silti on pakko antaa kiitosta: Naurun tasapainon porukka tajusi ensimmäisten joukossa Suomessa, että jos haluaa some-markkinointiinsa hauskaa sisältöä, kannattaa palkata ammattikoomikoita tekemään sitä. Halusin aisaparikseni Haustolan Tomin, joka on kirjoituskamraattina ykkönen ja hiton hyvä jäbä tekemään duunia. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Alussa käsissämme oli vain hahmoton möhkäle marmoria, jota ruvettiin takomaan. Ihan jullilleen ei joka taltanveto mennyt, mutta keskimääri hyvin. Kerättiin kahdessa kuukaudessa tuhansia tykkääjiä lisää eri someväyliin ja tehtiin satoja vitsejä. Muutama niistä oli jopa tosi hyvä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Duuni oli välillä raskasta, lähinnä siksi, että mitään aiempaa kokemusta ei ollut ja otin pyytämättä omille hartioille jonkin verran vastuuta kampanjan onnistumisesta. Reaaliaikainen seuraaminen ei helpota stressiä vaan lisää sitä kun koko ajan kyttää että tuleeko niitä tykkäyksiä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toinen aspekti YLE-puuhissa oli radio-ohjelman tekeminen YLE Puheelle. Se oli siistiä, helvetin siistiä. Ensimmäiset radio-ohjelmat olen tehnyt systerin kanssa mankalla C-kasetille nauhoittaen noin kahdeksanvuotiaana ja ystäväni Jeren kanssa puuhailimme lukioaikana kavereille radiolähetyksen muotoon puettuja synttärionnitteluja. Ja nyt sitten pääsi valtakunnan verkkoon tekemään, ihan oikeasti. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Eka lähetys meni juuri niin hyvin kuin sen voisi kuvitella menevän: hirveä jännitys, minibläkäreitä, rytmisekoilua, hakemista. Niin kuin olisi ensimmäistä komiikkakeikkaa tehnyt uudelleen - on käsitys hommasta mutta ei mitään käytännön taitoa sen tekemiseen. Onneksi ekassa lähetyksessä haastateltavana istui Teemu, johon luotin ja joka ohjasi venettä tiukoissa paikoissa. Jatkossa hommaan tuli rentoutta ja nautin. Oli hienoa puhua komiikasta syvällisellä tasolla niin monen eri ammattilaisen kanssa. Ja koska ainakin yksi kuulija kertoi ymmärtävänsä stand upia paremmin kuunneltuaan ohjelmaa, sen olemassaolo on ainakin ohuelti perusteltua. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kolmas roolini, hyvin pieni sellainen, oli toimia jonkinlaisena kaksoisagenttina tuotannon sisällä. Koska olin ollut ohjelmassa kilpailijana, pystyin keskustelemaan tuotannon kanssa siitä miten koomikot saattavat kokea tietyt ohjelmaa koskevat ratkaisut. Ja koska olin tuotannossa töissä mutta tiesin millaista kisaaminen on, pystyin myös pitämään yhteyttä koomikoihin ja kuuntelemaan heidän mahdollisia murheitaan, jotka tuotannon paineessa saattavat kasvaa melko suuresti. Arvostan Tasapainon tiimin tapaa ottaa koomikoiden näkemykset huomioon ja kuunnella niitä. Aina ei onnistuta sataprosenttisesti, mutta kaikki työryhmässä tekivät koko ajan parhaansa saadakseen ohjelmasta mahdollisimman hauskan ja koomikoille mahdollisimman paljon ruutuaikaa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Neljäs rooli tuli minulle vähän yllättäen. Tein lopputeksteihin omaa lyhyttä osiotani ja esiinnyin yhdessä semifinaalissa sekä finaalissa. Näitä hommia oli toisaalta helvetin hauska tehdä ja toisaalta ihan hirveää. Etenkin 20 tonnin shekki -sketsi Heikki Silvennoisen kanssa jännitti niin kauheasti, etten uskaltanut lukea sketsin käsikirjoitusta kuin vasta päivää ennen kuvauksia - olen lapsesta asti ollut kova Kummeli-fani ja mahdollisuus tehdä uudelleen klassinen sketsi Silvennoisen kanssa oli yhden unelman täyttymys. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Teflon Brothersin kanssa tehtyä musiikkinumeroa jännitin vielä enemmän, koska nyt oltiin todella rajusti jo ulkona omalta mukavuusalueelta. Olin varma, että nyt tulee hirveä määrä paskaa niskaan. Ei tullut yhtään. Ei mitään. Tässä on opetus. Oma mielikuva tilanteen kulusta on yleensä 800 % pahempi kuin aktuaalinen tilanne. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuotannossa työskenteleminen oli raskasta ja helvetin kivaa. Päivääkään en vaihtaisi pois. Vaikka kuka niitä muka vaihdossa ottaa? Ei ole paljon ilmoituksia lehdissä näkynyt. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>MITÄ JÄI KÄTEEN? </b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mitä jäi käteen? Kasvanut työtilanne, isompi preesens julkisuudessa, paljon seuraajia someen, taloudellisen tilanteen kohentuminen, uutta yleisöä, läjä tuoreita juttuja, paljon työkaluja oman koomikonammatin kehittämiseen, kontakteja, tuttavia, ystäviä. Uusia legoja (aika hienoja). </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Entä mitä menetti? Henkilökohtainen tila pieneni, terveys kärsi (painoa lisää se 12 kiloa ja stressi on kuormittanut nuppia), vapaa-aikaa on paljon vähemmän, stressin määrä on tuplaantunut, välillä ahdistaa olla julkisilla paikoilla, joskus pelottaa että joko on noussut kusi päähän, unettomia öitä, liian monta tuoppia kaljaa, tarpeetonta luonnon kuluttamista lentokoneella ja taksilla. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kannattiko? Totta helvetissä. Lähtisinkö uudestaan? Lähtisin. Puolivälissä kiroaisin että ei perse, taasko. Ja jatkaisin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">On selvää, ettei urani olisi tällä hetkellä ollenkaan samassa pisteessä ilman Naurun tasapainoa. Olen sille paljon velkaa. Siksi tuntui myös hyvältä olla tuotannossa duunissa ja antaa takaisin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sain itse ohjelmasta paljon, mutta vielä enemmän sai suomalainen stand up-kulttuuri. Naurun tasapaino teki stand stand up-komiikkaa tunnetummaksi Suomessa, toi lajille paljon uutta yleisöä ja nosti monia uusia koomikoita tietoisuuteen. Ja toivon mukaan hoksautti teeveetuottajia siitä, että aina huumoriohjelmaa ei tarvitse tehdä pienimmällä yhteisellä nimittäjällä ja tekoviiksillä, vaan katsojien älyä voi aina välillä myös haastaa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>KIITOKSET</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Haluan kiittää ihmisiä Naurun tasapainon tiimoilta. Älkää suuttuko jos unohdan jonkun. Muistan sinut seuraavana hetkenä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Teemu haastaa ja rauhoittelee sopivissa vuoroissa, inspiroi eikä jätä ikinä pulaan. Sakari tarjoaa aina majoituksen, laittaa lämpimät voileivät uuniin ja nauhoittaa oleelliset tv-tärpit digiboksille. Tomilla on idea, aina aikaa kuunnella. Jussi pitää asiat liikkeessä, estää murehtimisen, karsii lahot oksat. Aatu opettaa vaatimista, aina voi saada aamun Hesarin. Oulun porukka - Päivi, Awe, Tommi, Matti, Peter, Efi - ilman teitä tästä ei olisi tullut mitään. Eikä etenkään ilman sinua, Zaani. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Janne, Arimo, Risto, Henric, kiitos kun olitte Luokkaretkellä mukana. Robert on maailman ystävällisin ja mukavin ihminen, Walamiehellä on aina yksi vitsi ja Tuomisen Tommin kanssa tuntuu olevan mahdotonta käydä huonoja keskusteluita. Ja kiitos tämän kauden Naurun tasapainon kaikki koomikot, oli ilo tehdä duunia kun tiesi sen antavan lisäbuustia noin taitaville ja innokkaasti duuniinsa suhtautuville koomikoille. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kiitos Juha ja Jari kun luotitte ja annoitte keikkoja. Kiitos Antti ja Anni kiertueesta ja Sanna siitä, ettei (liha)pää levinnyt enempää. Ja kiitos kaikki tuottajat, jotka ohjelman jälkeen otitte todesta ja annoitte töitä. Kiitos Toni, kun hoidat keikka-asiat ja siedät täydellistä ymmärtämättömyyttäni verotusasioissa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Markku on kenties maailman paras pomo - luottaa, vaatii ja ymmärtää. Taku huolehtii teeveessä esiintyvästä tarkasti. Miia tilaa aina liput kun pyytää, vaikka olisi vähän myöhässä. Kaisalla on näkemystä ja taito toteuttaa se. Erno härnää taidolla, osaa ohjata noviisin radiotyöhön ja omaa loputtomat määrät bändisidonnaisia anekdootteja. Roosa on paras työharjoittelija johon olen törmännyt. Teemu jaksaa hämmentää ja härvätä, mutta äijällä on aina uusia, hyviä ideoita. Kiitos Mika, Sakke, Ilari ja Tiina - kevensitte kuvauspäiviä merkittävästi. Ja kiitos Ilari, Liisa, Anna ja vierailevat tuomarit vaikean duunin hyvästä tekemisestä. Ja tietenkin Sanna, joka jaksaa aina olla ihku.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kiitos kotoväki ja suku. Kiitos ystävät, kiitos Juoppojen askartelukerho. Kiitos Leea, kun olet ollut tukena ja pitänyt asiat pyörimässä silloin kun en ole jaksanut osallistua. Kiitos äänestäneille, kiitos yleisöille, kiitos sanaa levittäneille ihmisille, kiitos kriitikoille, kiitos jututtaneille. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kiitos. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>ENTÄS NYT? </b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">No eipä tässä mitään. Ihmeitä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tehään pikkujoulukeikat ensin. Sitten pidetään joululomaa. Pelataan Star Wars: Battlefrontia joulukuu. Aattona rakennan legoja ja uutena vuotena ostan liikaa raketteja ikääni nähden. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensi vuoden puolella sitten? Teen keikkoja. Kirjoitan uusia juttuja. Kehitän oululaista komiikkatoimintaa Komediapatterin kautta. Pari Youtube-sarjaa starttaa. Pistän vireille uuden blogin. Menen kirjoittamaan ainakin yhteen telkkarisarjaan. Ehkä kahteen, jos kaikki menee hyvin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Huh. Tulipa tästä jotenkin kevyempi olo. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jes. Nähään! </span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-66100579557964365242015-11-05T02:53:00.002-08:002015-11-05T03:07:16.931-08:00Älä ole perseestä - ohjesääntö pikkujouluyleisölle<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Marraskuu on kovaa aikaa. Maassa jää, horisontissa pimeys ja radiossa Juice, katu täyttyy askelista. Aika moni niistä osuu miten sattuu, mutta kutakuinkin oikeaan suuntaan menee. Pikkujouluihin menee suomalainen, kun kalenteri näyttää näiden tiimojen tiimoja. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Koomikolle marraskuu on mielenkiintoinen ajanjakso. Duunia on paljon, kun Suomi juhlii syksyn selälleen. Ja yleensä myös itsensä: tuskin missään yhteydessä näkee sen mittakaavan dokaamista ja känniperseilyä kuin katajaisissa firmakalaaseissa. Ongelmia tulee eteen yleensä siinä vaiheessa, kun tälle poppoolle pitäisi esiintyä.</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Siinäpä sitä ollaan jännässä tilanteessa: pitäisi olla bileiden piristäjä eikä ilonpilaaja, mutta jälkimmäiseen se yleensä lipsuu. Pitää saada ihmiset kuuntelemaan, keskittymään, malttamaan toviksi kännihöpöttely. Ja juuri kun on ilta sitä varten tehty että päinvastainen olisi meininki, saisi vain dokata eikä fokusoitua jonkun kvasisyrjäytyneen höpinöihin. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mutta duunimmehan meidän on tehtävä, kun on kerran keikalle tilattu. Eikä muuten ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen poistunut keikkapaikalta harmistuneena: juuri kukaan ei känniltään jaksanut keskittyä esitykseen ja humoristi kuitenni maksaa firmalle jonnin verran - joskus virkistysrahakirstun voisi kipata suoraan kankkulan kaivoon, niin säästyisi vaiva. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Siksi koomikoilla on marraskuussa niin kauhea stressi: edessä on iso määrä vaikeasti tehtävää työtä. Koska pelisääntöjä on vähän vaikea sisäistää äkkiä etenkin kun päässä on jo valmiiksi niin paljon kaikkea (yleensä kiimaa ja etanolia), niin ajattelin jeesata meitä kaikkia kirjoittamalla pikkujouluyleisön ohjesäännöstön. Tätä kun seuraa niin ai että kun tulee raikulia meille kaikille.</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">1. Älkää aloittako karaokea ennen koomikon keikkaa</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Karaoke on...noh. Minun tulkintani mukaan japanilaisten kosto Hiroshimasta ja Nagasakista. Suomalaiset rakastavat karaokea. Suomalaiset rakastavat karaokea paljon, paljon enemmän kuin ketään koomikkoa ikinä. Keski-ikää lähestyvä pipopää ei aikuiselle naiselle pärjää. Siksi karaokea ei ikinä pistetä käyntiin ennen koomikon keikkaa, sillä kun humalaiselle suomalaiselle annetaan mikki, niin se on menoa. Sipilän leikkauksiin suomalaiset vielä lähtivät mutta tästä karaoke-edusta ei tingitä. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">2. Rytmittäkää keikka alkuiltaan, tylsään hetkeen ja ruokailuista sivuun</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ihan mahdotontahan se on esiintyä jos lautaset kilisevät, tarjoilijat hääräävät ja viinejä kaadellaan. Kun koomikko on lavalla, niin kaikki muu aktiviteetti pois, silloin on fokusoitumisen mahdollisuus. Alkuilta on parempi ajankohta kuin loppuilta, koska silloin ihmiset eivät ole vielä kovin päissään. Älkää jännittäkö sitä, jännittääkö jengi selvänä, se on koomikon murhe ja haaste ammattitaidolle. Jos oikein halajatte miettiä, niin laittakaa keikka heti jonkin tylsemmän ohjelmanumeron perään. Yleensä se on johtoportaan ihmisen puhe. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">3. Koomikko ei tarvitse apuasi</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Firmakeikoilla koomikot jututtavat mielellään firman henkilöstöä ja improilevat näistä vitsejä. Se on hauskaa ja luo työyhteisöön hyvää fiilistä. Tästä kuitenkin moni saa sellaisen väärän kuvan, että koomikko jotenkin tarvitsisi apua yleisöltä. Ei tarvitse. Vastaat vain kun kysytään ja muun asiattoman huutelun voi säästää lakanakaupan kautta tehdylle Lahden-matkalle. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">4. Sinä et paranna esitystä</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Toinen yleinen huutelijoiden harhaluulo on se, että he parantavat esityksen laatua. Aivan. Ihan kuten kesken leffanäytöksen huudettu "SAIPA" parantaa Schindlerin listaa ja lajitteluosaston Pekun haukkuminen homoksi rytmittää hienosti oopperaa. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">5. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tämä totuus on useimmille huutelijoille vaikea niellä. Mutta tyly tosiasia on se, että ketään ei oikeasti kiinnosta koomikon keikan aikana kuulla sinun juttujasi. Sen takia tilaisuuteen on palkattu ammattikoomikko. Sen takia koomikolla on mikrofoni ja sinulla ei. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">6. Jos avaat suusi oma-aloitteisesti, olet vapaata riistaa</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tämä on komiikkakeikoilla yleinen sääntö: jos avaat suusi pyytämättä, olet pyytänyt päästä esitykseen mukaan. Ja kun vastaparinasi keskustelussa on, kuten Louis CK sanoo, "ammattimainen persereikä", mahdollisuutesi eivät ole kovin häävit. Älä suotta pilaa hyvää iltaasi ryhtymällä avoimeen sanaharkkaan koomikon kanssa - et todennäköisesti pärjää ja sinua hävettää ja sitten sitä paikataan viinalla ja kohta on jonkun ihan vieraan ihmisen kikkeli suussa. Vain sen takia että piti haastaa koomikko. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">7. Jätä ego narikkaan keikan ajaksi</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Varsin yleinen näky firmakeikoilla on työporukan naisten- tai miestennaurattajahahmo, joka on koko illan iskenyt ihan timanttista huumorivitsiä esiin ja jonka sipuli ei millään tapaa kestä sitä, että joku muu on tullut taloon ja on mahdollisesti hauskempi tyyppi. Ole sen verran aikuinen ihminen että tiedostat tämän egokilpailun tappion hetkeksi etkä ala purkaa pelkoasi mielenkiintosi häviämisestä alkamalla länkyttää koomikolle. On hyvä, että tilaisuudessa on vain yksi pelle ja mieluiten se, joka tekee pelleilyä työkseen.</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">8. Mölisemällä pilaat keikan kaikilta muilta ihmisiltä</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Aina silloin tällöin huutelija tulee keikan jälkeen jatkamaan turpavärmeensä repimistä ja on tavallista kuulla vittuilua siitä, että eikö nyt herra taiteilijan ego kestä kun keikasta tuli vähän vaikea. Kyse ei ole siitä, etteikö koomikko kestäisi. Kyllä kestää. Hän tapaa huutelijan tapaisia pallinaamareita joka toisella keikalla. Ongelma on siinä, että mölisemällä pilaat keikan muilta, niiltä, jotka oikeasti haluaisivat kuunnella - he joutuvat kärsimään sinun itsekeskeisyydestäsi. Pomosi on myös todennäköisesti maksanut keikasta sievoisen summan rahaa ja sen sijoituksen sinä paskit viemärikuilusta alas ellet pidä kärsääsi supussa. Jos tilanne on se, että huutelija onkin pomo itse, ei muuta kuin tsemppiä työkkäriin herra johtajalle. Se kokemus tulee vastaan yllättävän pian. </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">9. Ellei mikään näistä auta, kysy itseltäsi yksi kysymys</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Usein, kun mikään muu ei mölisijään tepsi, kysyn heiltä yhden ainoan kysymyksen:</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">"Miksi sinä kuvittelet, että kun kaikki muut ovat hiljaa ja keskittyvät esitykseen, että sinulla olisi oikeus olla äänessä?"</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">En ole vielä koskaan saanut kysymykseen minkäänlaista vastausta. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Hyvää pikkujoulukautta, ihmiset! Nähdään keikoilla. Tehään niistä kivoja. Yhessä. </span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-87135997070037189662015-06-24T02:17:00.003-07:002015-06-24T02:18:44.113-07:00Jurassic World, Jurassic Park ja nostalgia<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrCzd7R6S5HZo3kV4zPR5uFFEqAMTXGAIlNaDzBdk-EFaG2_0-_r9k9SVF7RO_5_1wTHw-mJlP9qQRvpxff22qQQiOQvpKD6dTo8xAPIDiaB4jAFoHwAgZhyphenhyphen45ICIZfcxqAzrJsn4MZeqN/s1600/Jurassic+World+-+Cover.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrCzd7R6S5HZo3kV4zPR5uFFEqAMTXGAIlNaDzBdk-EFaG2_0-_r9k9SVF7RO_5_1wTHw-mJlP9qQRvpxff22qQQiOQvpKD6dTo8xAPIDiaB4jAFoHwAgZhyphenhyphen45ICIZfcxqAzrJsn4MZeqN/s320/Jurassic+World+-+Cover.jpg" width="202" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kävin katsomassa Jurassic Worldin. Ja se oli hyvä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ei loistava eikä (tietenkään) niin ravisuttava elämys kuin ykkösosa, mutta laadukas ja hyvin tehty kesäblockbuster uunista lopulta pullahti. Olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen: hartain toiveeni kun rainan suhteen oli, että se ei olisi ihan läpipasko. Ei ollut, päinvastoin. Jurassic World on kaikkea mitä nykyiset kesän popparirainat ruukaavat olla: visuaalisesti älyttömän komeaa, toiminnaltaan turboahdettua ja nostalgia-arvoillaan näppärästi katsojaa manipuloivaa täsmäviihdettä. Se on hyvä lopputulos elokuvalle, jonka aiheena lapsiyleisölle kohdennettu huvipuistoajelu, pääosassaan tietotekniikalla keinotekoisesti henkiin herätetyt dinosaurukset. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jurassic World pamautti lippuluukkuja kuin Jukataninlahteen 65 miljoonaa vuotta sitten pudonnut avaruusmurikka: kaikkien aikojen suurin avaus sekä Jenkeissä että globaalisti, puoli miljardia dollaria kasaan heti startissa. IMDB ja Rotten Tomatoes kertovat yleisön paitsi maksavan, myös tykkäävän: kansan syvien rivien mukaan raina on kevyesti plussan puolella, ellei nyt huippu niin vähintäin laadukas. Mutta kriitikkopiiristä kuuluu mutina. Suurin osa kritiikistä on täysin perusteltua, mutta itseäni ihmetyttivät toistuvat väitteet siitä, että alkuperäinen Jurassic Park oli niin paljon parempi ja uusi taas silkkaa efektiroskaa, unohdettavaa perusjöötiä. Olen eri mieltä ja kerron miksi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">(Älkääkä unohtako, että tämä essee on kaikkea muuta kuin objektiivinen, vaikka siihen pyrinkin. Minulla on JP:n logo tatuoituna oikeaan käsivarteen, viime kesänä ostin Pudasjärven markkinoilta uuden T-Rex-figuurin ja minusta jopa Jurassic Park III on kaikkea muuta kuin huono elokuva. Minä puolustan vaikka sariinikaasumuroja jos pakettiin on printattu Jurassic Parkin logo.)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen samaa mieltä kriitikoiden kanssa siitä, että ykkösosa on parempi kuin Jurassic World. Mutta paljon parempi? Eiiii välttämättä. Jurassic Worldia kritisoidaan pääasiassa ohuista ja karrikoiduista henkilöhahmoista, juoniaukoista, kaavamaisesta juonesta ja pelkkiin erikoistehosteisiin keskittymisestä - ja samalla unohdetaan kauniisti se, että koko sarja, ensimmäinen osa mukaanlukien, kärsii kaikista edellämainituista ongelmista. En kiistä Jurassic Worldin edellämainittujen ongelmien olemassaoloa, sen verran selviä ne ovat, mutta on se epäreilua ensin haukkua tulokasta ja sitten kiitellä Nestoria, joka ihan samalla tavalla rähmäili aikanaan menemään. </span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9FWVZUzPzrUhkEAqByCMlpsl6mD1Uy-v-NCaOrn34H7JnlfJqVVVtb9P-6IlAv_lmcTrJKxZdVWKHoSjT1qpP4ePnRFD1tm6dQgydSmVwLxelGXciFB69Oeb3M1R5Z_zkX6RrqEo1D-2I/s1600/Jurassic+Park+2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9FWVZUzPzrUhkEAqByCMlpsl6mD1Uy-v-NCaOrn34H7JnlfJqVVVtb9P-6IlAv_lmcTrJKxZdVWKHoSjT1qpP4ePnRFD1tm6dQgydSmVwLxelGXciFB69Oeb3M1R5Z_zkX6RrqEo1D-2I/s400/Jurassic+Park+2.JPG" width="400" /></a></span></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jurassic Parkin henkilöhahmot ovat kaikkea muuta kuin syviä - jokaiselle hahmolle on annettu yksi keskeinen ominaisuus, jonka kautta hänet määritellään. Ellie Sattler haluaa lapsia. Alan Grant ei halua lapsia, koska ne ovat ärsyttäviä. Tim ja Lex ovat ärsyttäviä lapsia, joista toinen on dinosaurusfriikki ja toinen Linux-nörtti. Dennis Nedry on paha koska hän on sotkuinen ja lihava, Gennaro puolestaan ärsyttävä pelkurimulkku, koska hän on juristi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Henkilöhahmot ovat niin ohuita, ettei esimerkiksi Nedryn petokselle anneta mitään muuta motiivia kuin ahneus (ja sehän käy, koska Nedry on lihava eikä muita selityksiä sitten tarvita). Siitä on pitkä matka Crichtonin alkuperäiskirjassa esiintyneeseen pettyneeseen työntekijään, joka laitetaan mahdottoman tehtävän eteen puiston käyttöjärjestelmän laatimisessa. Syy loikkaamiseen ja dinosaurusalkioiden varkauteen on se, että Hammond on kiristänyt ja hyväksikäyttänyt Nedryä pitkään. Mutta se on vähän monimutkaisempi juttu selittää valkokankaalla kuin läskin ahneus ja kun tässä pitäisi ehtiä näyttää niitä sauruksiakin. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juonen kaavamaisuus, henkilöiden tekemät typerät ratkaisut, juoniaukot ja muut tarinankerronnalliset ongelmat ovat tunnusomaisia ykkösosalle. Pääjuoni on se minkä Spielberg tavallisimmin kertoo: perhettä välttelevä mies löytää sisäisen isänsä jouduttuaan huolehtimaan kersoista helvetin tukalassa paikassa. Jurassic Parkissa on myös paljon idioottijuonen vikaa: monet sen ongelmista ratkeaisivat heti, jos päähenkilöt eivät käyttäytyisi kuin ääliöt - kuten lähettämällä ainoan tietotekniikkaosaajan yksin dinosauruksia kuhisevalle alueelle buuttaamaan vehkeitä (toki näin pitää tehdä koska tämä on toimintakauhuelokuva ja kyseinen henkilöhahmo on tummaihoinen, te tiedätte säännöt). </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">
</span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHEQr3DIX7iPjvZDUBxpXWryqgqQen03dnP-Fq6DVf6VsEFSuGRtCXJuCHkrdgSNKnT4AdPQfs8GCYtpzrpNB4Qg1MIhmwU5_Hr4daXRwMTCnmH8vWgRk6BFNEwIo7bKTgcr3-OjlYQrV2/s1600/Jurassic+Park+3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHEQr3DIX7iPjvZDUBxpXWryqgqQen03dnP-Fq6DVf6VsEFSuGRtCXJuCHkrdgSNKnT4AdPQfs8GCYtpzrpNB4Qg1MIhmwU5_Hr4daXRwMTCnmH8vWgRk6BFNEwIo7bKTgcr3-OjlYQrV2/s400/Jurassic+Park+3.jpg" width="400" /></a></span></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Elokuvassa on myös useita täysin turhia kohtauksia: esimerkiksi alkuvaiheen triceratops-kohtauksen ainoa funktio on erottaa tohtori Sattler muusta ryhmästä ja viivyttää porukkaa sen verran, että sade ehtii alkaa ja paska lentää tuulettimeen. Ja on niitä juoniaukkoja kans. Legendaarisessa Tyrannosauruksen yöhyökkäyksessä (joka on minusta koko elokuvahistorian paras yksittäinen kohtaus) T-Rex tulee ensin aidasta läpi ja kun päähenkilömme ovat hyppäämässä alas Rexin repimästä aukosta, aidan takana onkin yhtäkkisesti useita metrejä syvä vallihauta. Miten hitossa se saurus ylsi ylipäätään aitaan, oliko sillä rakettireppu? Ja miten ihmeessä se kykeni hiipimään täysin äänettömästi vierailijakeskukseen pelastamaan päähenkilöt viime hetkellä, kun hetkeä aiemmin elikko kanta-astui koko saaren hereille, hä? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tarinankerronnallisesti Jurassic Park on ihan yhtä epätasainen kuin Jurassic World. Jäljelle kritiikistä jää enää pelkkiin erikoistehosteisiin keskittyminen - mikä on täysin tyhjä arpa, koska sitähän se ensimmäinen elokuva oli. Ei Jurassic Parkia sen takia muisteta lämmöllä, että siinä oli niin hyviä henkilöhahmoja tai siksi, että tarina oli niin omaperäinen. Ei, se muistetaan rajoja rikkoneiden efektiensä takia. Kukaan koskaan aiemmin ei ollut tehnyt dinosauruksia valkokankaalle niin hyvin kuin Steven Spielberg ja hänen käsittämättömän taitavat tehostemiehensä Jurapuistossa tekivät. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Oikeastaan Jurassic Park toimii paremmin kuin Jurassic World vain ja ainoastaan siksi, että sen efektit ovat paremmin tehtyjä ja rytmitettyjä. Tsiikasin ennen JW:n katsomista sinirieskalta kuusiosaisen Jurassic Park-dokkarisarjan, josta näkee hienosti ykkösosan täysin käsittämättömän työmäärän. Spielberg suunnitteli jokaisen kuvan pikkukameralla erikseen ja toteutti sen sitten isolle ruudulle, väsättiin dinosaurusnukkeja, tehtiin niiden pohjalta tietokoneanimaatioita, oli alan parhaat puppeteerit ja kaikki hait ja systeemit. Ja Tyrannosaurus oli oikea robotti, todellinen, käsinkosketeltava kymmenmetrinen asia ja se näkyy - ihmissilmä hoksaa tarkasti mikä on todella olemassa ja mikä ei. Yksikään tietokone ei ole päässyt vielä lähellekään sitä realismia, minkä hydrauliikalla toimiva Tyrannosaurus-robotti ykkösosassa latasi kehiin. Ja koska efektit olivat tuolloin niin mullistavia, niitä myös maltettiin virittää ja mehustella ja säästellä - sen takia vuonna 1993 oli niin paljon helpompaa rytmittää tuoreelta tuntuva dinosaurusefektielokuva kuin se on vuonna 2015, jolloin kaikki on jo käytännössä nähty. Tyrannosauruksen näyttämiseen ei paljoa auta rakennella eeppistä setuppia, kun punchlinen kaikki jo tietävät. </span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6ntItkiX-WR_QSHiVt8qUvlyela0LngIUOcLxY5N0iL7co-Ac_MKvWTrboT5hE6IUhzWP3eyDiPMOt_-d-B74LZw3-K4imB1ww8El5-DkQngC5HyHvl7uJgsT25bTb8s-da_c53wDFJBO/s1600/Jurassic+Park+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6ntItkiX-WR_QSHiVt8qUvlyela0LngIUOcLxY5N0iL7co-Ac_MKvWTrboT5hE6IUhzWP3eyDiPMOt_-d-B74LZw3-K4imB1ww8El5-DkQngC5HyHvl7uJgsT25bTb8s-da_c53wDFJBO/s400/Jurassic+Park+1.jpg" width="400" /></a></span></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Paremmat ja paremmin rytmitetyt efektit ovat tärkein syy, miksi Jurassic Park toimii meille kolmikymppisille nörteille paremmin kuin Jurassic World. Toinenkin syy on, mutta palaan siihen lopussa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Suurimman osan asioista Jurassic World tekee siis ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin ykkösosakin, mutta jotkin asiat se handlaa paremmin kuin ykkönen ja vie leffasarjaa aidosti eteenpäin (toisin kuin samaa ammua lypsäneet Lost World ja Jurassic Park III). Esimerkiksi dialogin ja ihmishahmojen dynamiikan kohdalla juniori pyyhkii vanhuksella lattiaa: ykkösosan kömpelöiden vitsien, luonnottomien repliikkien ("I like cows") ja spielbergmäisen lällyyden tilalla on todelliselta tuntuvia hahmoja ja tilanteita - ei kauhean originelleja, mutta samastuttavia. Pikkupojan yhtäkkinen murtuminen saurusviihteen keskellä vanhempien avioeron takia tuntuu aidolta yllättävyytensä takia ja Chris Prattin jokamiesmäinen suhtautuminen ympärillä vellovaan katastrofiin tuntuu paljon uskottavammalta kuin Alan Grantin raptorinpesän äärellä pitämät luennot (koska jos ollaan raptorin pesän äärellä niin silloin helevetti juostaan eikä puhuta länsiafrikkalaisista sammakoista. PAITSI jos olet raptorin "pesän" äärellä ja kyseinen raptori tykkää lemmenlämmittelypuheina jutella länsiafrikkalaisista sammakoista. Mutta vain silloin.). </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toisin sanoen Jurassic Worldissa Jurassic Parkin elähtänyt ote on päivitetty onnistuneesti nykypäivään. Tämä ei ole pieni saavutus, kuten vaikka Smurffeista, Michael Bayn Turtleseista tai monista muista ankeista esimerkeistä voi havaita. Sauruspuiston ulkoasu, toiminnallisuus ja bisneslogiikka heijastelevat modernia maailmaa. Jurassic World on myös yllättävän fiksu elokuva, vaikka sitä onkin välillä vaikeaa huomata melskeen keskellä. Mukaan mahtuu sodan oikeutuksen pohtimista, asekehittelyn kritiikkiä, ylikaupallistumisen kritiikkiä, kuluttajakritiikkiä ja eläinten oikeuksien peräämistä. Plus yksi iso, oikeastaan valtava, parannus Jurassic Parkin tematiikkaan. </span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLJxMLZ6TYWfiEhMPw8qSNIwvHpiDyrwE0K67hjFbjdNCWOmbf6KRGxyyk2eyk0gH3epwlLrhQ9ZK3JdpsX7QKXC1Es65sg9eReVtchhqLcWOSLhWp0KTX3N0nOYEj_AqoJwUnZ5LUYxKH/s1600/Jurassic+World+3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLJxMLZ6TYWfiEhMPw8qSNIwvHpiDyrwE0K67hjFbjdNCWOmbf6KRGxyyk2eyk0gH3epwlLrhQ9ZK3JdpsX7QKXC1Es65sg9eReVtchhqLcWOSLhWp0KTX3N0nOYEj_AqoJwUnZ5LUYxKH/s400/Jurassic+World+3.jpg" width="400" /></a></span></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensimmäinen Jurassic Park on henkiseltä ilmastoltaan vähän ummehtunut ja tyhmä. Se on niin patavanhoillinen tapaus, että sen henkinen sielunveli löytyy jo 30-luvun Frankensteinista: on systeemi, tapa miten luonto/jumala/kohtalo on asiat tarkoittanut ja sitä kun lähtee tiedemies härkkimään niin aijai, huonosti käy, ei olisi pitänyt. Jurassic Park menee konservatiivisuudessaan niin pitkälle, että pistää matemaatikko Malcomin suuhun seuraavanlaisen lauseen: </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">"Dinosaurs had their shot, and nature selected them for extinction."</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Malcomin mukaan luonto valitsi dinosaurukset kuoleviksi sukupuuttoon. Luonto on aktiivinen toimija, luonnolla on tarkoitus, luonnolla on järjestys - ja tätä järjestystä sitten menee tiedemies menee röyhkeyttään ronkkimaan ja kärsii ansaitun rangaistuksensa. Mutta oikeasti luonto ei toimi näin. Se ei ole aktiivinen, tarkoituksenmukainen toimija: se on vain järjestelmä, joka toimii alkuräjähdyksessä määrittyneiden sääntöjensä mukaisesti. Eikä dinosaurusten tuominen takaisin geenitekniikan avulla riko noita sääntöjä, koska kloonaaminen tapahtuu täysin vallitsevien sääntöjen puitteissa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Luonto toimii täysin sattumanvaraisesti, vailla mitään suunnitelmaa. Maailmankaikkeutemme on tällainen kuin se on vain siitä syystä, että se sattuu olemaan tällainen. Mikään luonnosta tekemämme havainto tai niistä johdettu tieteellinen teoria ei tue näkemystä minkäänlaisesta suunnitelmallisuudesta (paitsi kreationismi, mutta se ei olekaan tiedettä). Valtavan asteroidin putoaminen maapallolle ja kaikkien dinosaurusten kuoleminen sukupuuttoon oli täysin sattumanvarainen tapahtuma, ei valinta. Sama pätee myös siihen, että 65 miljoonaa vuotta myöhemmin Homo sapiens keksii miten kyseiset eläimet voi tuoda takaisin maapallolle. Tähän ei sisälly mitään valintaa, kyse on sattumasta: näin vain kävi.</span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrCygmmyaIaNCNVNuANxJlybufPy00_kujZmznv43WBtmKiR_BA-7UZsyKb2qrRk2vPBRbJZqLl-hi4HDdMnRA3kAsMggc8OyZLS9vRmr0OL0v_aGgDMYWTAxbY_iiQoTYi-0veLQ-_b3q/s1600/Jurassic+World+4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrCygmmyaIaNCNVNuANxJlybufPy00_kujZmznv43WBtmKiR_BA-7UZsyKb2qrRk2vPBRbJZqLl-hi4HDdMnRA3kAsMggc8OyZLS9vRmr0OL0v_aGgDMYWTAxbY_iiQoTYi-0veLQ-_b3q/s400/Jurassic+World+4.jpg" width="400" /></a></span></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jurassic Parkista välittyy kuitenkin täysin päinvastainen kuva: on tapa jolla asioiden kuuluu luonnon tarkoituksen mukaan mennä ja jos tätä järjestystä mennään rikkomaan, kannattaa laittaa ohraleipäuuni lämpiämään. Ja tämä ihmisen kokema kärsimys on Malcomin mukaan ansaittua, koska tiede tekee niin hirveitä asioita etsiessään uutta:</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">"What's so great about discovery? It's a violent, penetrative act that scars what it explores. What you call discovery, I call the rape of the natural world."</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jos puhe olisi pelkästä dinosaurusteemapuistosta, kritiikki olisi ehkä vielä perusteltua. Mutta Malcom puhuu tieteellisestä löydöstä yleisesti vertaamalla sitä luonnollisen maailman raiskaamiseksi. Tiedeihminen rikkoo luonnon pyhää koskemattomuutta löydöillään.</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tieteellä pelottelu on Hollywoodissa vanha juttu, mutta tosimaailmaan se ei juuri resonoi. Ihmiskunnan ongelma ei ole tiede tai teknologia vaan ahneus ja omistamisen himo. Jurassic World nappaa tästä ajatuksesta paljon paremmin kiinni kuin 22 vuotta vanhempi Jurassic Park. Ensimmäisen katastrofin jälkeen puisto on saatu toimimaan: viisi vuotta vailla onnettomuuksia, kaikki toimii hienosti ja rahaa virtaa sisään. Mutta se ei riitä, koska yleisö alkaa kyllästyä vanhoihin sauruksiin eikä hillovirta enää kasva. Kaksiteräinen miekkahan tämä: tarina kertoo piikikkäästi Jurassic Parkin faneista ja elokuvayleisöstä ylipäätään (enää ei sama T-Rex riitä kuin vuonna 1993), mutta samalla myös suuremmasta teemasta: ei tieteessä itsessään ole mitään pahaa, mutta mitä tapahtuu jos tiedettä edistetään samoilla periaatteilla kuin markkinataloutta? Mitä tapahtuu jos tieteen päämääränä ei olekaan tiedon lisääminen vaan voittojen kasvattaminen mahdollisimman nopeasti?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4tCAcpeZkkBStYvpsuB9IK_DYf45P6QSeUvqyGDmAOawM1b2Aey4m25gH_IPjrWF26GLOAW_vCXCjT-ECA8_dHdwmurtqXFvBi08J11d4pHQAJYKDcnlsTlR0_bjxS32lcLr-ORUQIh34/s1600/Jurassic+World+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4tCAcpeZkkBStYvpsuB9IK_DYf45P6QSeUvqyGDmAOawM1b2Aey4m25gH_IPjrWF26GLOAW_vCXCjT-ECA8_dHdwmurtqXFvBi08J11d4pHQAJYKDcnlsTlR0_bjxS32lcLr-ORUQIh34/s400/Jurassic+World+1.jpg" width="400" /></a></span></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jurassic Worldin puistossa tehdään sama kuin mitä elokuvassa tapahtuu - tarvitaan isompia, häijympiä ja brutaalimpia hirviöitä, enemmän hampaita ja enemmän räimettä. Mutta samalla elokuva näyttää havainnollisesti, miten elokuvabisneksessä toimiva strategia ei olekaan niin näppärä elävien olentojen luomisessa: geneettisesti yhdistetty Tyrannosaurus-Velociraptor-hybridi kuulostaa hyvältä mainospuheessa, mutta oikeasti lopputuloksena on terävästi ajatteleva ja vielä terävämmin viiltävä 15-metrinen sarjamurhaaja, jonka käyttäytymistä kukaan ei osaa ennustaa eikä hallita. Ja vitsi piilee tässä: vaikka me herkästi ajattelemme, että totta kai uusi saurus on vaarallinen, koska se on keinotekoisesti luotu, niin samalla unohtuu helposti se tosiasia, että niin ovat kaikki Jurassic Parkin eläimet. Alan Grant toteaa Jurassic Park III:ssa että Isla Sornalla (ja Isla Nublarilla) ei asusta dinosauruksia vaan geneettisesti luotuja huvipuistohirviöitä ja pyytää yleisöä olemaan sotkematta näitä kahta asiaa keskenään. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jurassic Park on vaarallinen idea, se todistettiin kolmen elokuvan mitalta. Mutta ihminen jääräpäisyyttään ei suostunut luovuttamaan, koska tiesi että ihan älyttömästi tehdään tällä kyhnyä. Lopulta puisto saatiin raiteilleen ja homma toimimaan, mutta riittikö tämä? Ei. Koska rahaa pitää saada vielä enemmän ja pörssikurssit nousuun ja sitä rataa. Ja jos tiede lähtee tähän leikkiin mukaan, käy huonosti. Tämä on Jurassic Worldin keskeinen tematiikka - ongelma ei ole se, että ihminen koskee luonnonjärjestykseen vaan se, että ihminen ahneuspäissään kaahaa liian kovaa eikä malta pysähtyä miettimään. Läpimurrot merkitsevät jotain vain niin kauan kuin niillä voidaan tehdä koko ajan enemmän rahaa - kun tuotto alkaa pysähtyä, täytyy tehdä uusi läpimurto niin nopeasti ettei ehditä punnita sen mahdollisia riskejä. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lyhyesti sanottuna: Jurassic World tuntuu paljon relevantimmalta ja tiedettä merkittävästi vähemmän demonisoivalta - siis nykypäivään sopivammalta - kuin Jurassic Park. Ykkösosassa tietokonejärjestelmät olivat epäluotettavasti toimivia ja sankarin taitojen ulkopuolella olevaa vaarallista salatiedettä, Jurassic Worldissa luontevasti ja luovasti käytettyä arkitodellisuutta. Geeniteknologia ei ole ongelma, ihmisen ahneus on. Jurassic World saattaa olla tunnelmaltaan ja efekteiltään köykäisempi kuin ykkönen, mutta samalla se on paljon modernimpi ja asioihin realistisemmin suhtautuva teos, joka muistuttaa missä todellinen vaara piilee: meissä. Tiede ei tee katastrofeja, ihminen tekee.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHK9Ofl3CQVqp_dh-Q4ATmHiHTABpVj9M6UuBSqsGwxGzJ1EvI6zoJafdk17mKqlFh_hCvsLKtTYAuF6T9H5VZaQXykPbMMDFOB8Sq7RrKGpYrDuwj8taNs9GXboFMlLu0vM4jMvU6WqQ0/s1600/Jurassic+World+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHK9Ofl3CQVqp_dh-Q4ATmHiHTABpVj9M6UuBSqsGwxGzJ1EvI6zoJafdk17mKqlFh_hCvsLKtTYAuF6T9H5VZaQXykPbMMDFOB8Sq7RrKGpYrDuwj8taNs9GXboFMlLu0vM4jMvU6WqQ0/s400/Jurassic+World+2.jpg" width="400" /></a></span></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta en usko, että moni ikäiseni kriitikko on kokenut Jurassic Parkin keskinkertaiseksi sen takia, että nämä elementit ovat jääneet huomaamatta ja tiedostamatta. Uskon kritiikin ytimessä olevan monessa kohtaa sen henkilökohtaisen ja inhimillisen tunteen, joka kosketti myös minua leffateatterista ulos saapuessani: pettymys. Monet leffakriitikot ovat kutakuinkin samaa sukupolvea ja samasta maailmasta kuin minä: noin kolmikymppisiä nörttejä, joiden maailmankuvaa Jurassic Park ravisti voimakkaasti, joidenkin kohdalla (kuten minun) jopa mullisti sen. Ja tuota tunnetta - nähdä ensimmäistä kertaa T-Rexin kävelevän täysin elävän näköisenä valkokankaalla - emme voi enää koskaan elää uudelleen. Se ei tule koskaan takaisin ja siksi mieli niin väittää, että tämä uusi on keskinkertaista efektimäiskettä mutta se vanha oli tosi hyvä (vaikkakin alkuperäistä Jurassic Parkia kutsuttiin kriitikoiden toimesta juurikin keskinkertaiseksi efektimäiskeeksi). Ensi kertaa kokeminen on SE maaginen tekijä, joka uuden Jurassic Parkin kohdalla jää meiltä puuttumaan, aina. Ja seuraavan ja seuraavan ja seuraavan, kunnes joku tekee ensimmäisen Oculus Rift-virtuaalitodellisuusjärjestelmälle suunnitellun Jurassic Parkin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nostalgia on petollinen rakastaja, joka väittää että ennen kaikki oli paremmin. Ei ollut. Me vain olimme kokemattomampia ja sen takia meillä oli vähemmän hienostunut maku. Koska emme lapsena ole ehtineet kokea vielä juuri mitään, meihin on helppoa tehdä vaikutus. Katsokaapa huviksenne vaikka vanhoja Turtles-piirrettyjä, Goonies-elokuva tai Vintiöt-komediasarjaa: eivät ne oikeasti ole kauhean mitään mestariteoksia, mutta lapsena ne olivat ihan parasta ikinä. Meidän aivomme tekevät meille tempun: Jurassic Park oli ilmestyessään keskinkertainen efektielokuva, mutta meidän muistomme siitä ovat niin rakkaita ja tärkeitä, että meidän on hyvin vaikea hyväksyä sitä, ettei rakkautemme kohde ollut ehkä sittenkään niin häävi. Mutta jos rehellisesti muistelee, niin monenko teinirakkauden kohdalla ylipäätään tuli tehtyä hyviä valintoja? Kokemattomuus tuottaa paljon syviä muistoja mutta myös paljon, paljon harhakäsityksiä, typeryyttä ja ohi maalin menevää vanhojen haikailua. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta se lapsuudessa ja nuoruudessa onkin niin kaunista ja ainutlaatuista - kyky nähdä asioissa paljon enemmän hyvää kuin kyyninen aikuinen kykenee. Lasta ei haittaa, vaikka Super Mario on vain kahdeksanbittinen, koska kakkoskentässä on jännä musiikki ja warppiputkia. Ja mitäpä siitä, että Transformers oli vain piirretyksi vaivoin naamioitu lelumainos, koska onhan se nyt helevetti siistiä että robotit voivat muuttua autoiksi ja päinvastoin! Eikä yhtään häiritse se, että tiedettä älykkäästi kommentoiva scifikirja muuttuu valkokankaalla puhkikuluneeksi isäkasvutarinaksi ja tieteellä pelotteluksi, koska tuo tyrannosaurus on hienointa mitä olen IKINÄ KOSKAAN MISSÄÄN nähnyt. Lapsilla ja nuorilla on ainutlaatuinen oikeus olla diletantteja, ihan luvan kanssa pihalla ja nauttia menemään.</span><br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDHNxAA-WRjnYtsomf2llRSW6LjHJiyu9MFlQ_sOSbh8guw7-hSercBTvgaz1_cZQhqL9kGPG_JcmyZoX4kYRL0lMB0yFCrc3ILe4RBdzkqhfcaTs07YC8GgruiAmkmHmnwn01NnPEGFmI/s1600/Jurassic+Park+4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="263" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDHNxAA-WRjnYtsomf2llRSW6LjHJiyu9MFlQ_sOSbh8guw7-hSercBTvgaz1_cZQhqL9kGPG_JcmyZoX4kYRL0lMB0yFCrc3ILe4RBdzkqhfcaTs07YC8GgruiAmkmHmnwn01NnPEGFmI/s400/Jurassic+Park+4.jpg" width="400" /></a></span></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Älyttömän moni tenava tulee kokemaan tänä kesänä Jurassic Worldin äärellä niitä samoja mielettömiä fiiliksiä, joista minä sain nauttia ollessani kahdeksanvuotias. Heille kokemus on täysin uusi ja se voi viedä elämässä yllättäviin suuntiin, avata maailmoja joiden olemassaolosta he eivät hetki sitten vielä tienneet mitään. Se voi mullistaa heidän elämänsä aivan kuin alkuperäinen Jurassic Park mullisti minun. Ja minusta se on paljon, paljon tärkeämpää kuin se, mitä minä ja muut keski-ikäistyvät nörtit leffasta ajattelemme. Heille Jurassic World ei pilaa Jurassic Parkin perintöä, heille se aloittaa sen. Eikä Jurassic World ole siihen yhtään huono elokuva, päinvastoin, monilta osin se on jopa parempi kuin Jurassic Park. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tähtien sota -esiosien, uuden Turtlesin ja tulevan Ghostbustersin kohdalla nörtit lähtevät helposti kuorossa parkumaan, että tarinan uusi tulkinta pilaa lapsuutemme hienot muistot. Se ei ole mahdollista. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kukaan ei voi pilata lapsuuteni tärkeitä asioita tekemällä jotain uutta, koska se ei vie kokemustani mihinkään. Se on minulla niin kauan kuin olen olemassa. Siksi minun ei myöskään tarvitse pettyä, kun uusi Jurassic World ei anna minulle samaa elämystä kuin Jurassic Park, koska minä olen saanut jo kokea sen. Nämä elokuvat vaikuttivat hurjasti siihen millainen minusta kasvoi enkä voi korostaa niiden merkitystä tarpeeksi, mutta kyse ei ole mistään sellaisesta jota minun tarvitsisi suojella tai vahtia sen koskemattomuutta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jurassic World ei ole vesitetty Jurassic Park, se on 2010-luvun Jurassic Park: mielikuvitusta ruokkiva, elämän ihmettä ylistävä ja tieteen mahdollisuuksilla leikittelevä rikas seikkailu, joka muistuttaa meidän olevan vain pieni verso elämän suuressa puussa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ei yhtään hullumpi saavutus.</span><br />
<br />Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-56844090089040907462015-05-31T03:23:00.003-07:002015-05-31T03:24:56.023-07:00NT on the road: Viikot 5 (Raahe-Kemi) ja 6 (Kuopio-Lappeenranta)<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viikko 5: Iisalmi, Raahe, Kajaani, Kemi (25.3.-29.3.)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viimeinen rypistys ennen lomaviikkoa. Alkoi olla akku vähän tyhjä. Oltiin paukutettu melkein kuukausi neljää kiertuekeikkaa per viikko. Se väsyttää yllättävällä tavalla, koska kiertueella ei juuri lepohetkiä ole. Aina joko ajetaan, syödään, pystytetään, odotetaan keikkaa, esiinnytään tai puretaan. Ei sinne lorvimishetkiä sekaan mene. Kevennyksen toi pohjoinen operatiivinen alue - tällä kertaa minä sain nauttia siitä harvinaisesta herkusta, että tehdään kotoa käsin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensimmäinen keikka Iisalmessa. Itse paikasta tiedän vain sen verran mitä olen siellä esiintynyt: Runnin kylpylässä käy mukavaa ja vanhempaa väkeä, Janoisessa puumassa DJ:llä on vain ysäribiisejä ja Puuman naapurissa on paikka, josta saa hyvää kebapia mutta ei mitään muita kuin Olvin limsoja. Aurinko maalasi valkean kirkon mäkeen, matalaan tiilirakennukseen kävi jalka. Keikka kävi hyvin, itse poikkeuksellisesti MC:nä, kivaa piisasi. Savolaiset ovat mukavaa porukkaa. Autolle palatessa kirkon yllä sädehti Jupiter, kotimatkalla metsänrajassa kellui valtavalta näyttävä Venus. Tien yllä välähti kirkas, vihertävä tulipallo. Kosmoksen supershow jatkui vielä yhden viikon. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Torstaina Vesterisen Teemu tuli käymään Oulussa ja jäi yöksi. Lähti Raaheen keikalle völjyyn. Raahe-sali on minulle ja Teemulle tuttu paikka: käytiin siellä yhtenä keväänä esiintymässä vähän erilaisella kiertueella (siis sellaisella, jonka kaksi serkkupoikaa olivat laittaneet kasaan isojen rahojen toivossa mutta jättäneet markkinoinnin minimiin - siitä rundintyngästä pitää joskus kirjoittaa ihan oma postauksensa. Neljästä keikasta yksi jouduttiin perumaan, kun kolme ekaa tekivät jo sen verran rumaa tappiota eikä mikään ihme, kun Kokkolan Snellman-salissa 500 ihmisen paikoille tuli n. 30 ihmistä.). Takahuoneessa on miellyttävän leveä sohva ja salissa hyvä tekniikan porukka. Tempaistiin ja Teemu sanoi että hyvältä näyttää. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Perjantaina oli harvinainen vapaapäivä ja käytin sen tietysti kaikenlaiseen palauttavaan toimintaan: joogaan, voimapirtelöihin ja syvähengitystekniikoiden harjoittamiseen. Ei kun meninkin Ylivieskaan pikkusiskon synttäreille ja kaadoin kaksin käsin viinaa naamaan tanssilattialta käsin, jyräten pari tuntia biitin tahtiin niin että pipo hikosi litimäräksi. Yleensähän minä en tanssi, mutta niin se iso stressi kaivaa ihmisestä esiin isoja stressinpurkumetodeja. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja krapulan. Kun lähdettiin ajamaan lauantaina Kajaaniin, minulla oli huono olo. Keli oli surkea: Paltamon jälkeen tuli siinä määrin lunta, että itte en tärinältäni tohtinut ajaa kuin kuuttakymppiä. Onneksi Leea oli lähtenyt mukaan ja hoiti kuskinhommat tarkkuudella ja taiten. Takahuoneessa oli roomalainen sohva ja jotensakin hermostunut meininki. Hyväksi keikaksi se kuitenkin kaikilla manifestoitui, ite olin omaan tekemiseen todella tyytyväinen. Se oli tarkkaa ja skarppia. Ja ihmettelin, että mitenkäs yleisö ei tähän lähtenyt mukaan. Nauhalta se jälkikäteen sitten selvisi, helevetin energiatonta esitelmää minä olin siellä pitämässä. Tässä kohtaa tuli ekaa kertaa kiinnitetyksi huomiota esityksen intensiteettiin ja dramatiikkaan. Se kun ei ihan hirveästi auta että tekee skarpisti hyvät jutut: pitää ladata tunnetta, energiaa, jännitettä, osata kaasuttaa ja hiljentää oikeissa kohtaa. Tätä sitten kotimatka puitiin ja muitakin kiertueen pulmakohtia. Kuvaavaa koko kiertueen keikanjälkeismeinigeille oli Leean havainto: </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">"Minä aattelin että te täällä rokkitähtinä riekutte mutta tämmöstä helevetin länkyttämistähän tämä on."</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sunnuntaina keikka. Kemissä. Kuulostaa paperilla helvetin oudolta, mutta Jussilla oli hiljaista tietoa: ovatten kuulemma aiemmin olleet helvetin hyviä vetoja. Täräytettin kuitenkin ennen keikkaa Ruotsin puolelle hakemaan kunnon lastit päykeniä. Nuuskakuningas on länsimainen överiparatiisi: sieltä lähtee köllit huuleen, karkit taskuun ja limsalavat takakonttiin kohtuuhintaan. Vai käytiinkö me Nuuskakairan tukussa. En muista eikä se ole tärkeää. Se on tärkeää että pidetään yllä niin tyhmää systeemiä että Suomessa ei voi nuuskaa myydä vaan pitää rajan taakse kantaa verorahaa. Ja että tupakkaa saa myydä muttei nötteä. Se on sama kuin asekaupassa olisi pelkkiä sinkoja eikä yhtään pistoolia. Hyvä taktiikka nuuskan ostoon on muuten se, että pyytää tilausten päätteeksi myyjää nappaamaan kymmenen purkin keräilyerän omien suositustensa mukaan - tulee kokeilleeksi uutta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vähänhän meillä meinasi kiireeksi heittää, kun rajan takaa tsöörailtiin. Hoidettiin helevetin kyytiä ostokset Cittarissa (banaani-pähkinä-karjalanpiirakka-kombolla taittuu takahuone kuin takahuone) ja vieläkin nopeammin pystytys Kemin kaupunginteatterissa. Hommaan toi korvaamattoman avun erittäin osaava tekniikka, joka tiesi koko ajan mitä tehdään. On muuten älyttömän makea tila tuo Kemin kaupunginteatteri: takahuoneista henkii historia ja tunnelma ja esiintymistila on lähes täydellinen standupille, kun lava on kohtalaisen matala ja yleisöosa helvetin tiivis lähellä olevine seinärakenteineen. Tuuttasin sitten kaiken ulos mitä oli jäljellä, tein täydellisen antiteesin edellisen illan energiattomalle löysäilylle. Vaikka esikuvan latauksesta jäädään vielä kauas, sellainen olo jäi että ihan jackena siellä nyt paukuteltiin. Keikan jälkeen Tommin äiti toi pullon ja enkelin, Tiina pääsiäisviuhkan. Vai mikä se on. Se paju johon liimataan höyheniä. Kai sille on joku sana. Auttakaa. Ninaa oli hyvä nähdä pitkästä aikaa. Nina teki meän Oulun porukassa kovaa komiikkaa Remakan alkuvuosina ja uskon että nainen tempaisee vielä jotain uskomatonta kasaan, kunhan sille päälle sattuu.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yhtäkkiä oli aula tyhjä, laitettiin asiat nippuun ja käveltiin liukkaalle parkkipaikalle halaamaan mieshalaukset. Kiertueen eka osio oli takana, jäbät väsyneitä mutta onnellisia. Hienoon keikkaan päätettiin. Jussi hyppäsi Jussin kyytiin ja suuntasi pohjoiseen Kelekkakiertueelle, me ajettiin Tomin kanssa komiikka-analyyttinen matka takaisin Ouluun. Sumun seasta häämöttivät tuulivoimaloiden aavemaiset silmät. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viikko 6: Kuopio-Varkaus-Lappeenranta (9.4.-11.4.)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Savoa ja Itä-Suomea viikko. Loma oli hyvä. Lähdettiin mökkihommiin Kalajoelle pidemmäksi viikonlopuksi. NES-pelejä 60-tuumaisesta töllöstä, hyvää ruokaa, kaukoputken kanssa häärimistä. Sen verran ehti irrottautua kiertuemeiningistä, että tuntui suorastaan oudolta pystytellä systeemejä Kuopion kaupunginteatterin lavalle: vieläkö tämä homma oikeasti jatkuu? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">En ollut Kuopion keikkaani tyytyväinen, jokin siinä klikkasi. En tiedä paiskoinko taas liian kovaa, Ylivieskan tyyliin. Ehkä takaraivossa kummitteli Tasapainon savolaiskeikan haamu, se kun meni helevetin hyvin niin taas olisi pitänyt olla ihan timanttia koko ajan. Ei huono veto, ei sellaisia tälle rundille onneksi tullut, mutta paljon huonompi kuin olisin halunnut. Yksi haasteellisimmista jutuista koko kiertueessa oli se, että aina piti tehdä show, toteuttaa sama juttu mahdollisimman hyvin illasta toiseen. Ihmiset olivat nähneet ohjelman, maksaneet hyvän hinnan lipusta ja ansaitsivat rahoilleen tinkimätöntä vastinetta. Siitä touhusta puuttuu ehkä vähän rokkenrollia, enemmän ollaan Jari Sillanpään joululaulukonserttikiertueella. Eikä siinä mitään, hommat tehdään sataprosenttisen ammattimaisesti ja onhan se hele-vetin siistiä vetää isoille yleisöille ilta toisensa perään, mutta pienten klubien arvaamattomuutta ja mitä tahansa voi käydä -meininkiä kaipaili aina välillä. Juhaa oli mukava nähdä ja Jannea, käytiin moikkaamassa Maljassa (Janne on muuten tehnyt ainakin yhden ihan perkuleen kovan komiikkakeikan ja sen voi kattoa täältä). Sen verran oli kuitenkin väsynyt olo, että perinteiset Kuopion hanat ja kirkkopuiston halkiminen kello neljän aikaan aamuyöllä jäivät tekemättä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavana päivänä ajettiin Varkauteen. Täällä kävin viimeksi joulukuussa tekemässä kenties koko viime vuoden huonoimman keikan. Oltiin erittäin ysärityylisessä ravintolassa jossa lavan etuosaan oli pultattu kiinni keinotulitakka ja esiintyjän molemmin puolin kohosivat enkelipatsaat. Sieltä alttarin takaa tein parhaani eikä se ollut kummoista. Nyt keikka oli merkittävästi parempi ja päälle tempaistiin helevetin hyvät pihvit Oskarissa. Paitti että maksan kohdalla medium miinus on ehkä jo liikaa, menee sellaiseksi pulpiksi suussa. Niin, tähän se on nykyään, komiikka, ei mitään huumehouruista seksirälläämistä vaan pihvien vertailua. Keskiluokkaistunutta touhua. Yöksi Mikkeliin mutta edelliskerrasta viisastuneena piettiin pullot kiinni ja mentiin ajoissa nukkumaan. Keskiluokkaistunutta, kuten sanoin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavana päivänä täräytettiin Lappeenrantaan, Sanna oli siellä jo valmiiksi. Ennen keikkaa ilmassa oli helvetin kovaa latautuneisuutta, haluttiin näyttää ja täräyttää kiertueviikon lopuksi. Asiaan vaikutti myös oudolla alitajuisella tasolla se, että Naurun tasapainon tuomari Liisa Kukkola oli yleisössä ja kritiikki oli ensi viikon lehteen tulossa. Haluttiin onnistua isosti. Vaan eipä annettu itelle taaskaan saumaa, koska vaihteeksi oli vauva yleisössä. Ja eturivissä. Eikä siitä tälläkään kerralla mitään tullut. Aina kun penska päästi äänen, niin rytmi meni särki. Ja kun pyysin vanhempia lopulta poistumaan, niin poistuivathan he - tilan takaosaan, mistä vauvan ääni kantoi edelleen helvetin hyvin saliin. Harmitti perkeleesti, koska tulossa oli yksi rundin parhaista keikoista ja ihan pannukakuksi meni. Tomi ja Jussi hoitivat onneksi homman himaan hienosti. Yksi kiertueen parhaista puolista oli ylivoimaisesti se, että näin kovalla porukalla ja isolla intohimolla kovaan duunin tekemiseen yksikään illoista ei ollut mahalasku - jos joku oli vähän tavallista heikommassa vireessä, toisiin pystyi luottamaan, ikinä ei tarvinnut hirvitellä sitä että toinen menee lavalle. Ja se on hyvä homma, koska pystyy keskittymään omaan tekemiseen eikä muutama virhe kaada koko paattia. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tästä järkeilystä huolimatta lähdin kulli otsassa kotimatkalle. Sitä se on tämä homma, aina välillä. </span><br />
<div>
<br /></div>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-35778833166708756562015-05-26T01:13:00.003-07:002015-05-26T01:30:49.812-07:00Suomen valtion olemassaolo pitää kyseenalaistaa<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toissailtana sain luetuksi loppuun Esko Valtaojan kirjan Kosmoksen siruja. Teos loppuu huikaisevaan visioon ihmisen tulevaisuudesta: ensin asutetaan Kuu ja Mars, sitten aletaan louhia asteroideja ja lopulta asutetaan alfa Kentaurin, meitä lähimmän tähden, kiertoradalle asettuneita eksoplaneettoja. Tuhannessa vuodessa ihmiskunta on paitsi varmistanut jalansijan aurinkokunnassamme, myös ottanut ensimmäiset askeleensa galaktisena lajina. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Valtaojan visio on paitsi kaunis ja ylevä, myös ihmislajin selviämiselle oleellinen: koko lajin asuminen yhdellä planeetalla on kaikkien munien laittamista samaan koriin. Yksi taivaalta viuhuva avaruuskivi ja seuraavan 65 miljoonan vuoden päästä sudenkorentopaleontologit kaivavat maasta kivettyneitä Homo Sapiensin jäänteitä. Ja Einsteinia vapaasti lainatakseni, kaikkein utopistisinta tässä hämmästyttävässä tulevaisuudenkuvassa on se, että se on saavutettavissa. Ihmiset pystyvät siihen. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Näistä taivaallisista sfääreistä oli tylsää palata maan pinnalle ja huomata, että meillä on vielä paljon, paljon matkaa jäljellä. Ja monta typerää, vanhanaikaista ajatusta selätettävänä. Kuten se, että nationalismi ja Suomen valtio ovat asioita, joita ei saa kyseenalaistaa ja joita jokaisen tulisi olla valmis puolustamaan hengellään. Näin toteaa Helsingin sanomien kolumnisti Annamari Sipilä <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1432436362276">uudessa kirjoituksessaan</a> enkä voi kuin pudistella päätäni tällaisen nurkkakuntaisuuden äärellä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minulle Suomen valtio ei ole pätkääkään pyhä. Se on pelkkä järjestelmä, kokoelma sääntöjä, jotka Suomen kulttuurialueella asuvat ihmiset ovat sopineet keskenään noudattavansa. Ei mitään muuta. Minä en näe pyhyyttä laeissa, en niitä säätävässä eduskunnassa enkä lakien toteuttamista valvovassa koneistossa. Ne ovat pelkkiä hammasrattaita ja niiden arvo määräytyy vain ja ainoastaan sen kautta, miten hyvin ne toimivat. Eikä suomalainen järjestelmä ole mitenkään ainutlaatuisen upea. Verrattuna moneen muuhun paikkaan se on ihmisoikeuksiltaan ja menestymismahdollisuuksiltaan toki edistyksellinen ja toimiva, mutta maapallon kestokyvyn rasittamisen ja luonnonvarojen tuhlaamisen kannalta taas yksi pahimmista. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ei mitenkään ihmeellinen järjestelmä. Ja silti Sipilä tekstissään väittää, ettei sen puolustaminen voi olla liikaa pyydetty. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">On se. Minä en näe yhtään mitään mieltä siinä, että minun tulisi antaa henkeni tämän järjestelmän suojelemiseksi, koska järjestelmä ei missään nimessä ole niin ihmeellisen hyvä. Jos tähän maahan saapuisi valloittaja joka pystyisi ylläpitämään yhtä hyvän järjestelmän tai ehkä jopa tarjoaisi paremman, toivottaisin heidät lämpimästi tervetulleeksi. Minulle on paljon tärkeämpää olla elossa, voida hyvin ja nähdä läheisteni voivan hyvin kuin olla Suomen valtion kansalainen. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Suomalainen kulttuuri on eri asia: siihen minäkin samastun voimakkaasti ja pakkohan minun on, sillä ilman suomalaista kulttuuria minulla ei olisi tätä työtä. Suomen kieli, suomalaisen kulttuurin erityispiirteet ja meidän omalaatuiset tapamme katsoa maailmaa ovat tärkeitä lähteitä, joista huumoria ammennan. Mutta ei minusta suomalaisen kulttuurin säilyttämiseen tarvita suomalaista valtiota. Jo tällä hetkellä maamme rajojen sisäpuolella elää tuhansia erilaisia pieniä kulttuureita, jotka eivät vaadi toimiakseen valtion olemassaoloa. Meillä ei ole hipsterivaltiota, ei Nightwish-valtiota, ei koomikkovaltiota eikä demarivaltiota. Jokainen meistä kuuluu nykyisellään kymmeniin heimoihin ja hyvin nämä eri heimot mahtuvat elämään samalla maaperällä (kunhan välttävät kohtaamista aamuyön grillijonoissa).</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja kun kerran tilanne on tämä - ihmisten identiteetti rakentuu nykyisellään enemmän fragmentoituneiden pienempien viiteryhmien kuin nationalismin varaan - niin eikö olisi mahdollista, että vanhanaikaisesta valtioajattelusta voitaisiin pikkuhiljaa luopua? Suomen valtio on puhdas abstraktio ja sen valtion rajat veteen piirrettyjä viivoja, asioita joita ei ole olemassa. Niiden kuvitteellisten viivojen takiako minun pitäisi pistää kypärä päähän ja lähteä rautasateeseen vartomaan kuolemaa? Täysin järjetöntä. Sodassa kuolemisessa ei ole yhtään mitään tavoittelemisen arvoista, se on murhaamista ja murhatuksi tulemista abstraktioiden takia. Sankarivainajan palkka on unohdus - vai oletteko huomanneet, että Suomen sodan (1808-1809) veteraanien uhria muistettaisiin ja vaalittaisiin?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Heimoajattelu, jumalakuninkuus, feodalismi. Ihmiskunta on ennenkin käynyt läpi vaiheita, joissa on kokeiltu parasta mahdollista hallintomallia ja monet aikanaan loistavina pidetyistä ideoista on hylätty toimimattomina ja huonoina. Ja nyt on mielestäni korkea aika luoda kriittinen silmäys nationalismiin, pohtia onko se ihmiskunnalle todella paras ja toimivin järjestelmä - tehdä täysin päinvastaista kuin mitä uskossaan lähes sokealta vaikuttava Sipilä ehdottaa. Valtioajattelun tulee olla ehdottomasti kyseenalaistamisen kohteena, valtioajattelua tulee kaikin keinoin koetella. Missään nimessä emme saa nostaa mitään abstraktia järjestelmää kritiikin yläpuolelle, sillä se on hirmutekojen ensimmäinen askel. Sipilä sanoo itsekin tekstissään, että on hyvä että uskontoja ja poliittisia puolueita saa pilkata, mutta valtioon tätä ajattelua ei saisi ulottaa. Vaarallista ja pelottavaa puhetta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koko ihmislajin munat ovat vielä yhdessä korissa. Korostamalla valtioajattelua rakennamme kuvitteellista suojamuuria, jonka riittää pirstomaan yksi ainoa asteroidi - (joiden havainnoimiseen meillä ei muuten vieläkään ole ostettu kunnon järjestelmää, mutta toistemme tappamiseen suunniteltuihin värmeisiin kyllä voi polttaa paalua). Meidän tulevaisuutemme ei ole siinä, että Suomi elää ja kukoistaa mahdollisimman kauniina vaan siinä, että kykenemme irtautumaan kotiplaneetaltamme ja levittäytymään tähtiin, sillä mitenkään muuten emme voi selviytyä kosmoksessa. Ja nurkkakuntainen omaan napaan tuijottaminen ja "meidän asiat ennen muita" -ajattelu hidastaa tähän päämäärään pääsemistä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">En tiedä teistä, mutta minä ainakin olisin tulevaisuudessa mielummin Maan ja Marsin kaksoiskansalainen kuin suomalainen. </span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-21887388878736056672015-05-21T05:10:00.000-07:002015-05-21T05:10:09.327-07:00Naurun tasapaino on the road: Viikot 3 (Porvoo-Mikkeli) ja 4 (Kokkola-Järvenpää)<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKv81Z4I566J9imJXXaJWt_uNyNiS74A4LRzp8klmL3mtCJK9XUPrNzZi2YICv_wzG68PYnuKd2fUMjoHtUmzMUlBmFJUU1Y3iVuAFz0o2jtcAH96xf4Bs3UU9LZmxgV_n4eymmCXRCbzf/s1600/2015-03-14+15.22.47.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKv81Z4I566J9imJXXaJWt_uNyNiS74A4LRzp8klmL3mtCJK9XUPrNzZi2YICv_wzG68PYnuKd2fUMjoHtUmzMUlBmFJUU1Y3iVuAFz0o2jtcAH96xf4Bs3UU9LZmxgV_n4eymmCXRCbzf/s320/2015-03-14+15.22.47.jpg" width="320" /></a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b><br /><br />Viikko 3: 10.3-14.3. (Porvoo, Hyvinkää, Pieksämäki, Mikkeli)</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Auto suhahti yli joen, onko se sitten Porvoonjoki. Sen reunalla nojasi toisiinsa kasa vanhaa puuta, lankkujen välissä ikkunoita ja ikkunoiden takana liiketiloja joista hipsteri haaveilee. Silmäyksen perusteella Porvoo näytti siltä, että siihen pitäisi tutustua muutenkin kuin pikapiston myötä, ilmassa leijui historian haju ja tarinoiden tomu.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Keikka oli hyvä. Muistaakseni. Täytyy rehellisyyttäni sanoa, että kun keikan tekemisestä on kulunut aikaa kuukausi, on hyvin vaikea muistaa tarkkoja yksityiskohtia. Pitäisi päivittää kiertuepäiväkirjaa useammin mutta ei ehdi kun on kiertue. Se on kaunis pardoksi siinä missä se että ihminen käyttää tieteen aikaansaannoksia (tietsikka, Facebook) vähätelläkseen tiedettä ja edistääkseen milloin mitäkin höpöhöpöä. Mutta mukavaa Porvoossa oli, ei käy kiisto.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsUiQsVUS7ya82MmRO1EK_IZbom-FN8bug555xIau5Z2K_f0cuWTvlLRQ7Mv660wa5SzjSE3bLHYS9DDSf0kgqGsE5m9wmmt3N8vNrP2hrY6DjGgiTgg4F2FWdsGdaf9_uqhDHS0i9hIoG/s1600/2015-03-13+22.58.03.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsUiQsVUS7ya82MmRO1EK_IZbom-FN8bug555xIau5Z2K_f0cuWTvlLRQ7Mv660wa5SzjSE3bLHYS9DDSf0kgqGsE5m9wmmt3N8vNrP2hrY6DjGgiTgg4F2FWdsGdaf9_uqhDHS0i9hIoG/s320/2015-03-13+22.58.03.jpg" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Keikan jälkeen käytiin viereisessä ravintolassa syömässä. Meikä vaihteeksi murehti kun ei lähtenyt ihan satatäböllä, Jussi muistutti että liian syväanalyysiin ei kannata joka keikan jälkeen mennä. On hyviä keikkoja ja sitten on keikkoja, et nyt ala perseporaamaan jokaista vetoa ja sairastamaan niitä jälkikäteen, sitä ei jaksa kukaan. Jussi on työkalu jolla vedetään käyrät naulat suoriksi. Join olutta niin pitkästä lasista että se ehti väljähtyä matkalla pohjalta huulille.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgngpsaUw8fP7e7abPpCxViV_nQiIZjJ1bixvzgDqGtujhSTR2_HMf3jWhCl7yzM0INHN3x2YuQhQP3cfDjfqtY74M5IZ9Y6snhFdXXwCB6HJQWpsq2Jm0dV5JB3eGH1VH6na25fkp9xqrg/s1600/2015-03-12+12.22.11.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgngpsaUw8fP7e7abPpCxViV_nQiIZjJ1bixvzgDqGtujhSTR2_HMf3jWhCl7yzM0INHN3x2YuQhQP3cfDjfqtY74M5IZ9Y6snhFdXXwCB6HJQWpsq2Jm0dV5JB3eGH1VH6na25fkp9xqrg/s320/2015-03-12+12.22.11.jpg" width="180" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kävin aamulla Yle Puheen haastattelussa. Oli kerrankin perehtynyt ja innostunut toimittaja. Jäbä oli piirrellyt penskana Jurassic Parkin karttoja. Lienee turhaa sanoa, että tulimme hiton hyvin juttuun viimeistään siinä vaiheessa kun paljastin käsivarteni Tyrannosaurus-tatuoinnin. Näin myös Mastomäen Markkua, Pylkkäsen Kaisaa, vanhaa koulukaveriani Riikkaa ja Kivelän Nikoa. Riikka teki vaalitenttejä (aikamoista hahmokauppaa käytiin lounastuspöytäni vieressä), Markku ja Kaisa Tasapainon kolmoskautta ja Nikolta tulee telkkariohjelma jossain vaiheessa. Minä en ole epätarkka, nämä speksit Niko antoi. Että kattokaa sitten kun se tulee. Tiiätte sen siitä että Niko on siinä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavana päivänä Hyvinkää, ulkonäöllisesti ei ehkä niin pittoreski kuin Porvoo. Jotain kieron kaunista on kuitenkin siinäkin, että konserttisalin alakerrassa on Tokmanni. Mietin että mitähän seuraavaksi, taidemuseo jonka alakerrassa on Hesburger? Sitten katsoin torin yli ja totesin maailman olevan aina omituinen paikka. Keikkavalmisteluina rakensin Snowspeederin ja katselin kalliolla kiipeileviä ihmisiä jotka katsoivat meitä. Keikka oli hyvä. Vaikka itse tämän sanonkin, kaikki keikat kiertueella ovat olleet hyviä. Ja tottahan ne ovat, kun niin kovasti ollaan duunia tehty joka äijjä ja hiottu hommaa kohdalleen pieniä yksityiskohtia myöden: headsetit, millilleen asetetut rollupit ja persperusteellinen soundcheck ennen jokaista vetoa maksavat takaisin kun esirippu nousee. Yöksi Helsinkiin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHTRptbV98G994Lr3JAOEL9elrc-hiWl4KRkF9kxn6ZRhFxqsCxti2yOiEU24J6Gi8PyOYGUloZVXQPsskyeFFFXzm0azjDFvmOy15dG0K1dXmndB7nhSG3Vhqcp7fuVvjbYZo7Mx1Kp9b/s1600/2015-03-12+16.42.32.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHTRptbV98G994Lr3JAOEL9elrc-hiWl4KRkF9kxn6ZRhFxqsCxti2yOiEU24J6Gi8PyOYGUloZVXQPsskyeFFFXzm0azjDFvmOy15dG0K1dXmndB7nhSG3Vhqcp7fuVvjbYZo7Mx1Kp9b/s320/2015-03-12+16.42.32.jpg" width="320" /></a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla kohti Savonmaata. Pieksämäen asemalla ehkä blues mutta konserttitalolla naurujatsit (mutta ei jatsitupakkaa, takahuonetarjoilu kärsii kieltolaista). Oli jotensakin mukavan lähellä jengi ja kiva tehdä, leppoisan lopsakka tunnelma. Jussi kävi hoitamassa alkoasiat perusteellisesti ja keikan jälkeen lähdettiin kohti Mikkeliä niin vanhan liiton meiningillä kuin voi: Tomi kuskiksi, takapenkiltä tarjotut konjamiinimaljat miettimättä tauluun ja mankasta Petri Nygård isolle. Kusipaikalla tähtitaivaan alla meinasi melkein herkistyä, miten hienoa on istua auton kyydissä ystävien kanssa ja humaltua. Kova tinttaus jatkui perillä ja päätettiin lähteä tsekkaamaan hotellin yökerhon tarjonta, koska eihän niissä ikinä kovin kova meininki ole, varmaan väsähtäisi ja haluaisi huoneeseen köllöön. Niin totta kai haalaribileet. Join itseni niin tanakkaan jurriin etten kello kahden jälkeen puhunut juuri kenellekään mitään, tuijotin koilliseen ja päihdytin itseäni. Herätessäni kello kaksitoista seuraavana aamuna pelkän päiväpeiton alta ja tuntiessani että kasvolihasteni takana asuu luotimuurahaisten armeija, mietin että kuinkahan monta kertaa sitä saa tämän luokan kerrata. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU4Ztu02iy35aDmbLyVEPyYGVK862lP1Zn56gNBOBp3p23gtTsWpydsRpm98J_9IuYxCXoTqg3NO-7o2ddsKU3nmVHJ1XeEVhS0AEPDB-wQVG7zJC_RqXJsQqDqT59vUGlK9zOZXUpm-cx/s1600/2015-03-13+17.50.37.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU4Ztu02iy35aDmbLyVEPyYGVK862lP1Zn56gNBOBp3p23gtTsWpydsRpm98J_9IuYxCXoTqg3NO-7o2ddsKU3nmVHJ1XeEVhS0AEPDB-wQVG7zJC_RqXJsQqDqT59vUGlK9zOZXUpm-cx/s320/2015-03-13+17.50.37.jpg" width="180" /></a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Joskus darra pistää lavalle hirveän kauhun, epätarkkuuden ja laiskuuden, joskus taas kehiin astuu pelottomuus, huolettomuus ja turhan säätämisen loppu. Tällä kertaa kohdalle osui onneksi jälkimmäinen, MC:nä pärjäsin hyvin ja uskalsin nakella tanakoita improja, joista suurin osa jopa lopsahti maaliin. Hyvä ilta, jälleen kerran, kamppeet kasaan ja kokka kohti Helsinki-Vantaata, Jussi ja Tomi tiputtivat minut sinne tärisemään puolen yön tiimoihin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kello kuusi ilman silmääkään unta tuijotin sarastavaa aamua lentokentän yllä ja mietin, että noh, josko sitä sitten ensi viikolla skarpp</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; text-align: center;">aisi.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9qKXWoKXguQr1byJ_psSozP0uMP25LvD6XeFMb48GB8hyoiTCRWODWWiBnwuFQ8OzORYaMZZ2x_c9mjcobFenSV4emRGZBE5fzKLB7W38VGaQuvZHS77A5eVJDYJDY3SM5iRDqobtKf_M/s1600/2015-03-15+05.56.08.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9qKXWoKXguQr1byJ_psSozP0uMP25LvD6XeFMb48GB8hyoiTCRWODWWiBnwuFQ8OzORYaMZZ2x_c9mjcobFenSV4emRGZBE5fzKLB7W38VGaQuvZHS77A5eVJDYJDY3SM5iRDqobtKf_M/s400/2015-03-15+05.56.08.jpg" width="400" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>Viikko 4: 18.3.-21.3.2015 (Kokkola, Ylivieska, Jyväskylä, Järvenpää)</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Junaan Oulusta, Ylivieskan kohdalla nostalginen tuijotus ikkunasta, Kokkolassa pois. Kävely siten että Hesburger ohitetaan vasemmalta puolelta, kävelykatu ylitetään lavan kohdalta ja sitten Seurahuone näkyykin jo: tämän työmatkan minä tein opiskeluvuosinani kymmeniä kertoja. Tein karaokekeikkaa Sociksessa, sain paljon hyviä ystäviä, vihasin aina välillä ihmisen tarvetta humaltua ja ottaa siitä oikeutus ettei tarvitse olla kenellekään mukava. Opin mikkitekniikkaa, sain rohkeutta laulaa julkisesti ja opin että niin kauan kuin humalainen omasta mielestään säilyttää arvokkuutensa ja kunniansa, tälle voi sanoa oikeastaan mitä tahansa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hain apteekista rohtoa, flunssa vaivasi jälleen kerran. Tomi ja Jussi ja Sanna ottivat minut Anttilanaukiolta kyytiin, BB-voittajan työllistänyttä pornokauppaa ei enää ole. Se oli ylivieskalaiselle maamerkki, Soho Sex oli ainoa oikea erotiikkaliike satojen kilometrien kantamalla ja ensimmäinen jossa olen koskaan käynyt. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Snellmann-sali oli tuttu: takahuoneessa tiiltä ja iskelmätähtien naamoja, itse tilassa myös tiiltä ja siksi aika kova akustiikka. Lippukartasta näkyi että eturivi täyttyy ja sitten on yksi pariskunta ottanut takariviin paikan ja muuhun yleisöön 50 metrin hajuraon. Säädettiin tekniikka ja mentiin takahuoneeseen, ihmeteltiin kun homma edelleen jatkuu. Ikkunan takana näkyi yhtäkkiä sisääntuijottavia hahmoja: Janne, Frank ja Arttuhan ne siellä, vanhat työkaverit. Keikalle tuli muutenkin paljon tuttuja duuniajoilta ja siitä itelle hyvä mieli. Tapasin myös ensimmäisen todistettavasti olemassa olevan ihmisen, joka lihallisena versiona kertoi minulle kuuntelevansa minun ja Peterin Mamu ja Juntti -podcastia. Kiertueviikko alkoi helvetin hyvissä fiiliksissä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-JWI-43GSap9u2pVIvRoIZvZsKKI_ZtpueEWfeYpJAXG9L9sFlO72gtcMyCyD-Hk67r107xVI6U_jscsnnr2MIRJRElKkwTTNBTBGan8UdGsr4zbOOTABCm6gaEm1ytcD89znUMNhj26K/s1600/2015-03-15+03.34.10.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-JWI-43GSap9u2pVIvRoIZvZsKKI_ZtpueEWfeYpJAXG9L9sFlO72gtcMyCyD-Hk67r107xVI6U_jscsnnr2MIRJRElKkwTTNBTBGan8UdGsr4zbOOTABCm6gaEm1ytcD89znUMNhj26K/s400/2015-03-15+03.34.10.jpg" width="400" /></a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kun sali oli tyhjä, ajettiin Seurikselle ja sen alakerran pubiin, Corneriin, koska kuulimme huhua että siellä olisi tarjolla harvinaisuutta, kokkolalaista stand uppia. Tieto piti paikkansa, paikallisen Hannu Rantalan esitystä edelsi Ginger Joe ja vakavuuden ja hartauden kauniilla tavalla yhdistänyt jousiporukka. Rantala teki hyvin, Remakasta kaveri oli entuudestaan tuttu mutta nyt paljon parempi. Noin selkeitä setuppeja näkee harvoin ammattikoomikoillakaan ja kaverilla on alle kymmenen keikkaa takana. Hyvä tulee kun malttaa tehdä. Kyllä se meistä palikoista jotain kertoo, kun oman keikan jälkeenkin levähdetään katsomalla toisen keikkaa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yöksi täräytettiin hotellikuplasta ulos, meikäläisen suvun mökille Kalajoelle. Hiljainen tumma metsä jota vasten virtsakaari piirtyy, väistyvän hangen mushe, kuorettoman puun tuoksu, täällä minä rauhoitun aina ilman eri käskyä. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br />Aamuksi ajettiin Ylivieskaan - ja kuten perinteistä kohdallani on, alkoi jännittää heti aamusta. En minä osaa rennosti kotikaupungissa esiintyä. En vain osaa, kokeiltu on. Tulee mieleen että mitä ne ajattelee kun kuitenkin tuntevat, että pitäisikö heille edes näitä kertoa. Ja onhan siinä erilainen vääntö tekemisessä kun yleisössä on mummoa, serkkua, vanhempaa ja sisarusta, vanhoja kavereita ja kaikkea. Ja sitten lähtee insestipippelivanhusvihaparaati käyntiin. Jätkät vetivät aivan helvetin hyvin, minä jännitystäni ylisuoritin tarpeettomasti. Painoin liian kovaa ja se näkyi kyllä. Ei se huono ollut, mutta kun halusin kotiyleisön edessä onnistua ei yhtään vähempää kuin täydellisesti niin pettymyspussin joutui illansuussa raottamaan. Vaan äkkiäpä se iisiytyi, kun mentiin meikän vanhempien luo syömään ja katottiin isopapan vanhassa talossa yömyöhään keikkoja nauhalta. Oli ihan mieletön, käsittämätön tähtitaivas ulkona, sen alle unohduin. Pimeässä minua aina pelottaa mutta on mentävä pimeään jotta näkee. Valosaaste kätkee maailmankaikkeuden.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGl9In52j3dUeHopTWJ7j5ga6IR1k_59d1WFfmlb_AZxsGN8ofViWFTyVTBejy9oLmR71KwSCciACHM019ojX_XlAsfcobdlI_Tzd4UTC7-jZ-a05vXCNi90nvtfigT_PKKkeOFrEb7BKp/s1600/2015-03-21+20.32.05.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGl9In52j3dUeHopTWJ7j5ga6IR1k_59d1WFfmlb_AZxsGN8ofViWFTyVTBejy9oLmR71KwSCciACHM019ojX_XlAsfcobdlI_Tzd4UTC7-jZ-a05vXCNi90nvtfigT_PKKkeOFrEb7BKp/s400/2015-03-21+20.32.05.jpg" width="400" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Keski-Suomea rautakaupan kautta. Pohdittiin että kehtaakohan sitä auringonpimennystä katsoa kun hitsaussuojalasissa ei ihan täysiä kertoimia ollut (vaadittava 15 ja meillä 12), mutta tuumattiin jotta jos ei ihan hirveän pitkään tuijoteta. Ja puolen päivän aikaan tapahtui omituisuus: vihertävän lasin katsottu lähitähti alkoi supistua toisesta reunastaan kuin sarjakuvan reiätön juusto. Pimennyksen huippuhetkellä koko maisema näytti siltä, että kosminen amis on päättänyt vetää kaikkeuden ylle tummennuskalvon. Onhan se napposaa istua etupenkillä hyvien ystävien kanssa ja katsella kun avaruus järjestää shown. Sen muistaa.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS14oqM239cqz1pdBu2OJpFdn9C_KGND9Df-4pq-ds2yL_oYQjp7kkQzOZKZiJM96Sw-2Mkq7RC5-5vvOR70Ml2CVfEAkOq-IeJmovpbiINj7Ptr3SgdlkjiFQ9Hw5oyr0uLcvnPKAV6AN/s1600/2015-03-20+12.31.14.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS14oqM239cqz1pdBu2OJpFdn9C_KGND9Df-4pq-ds2yL_oYQjp7kkQzOZKZiJM96Sw-2Mkq7RC5-5vvOR70Ml2CVfEAkOq-IeJmovpbiINj7Ptr3SgdlkjiFQ9Hw5oyr0uLcvnPKAV6AN/s320/2015-03-20+12.31.14.jpg" width="287" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jyväskylän Paviljongissa oli kaikki viimeisen päälle ja "viimeisen päälle" -sanan päällä kaikki pisteet paikallaan. Loistokas bäkkäri, hele-vetin hyvä tekniikka ja mahtava asiakaspalvelu, jossa otettiin _kaikki_ huomioon. Keikka oli hyvä kaikilta, taas. Kun valot menivät salissa päälle hoksattiin että melkein loppuunmyyty tila oli kaikkea muuta kuin täysi - JYPin peluu välierissä oli haukannut yleisöstä huomattavan osan. Ei siinä mitään, jääkiekko on ihan yhtä turhanpäiväistä ja hauskaa kuin stand up, mutta voisihan ne liput antaa kaverille jos ei itte käytä. Mustassa kynnyksessä jaksoin yhden kaljan verran nuokkua ja sitten hotellille pötköön. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla lähdettiin ajamaan Järvenpäähän. Matkasta en mitään muista. Keikka oli hankala, koska joku oli tuonut eturiviin vauvan. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta komiikkaesityksen rytmillä on: evoluutio on koodannut aivomme sillä viisillä, että lapsen ääntä ei voi jättää huomiotta, koska silloin jälkeläisten hätä tulee varmasti hoksatuksi ja lajin selviytymistodennäköisyys kasvaa. Eli aina kun vauva päästää äänen, ihmisen mieli singahtaa pipopään pippelivitsistä lapsen hyvinvointiin. Ja se on oikein kaikkialla muualla paitsi komiikkaillassa, jonne vauvat eivät yksiselitteisesti kuulu. Oma keikka meni ihan läskiksi, Tomi ja Jussi selvisivät paljon paremmin kun perhe poistettiin salista. On se vaan jotenkin tylyä heittää vauva ulos yhtään mistään, mutta minkäs teet. Muut olivat hankkineet lapsenvahdin ja he ansaitsivat itselleen nautinnollisen illan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj45c0hRjUBFUz04I41eL_1IN0HyrGZv9g2OnxuCGU9n-g8MDu2OqFmziJA5fYIOSFgNYX8mO1Bm-6BEv1Yr_8yHPUYt7O6KXOnwqEXtY6bt5k6GtXxT6tvDxyOPcB_bvRpJbWVx2QH1mi_/s1600/2015-03-20+16.24.10.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj45c0hRjUBFUz04I41eL_1IN0HyrGZv9g2OnxuCGU9n-g8MDu2OqFmziJA5fYIOSFgNYX8mO1Bm-6BEv1Yr_8yHPUYt7O6KXOnwqEXtY6bt5k6GtXxT6tvDxyOPcB_bvRpJbWVx2QH1mi_/s320/2015-03-20+16.24.10.jpg" width="320" /></a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Odottaessani kyytiä Studio Pasilaan Järvenpään rautatieasemalla tarkkailin maisemaa hetken: kylmä mutta lämpenevä, hämärä mutta valon määrää kasvattava, kirpeä seutu, betoninen seutu, ihmisiä menossa muttei juurikaan tulossa. Tässä istun, elämäni on omituista ja minä pidän siitä. </span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-76051523888861722922015-04-22T01:17:00.002-07:002015-04-22T01:25:29.132-07:00Suomiko jakautunut kahtia? Höpö höpö. <span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Eduskuntavaalien jälkeen Suomessa on käynyt kohina: ei varsinaisesta vaalituloksesta, vaan Suomen kahtiajakautuneisuudesta. Puhutaan kulttuuri-Suomesta ja maaseutu-Suomesta, eteenpäin katsojista ja peruutuspeiliin tuijottajista, konservatiiveista ja liberaaleista - lyhyesti sanottuna siitä, että Kehä kolmosen sisällä elää yltiövapaamielinen lattesuomalainen ja pellonreunalta löytyy homovastaista pamflettia liito-oravan nahkaan kirjoittava traktorinatsi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pääosin kyse on tulkintani mukaan tarkoitushakuisesta konfliktin rakentamisesta. Oma elämä tuntuu merkityksellisemmältä, kun on isoja pahoja konservatiiveja joita vastaan nousta. Tai niitä yhteiskuntaa puutiaisen lailla pumppaavia jopokuskeja, joiden motivaatio työntekoon on yhtä alhaalla kuin housunperse. Konfliktista syntyy draama ja draamasta merkitys, olipa kyse sitten kulttuurivaikuttajasta, lehteään kaupaksi toivovasta toimittajasta tai kilpailijapuolueen ääniä hinkuvasta poliitikosta. Ihminen lumoutuu yksinkertaisesta tarinasta ja hyvä tarina pitää usein sisällään pahiksen. Ja kun sellaista ei oikein nykyisestä Suomesta tahdo löytyä - melkein kaikilla vakavasti otettavilla yhteiskunnallisilla vaikuttajilla on jauhomitta täynnä yläreunaan asti -, sellaisia pitää luoda. Sillä myydään lehtiä, viihdettä ja ääniä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta onko väitteellä totuuspohjaa? Varmasti jotain. (Esimerkiksi <a href="http://nyt.fi/a1305948147996">Jussi Pullisen teksti</a> tarjoaa kohtalaisen kiihkottoman ja mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen). Mutta että Suomi olisi niin kahtiajakautunut, että kannattaisi ruveta muuraamaan työhuoneeseen persunkestävää bunkkeria? En usko. En tosin tunne politiikkaa ja yhteiskuntatiedettä niin hyvin, että osaisin sanoa kyseiseen seikkaan mitään analyyttista tai kovin syvällistä, joten minulla on tarjota keskusteluun vain oma kapea kokemukseni. Ja sekin stand up-koomikkona. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minä ja koomikkokollegani Jussi Simola ja Tomi Haustola kierrämme tänä keväänä Suomea peräti 33 paikkakunnan verran (kiitos Naurun tasapaino-telkkariohjelman) - 24 kaupunnia on käytynä ja yhdeksän vielä jäljellä. Skaala on vaihdellut Pieksämäen kokoisista pitäjistä isojen kaupunkien kulttuurikeskuksiin. Olemme tavanneet läjän mitä erilaisempia suomalaisia: porukkaan mahtuu työtöntä, opiskelijaa, yrittäjää, duunaria, eläkeläistä, nuorta, miestä, naista. Ja kaikkialla, maantieteellisestä sijainnista huolimatta, nämä heterogeeniset joukkiot ovat pärskähdelleet räkätykseen yhdessä, nauraen porukalla samoille asioille. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Eivätkä ne jutut ole aina kepeimmästä päästä. Triomme setteihin mahtuu miehen seksuaalisella epävarmuudella leikittelyä, homovihan pilkkaamista, uskonnollisen vallankäytön kritiikkiä - ja usein myös hiton rankkaa (ja tietysti hyväntahtoista) henkilökohtaista kuittailua eri ihmisryhmien edustajille. Silti ihmiset ovat kyenneet vapautumaan toistensa seurassa ja hekottamaan hankalille asioille yhdessä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja siksi kysynkin: miten ihmeessä tämä olisi mahdollista kahtiajakautuneessa Suomessa? Jos kerran metsä-Suomessa asuu vain kapeamielisiä punaniskoja, miten voi olla mahdollista, että maaseutukaupungin yleisö räjähtää nauramaan, kun pidän jumalan suunnittelutyötä homoseksin suhteen surkeana (ensin antaa siihen värkit ja sitten alkaa nillittää että ei saa, minä en tykkää)? Ja kääntäen: jos kerran pääkaupunkiseudun väestö koostuu lähinnä vain vehkeensä vuosia sitten hiekoittaneista ylimielisistä yltiömököttäjistä, miten siellä voidaan ylipäätään nauraa överifeminismin pilkkaamiselle? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minun mielestäni ei mitenkään. Vastakkainasettelu ei ole totta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaikka raflaavimmissa lehtijutuissa Suomen asenneilmapiiriä verrataan jo vuoden 1918 sisällissodan tunnelmiin, en oikein näe itseäni kiertämässä tuon ajan Suomea ja kertomassa samoja vitsejä sekä punakaartilaisille että suojeluskuntalaisille. Nykyisessä Suomessa koominen yhteisymmärrys on vallitsevaa todellisuutta: me olemme nykyisin kautta maan niin sivistynyt kansa, että vaikka emme olisi asiasta täysin samaa mieltä, me voimme kuitenkin nauraa sen järjettömyydelle porukassa. Tietenkin aina joku pahastuu tai suuttuu, mutta pääsääntöisesti mielensäpahoittajat ovat pieni vähemmistö. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ehkä koomikoiden kohdalla kyse on siitäkin, että meidän tulee tehdä älytön määrä duunia sen eteen, että vitsit toimivat mahdollisimman monenlaisille yleisöille. Vaikka kasku olisi kuinka kutkuttava vasemmistolaisen mielestä, tulee humoristin aina miettiä myös sitä, miten saisi kokoomusäänestäjän nauramaan samalle asialle. Kenties tämä on asia, jota myös Suomen kahtiajakautuneisuudesta huolestuneiden tulisi opetella: miten saan viestini sille tasolle, että kuka tahansa voi ottaa sen vastaan ja oppia siitä jotain? Omilleen saarnaaminen on houkuttavaa ja helppoa, mutta mitään muutosta sillä ei tehdä. <br /><br />Sen sijaan, että heiluttelee perkeleenmaalauspensseliä, kannattaisi aina pyrkiä asettumaan kanssataaplaajan saappaisiin: miksi tämä ihminen ajattelee näin? Mitkä tarpeet aiheuttavat tuollaista käyttäytymistä? Mitä itse tekisin vastaavanlaisessa tilanteessa? Toisen pään sisään on vaikea päästä, mutta puoli voittoa on se että edes yrittää. Ja jos vastaus kysymyksiin on se että toinen on ihan tyhmä ja pihalla, niin seuraavaa vastausta voi sitten etsiskellä peilistä.<br /><br />Oletko koskaan miettinyt, että jos toinen ei ota viestiäsi vastaan, vika saattaa olla myös viestissä ja sen esitystavassa eikä automaattisesti vastaanottajassa? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minä en suostu uskomaan kahtiajakautuneeseen Suomeen, koska sillä ei ole mitään tekemistä sen arkitodellisuuden kanssa, jossa päivittäin teen työtäni. Uskon vilpittömästi että meissä kaikissa on paljon enemmän yhteistä kuin erillistä, sillä samaa lajiahan tässä kaikki ollaan ja samalla planeetalla asustellaan. Minun mielestäni täällä on tilaa polkea niin turvetta kuin Jopoakin. Juoda piimää purkista ja kahdeksan euron erikoiskahvia kalliista lasista. Bailata Frederikin ja Lindsey Stirlingin tahtiin. Ja uskon myös siihen, että suomalaiset tunnistavat tämän ihmisen yhteisen ulottuvuuden ja toteuttavat sitä arjessaan jatkuvasti. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Suomen kahtiajakautuneisuutta, olipa se sitten totta tai ei, ei pureta kauhistelemalla Suomen kahtiajakautuneisuutta. Se häviää sillä, että ihmiset kaikista ryhmistä tapaavat toisiaan, juhlivat, nauravat, puhuvat. Vallilasta voi lähteä himankalaiselle leirintäalueelle juhannukseksi ja Kempeleestä juna vie Kiasmaan. Eroavaisuutemme ovat loppujen lopuksi kuviteltuja, opittuja ja rakennettuja. Ja kun on ihmisten kanssa tekemisissä niin huomaa helposti, että ei niillä ole niin paljoa väliä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kyllä se tästä. Kaikki on ihan hyvin. Ollaan porukassa kuitenkin ja porukassa pärjätään kyllä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kunhan ette nyt ihan liiallisuuksiin vie. Jos meinaan kaikki konflikti maailmasta loppuu niin meikältä loppuu myös duuni. Että nyt varovasti sen halailun kanssa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-55798672401689157492015-04-11T03:11:00.003-07:002015-04-11T03:11:20.378-07:00Naurun tasapaino on the road: Viikko 2 (Seinäjoki-Hämeenlinna)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNjzO6grZjLEysGtdARrWEVDIGAp4pAcvkSx_ZlrR7H6br3x_w_kICPm8ZRYOJLEOhoRKx1-2ae6JiA-1q3Izly46nNsvcqM_D_vtda0gQuY_hZNZSiRg5FKbTC51ZMxUUo4aT_RWP6lnc/s1600/2015-03-11+10.48.00.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNjzO6grZjLEysGtdARrWEVDIGAp4pAcvkSx_ZlrR7H6br3x_w_kICPm8ZRYOJLEOhoRKx1-2ae6JiA-1q3Izly46nNsvcqM_D_vtda0gQuY_hZNZSiRg5FKbTC51ZMxUUo4aT_RWP6lnc/s1600/2015-03-11+10.48.00.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b><br /><br />Viikko 2: Seinäjoki-Vaasa-Espoo-Hämeenlinna (4.3.-7.3.2015)</b></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuntia ennen lähtöä taiteilin umpijäisen pihan poikki varastolle, oli sen verran pidempi reissu tulossa että ihan pelkällä repulla ei pärjää. Rinkka pitää olla. Ja siellä varastossahan se oli, kunhan ensin kaapi päältä tuhdin kerroksen hometta. Perkele. Sen se teettää talvi kun kosteusprosentti on korkealla ja lämpöä piisaa. Minun lempitavara, melkein. Ollut kaikissa reissuissa mukana vuoden 2005 interrailista lähtien. On kait siinä jotain vertauskuvallista kun rinkka homehtuu varastoon, ei ole muutamaan vuoteen ulkomailla käyty. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kotona vaihdoin kiireessä liikaa vaatetta liian pieneen reppuun ja kissan mullisko innostui edestakaisin vilahtelevasta kädestä siinä määrin, että päätti pamauttaa kynnelliset yläfemmat kämmenselkään oikein voimalla. Jos minulla ei olisi ollut niin kiire ja sydämessäni myötätunto kaikkea elävää kohtaan, olisin tehnyt viiksekkäästä paska-automaatista kesäkeiton ja rusetin. Hirmeässä kiirehiessä puskin itseni junaan, tein kaksi tuntia töitä ja viimein annoin luvan palkita itseni croissantilla ja munkilla. Istuin penkkiin, avasin täppäristä Crackedin ja rentouduin ensimmäistä kertaa koko päivänä. Ehkä tämä tästä, annoin ajatuksen lentää ja katselin ikkunasta ulos. Onpa iso kaupunki. Ollaan jonkun aikaa tässä jo seisottu. Onko se...onhan se, Seinäjoki, vitun vittu, äkkiä kamppeet kasaan ja ulos junasta. Keskiviikkoloskaista keskustaa halkoessani tuumasin että huono päivä voi iskeä vaikka niihin ei usko.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig6VacUVfMMZ9_hSO5JXAyVCwteojygElYg8XUkVWK379VGIBOvEmlK2bz1CN79qmxxH8YJ27VzBdyKqDFiCIneieEZmoX6Hm9mm-z19MiiY9ihUCFF0holvWxv8bTf6g6bbPVrDJ47Wjh/s1600/2015-03-04+18.44.41.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig6VacUVfMMZ9_hSO5JXAyVCwteojygElYg8XUkVWK379VGIBOvEmlK2bz1CN79qmxxH8YJ27VzBdyKqDFiCIneieEZmoX6Hm9mm-z19MiiY9ihUCFF0holvWxv8bTf6g6bbPVrDJ47Wjh/s1600/2015-03-04+18.44.41.jpg" height="320" width="180" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">"No niin, voisiko vähän laittaa alaääntä lisää, nyt on vähän ohut soundi."</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">"Ei voi, täältä voi säätää vain volumea."</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">"Aa...okei."</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Meillä oli nuorena sellainen sanonta, että jos oli oikein kunnolla päissään, niin silloin oltiin törnävässä. Ja Törnävä-sali kantoi nimeään kunnialla: päätös salin tekniikan säädöistä oli taatusti tehty tukevassa humalassa. Salin yhteydessä toimii ammattiopisto ja yksi Kullervo Naama oli mahtikäskyllään mitätöinyt koko tilan useamman tonnin tekniikan. Oli mikseripöytää, linjaa jos jonkinlaista ja valoa katossa - ja mitään ei ollut kytkettynä, koska yksi opettaja oli todennut että hän ei sitten näitä vehkeitä opettele käyttämään. Päänsä sementoinut persejäärä pilaa elämänlaatua laajemmaltakin kuin lähipiiristään. Säädettiin voluumia hiessä, taiteltiin ledikannujen kulmaa lärviä valottamaan ja pistettiin sormet ristiin toivoen parasta. Mutta perkele, että tehtiin hyvä ilta olosuhteista huolimatta. Tuli painamisen fiilis kun mitään ei saanut ilmaiseksi. Ja kun sanon että ei mitään tarkoitan sitä: minun piti käydä vaihtamassa pätkivä mikrofoni toimivaan kesken keikan. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tasattiin burgerilla ja useammalla alkoholijuomalla, oli mukava nähdä tuttuja (Toni on teepaitojen John Holmes). C-päivän kunniaksi toin pöytään Camparit ilman lantrinkia. Aina en ole niin mukava seuramies kuin voisin olla. Ulkona sateli räntää, hotellihuoneessa katsottiin Don't Push the Riveriä kunnes akut loppuivat niin läppäristä kuin ukoista.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL_42puf0mXqyiRuSC9PVKuegIqy_l_OZ8sKKVrh4eJ7aZvGbjgYi_5LB0XSFx4b4uHoOYMZSL6Lu880bZe9TIPQj8GqzE_e2YU8ijd8D4vLbpML3kHPSImdkxpXZcVaQysGdGn3g7Mtqu/s1600/2015-03-05+01.51.04.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL_42puf0mXqyiRuSC9PVKuegIqy_l_OZ8sKKVrh4eJ7aZvGbjgYi_5LB0XSFx4b4uHoOYMZSL6Lu880bZe9TIPQj8GqzE_e2YU8ijd8D4vLbpML3kHPSImdkxpXZcVaQysGdGn3g7Mtqu/s1600/2015-03-05+01.51.04.jpg" height="225" width="400" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamu rytmittyi kauniisti. Puoli kympiltä ylös, maha täyteen, takaisin köllöön, yhdeltä ulos huoneesta. Anttilasta ostin hanskat ja Star Destroyerin. Peliosastolla tuoksui löytö, viidellä eurolla Trials HD, Limbo ja Splosion Man - kova. Ajettiin Pohjanmaata halki, kuinka monta autokauppaa voi pelloilla olla ilman että ekosysteemi romahtaa? Sen verran häjyjen maine pelotti että huoltoaseman pihalla oli epämukavaa pidellä käsilaukkua. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaasassa en ole käynyt sitten lapsuusvuosien, serkku siellä aikanaan asui ja opetti että nyt ei saa puiden alle kuseksia kun ollaan kaupungissa. Vaasa näyttää isommalta kuin se on, vähän miniatyyri-Helsingiltä, vanha rakennuskanta sen tekee. Kaupungintalon eteen parkkiin ja ihmetys päähän: eilen oltiin niin firmakeikkamaisissa tunnelmissa kuin mahdollista, nyt eteen aukeni 1883 rakennettu eeppinen talo kattokruunuineen, reliefeineen ja (harvinaisen isokullisine) patsaineen. Meitillä paikka veti jäähän: että tämmönen klassinen ympäristö ja meikän kullivitsit? Eiss. Ja niinhän se sitten meni, vähän ontuen iteltä koko keikka. Improissa oli paljon huteja ja energiatasoltani en oikein ollut yleisön kanssa samassa tilassa. Ei nyt huono, muttei kauhean hyväkään. Vähän hankalaa iltaa helpotti innokas stand up-tet-harjoittelija Miia, joka nouti nousukkaalle Red Bullia kun pyysi.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP26lBB4k1Z1dgFgpPoHdh9cOZl4fxO3ctXbHTLfTVdmbYB8DYWGIYK8r6oSq0K21EBzFo-7G_TC4ggq8W86nCt1r90Sk3mYXIXe_ULufpoIRIps7KO-vo-Sut7s9drKXztbGm38HquRvr/s1600/2015-03-06+02.24.35.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP26lBB4k1Z1dgFgpPoHdh9cOZl4fxO3ctXbHTLfTVdmbYB8DYWGIYK8r6oSq0K21EBzFo-7G_TC4ggq8W86nCt1r90Sk3mYXIXe_ULufpoIRIps7KO-vo-Sut7s9drKXztbGm38HquRvr/s1600/2015-03-06+02.24.35.jpg" height="320" width="180" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lähdettiin ajamaan yötä halki kohti Helsinkiä. Pitkä, pitkä matka ja kaikki Hesburgerit kiven alla. Kun pikaruokaa ei halua, sitä on joka tuolinväli täynnä, kun sitä etsii, niin ei millään. Lopulta keidas saavuttui ja mieli kirkastui. Päihde-Mikael sattui olemaan samalla huoltoasemalla, jäppinen oli ostanut ison kerrosaterian, sipulirenkaat, kolme erilaista majoneesia ja munkkipossun. Mikael P. tekee täysillä kun tekee. Jossain vaiheessa tultiin Helsinkiin ja tipahdin Jussin sohvalle. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavana päivänä Espoo. Espoosta en tiedä mitään. Minusta se näyttää siltä, että joku on katsonut Pasilaa ja päättänyt, että tästähän saisi hyvän kaupungin. Jännittää aina sanoa paikkakunnasta jokin mielipide joka ei ole automaattisesti kehuva. Pelottaa, että ihmiset samastuvat kaupunkiinsa ja kokevat henkilökohtaisena loukkauksena. Vaikka minusta Espoo ei sano espoolaisista mitään. Tällaista se on kun elää maassa jossa torstaina ihmetellään miten voi islamistitaistelija suuttua kuvainraastosta ja maanantaina kirotaan Aku Hirviniemeä kun on pissaavinaan Suomen lipun päälle. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Parkkipaikalla satoi vettä, keikkaa edeltävät eväsostokset tekee Ärrällä vain varakas tai tyhmä. Ilta oli hyvä, kaikin puolin onnistunut, mutta itsellä alkoi hiipiä takkiin omituinen olo: mikäs tästä tekemisestä puuttuu? Tai mitä voisi olla lisää? Hyviähän nämä on olleet kaikki, mutta kun haluaisin niiden olevan helevetin hyviä, kaikkien. Eikä ratkaisua tietenkään löytynyt, niin kuin tavallista on. Käytiin Tomin ja Jussin kanssa syömässä Helsingin Kannaksessa, erittäin viihtyisä ja (hyvässä mielessä) perussuomalainen ravintola. Palvelussa paskanjauhaminen on jätetty pois ja korvattu nopeudella: kaljatuoppi kolahtaa pöytään vauhdilla eikä turhan hiimailun lopputulemana. Silakkapihvit olivatten ehkä parhaita mitä olen kuunaan syönyt. Suosittelen ja suosin.<br /></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijwh9b6bt1CnhJ_UrMOWmKKZOZdmmHQyg4ujNrV7LU_Q02ZRxuHhNI1fHqgiQzRfyIRzn-PfxkHNvi95nFwqHt6MyqhxyeRBLZ1nQz89h2Wkz2WGq7qVNUyePvoReraokJGNMDK5ryyIl1/s1600/2015-03-06+02.34.36.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijwh9b6bt1CnhJ_UrMOWmKKZOZdmmHQyg4ujNrV7LU_Q02ZRxuHhNI1fHqgiQzRfyIRzn-PfxkHNvi95nFwqHt6MyqhxyeRBLZ1nQz89h2Wkz2WGq7qVNUyePvoReraokJGNMDK5ryyIl1/s1600/2015-03-06+02.34.36.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Rundiviikon päätti Hämeenlinnan Vanaja-sali, joka on kenties hienoimpia saleja missä olen kuunaan pönöttänyt. Tila on tiivis, erittäin klubimainen ja kuitenkin perkuleen iso. Ja kahviosta saa croissantin, pullan ja kahvin kuudella eurolla. En uskonut, että se olisi enää nykyisessä Suomessa mahdollista. Tehtiin kaikki kyllä hiton hyvät keikat. Omalla keikalla oli huteja ja vähän se pitkäksi meni, mutta toisaalta monissa jutuissa oli täysin poikkeuksellisella tavalla eloa. Jussi jäi keikan jälkeen Hämeenlinnaan hengaamaan ja lähdimme Tomin kanssa tykittämään motaria pääkaupunkiin. Kova porina kävi: edelleen oli sellainen olo, että tekemisestä on löytämättä jokin viimeinen niitti. Tomi sanoi, että meikäläinen oli kiroillut todella paljon. En ollut itse kiinnittänyt asiaan huomiota ja ihmettelin, että mistä moinen oikein johtui: yleensä noidun ankarammin vain silloin, kun minua jännittää rujosti eikä nyt ollut siitä kyse. Vastaus oli onneksi vain muutaman hetken päässä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kuutta tuntia myöhemmin hoipertelin ilman unta kohti lentokenttäbussia. Helsinki-Vantaalla loin katseeni ylös taululle ja huomasin lentoni olevan peruutettu. Siinä vaiheessa olin niin totaalisen poikki, että teki mieli vain heittää lattialle huutamaan ja itkemään jalkojen polkiessa näkymätöntä pyörää. Vaan ei auttanut, nopsaan junalla vain Tikkurilaan ja sieltä pohjoisen junaan. Paitsi että VR:n automaatit eivät toimineet ja minun piti helvetillisellä kiireellä lähteä etsimään Ottomaattia Tikkurilan sateisesta keskustasta kello seitsemän aamulla. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGNyh60on6TFW98mzhyphenhyphenLvicdqxOQI41Tp-xuCohGwGPZ72KnmN0kBWxAjf2cPkf4tLn6H_Cr5iV48vfGDNp-G5dUziyAoniWBj4nwyiJyCmPcF3-S1lCVuFKnQgR7JRKPfCMmJQFRM0zgB/s1600/2015-03-08+06.34.37.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGNyh60on6TFW98mzhyphenhyphenLvicdqxOQI41Tp-xuCohGwGPZ72KnmN0kBWxAjf2cPkf4tLn6H_Cr5iV48vfGDNp-G5dUziyAoniWBj4nwyiJyCmPcF3-S1lCVuFKnQgR7JRKPfCMmJQFRM0zgB/s1600/2015-03-08+06.34.37.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Varisten lehahtaessa ilmaan grilliruoan jämiltä päähäni iskeytyi ajatus: näin tätä ei jaksa. Ja sen takia keikoista on puuttunut vähän jotain. Energiaa. Sen verran kovaa on kulkeminen, että jokailtainen kaljantinttuuni yhdistettynä rasvaiseen ruokaan ja isoihin kilometrilukuihin pistää väistämättä desantin väsyneeksi. Ja sitten kun voimaa ei rungossa ole, sitä yrittää tuoda settiin noitumalla ja puskemalla. Toimiihan se niinkin, mutta hittoako sitä puukolla sahaa jos olisi moottorisaha vieressä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Eli helppo hommahan tämä, ei mitään. Nyt vain smoothieta nassuun, tuopposten määrää vähemmälle ja aamuisin lenkille, niin kyllä se tästä. Homma on hallussa. Helposti toteutettavissa. Ei mitään muuta kuin let's go, täältä tullaan terveellinen elämä! </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Luulen, että läheinen varis luki ajatukseni ja rääkähti paskaiseen nauruun niiden takia. </span><br />
<div>
<br /></div>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-83295452851262260892015-03-06T04:58:00.004-08:002015-03-06T05:16:15.274-08:00Naurun Tasapaino on the Road: Viikko 1 (Lohja-Rovaniemi)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb30j0mOwxHjFq8VbIuBEuHnW1jFa7xAZfYyNzCqbTFhffpeFBn2ovxjEo-wrSXzr0xW-8MC_0LKi00ITmFoLPmCsaNEfcVysc5_Cl0Lz-s23DtgaZrDLD__AzJ-8ZpI2-zZKXaLwkBSWd/s1600/2015-02-27+18.59.22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb30j0mOwxHjFq8VbIuBEuHnW1jFa7xAZfYyNzCqbTFhffpeFBn2ovxjEo-wrSXzr0xW-8MC_0LKi00ITmFoLPmCsaNEfcVysc5_Cl0Lz-s23DtgaZrDLD__AzJ-8ZpI2-zZKXaLwkBSWd/s1600/2015-02-27+18.59.22.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viikko 1: Lohja-Rovaniemi (27.2.-28.2.)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aina jää viime tinkaan lähtö. Sitä se on kun asuu viiden minuutin päässä asemalta. Jos matkaa olisi 20 minuuttia, olisin aina vartin etuajassa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maha täynnä, uudet kengät kantapäitä pahoinpidellen juoksin puutaloalueen halki. Ilmassa tuoksui kevät, kello hädin tuskin yli kuusi, ei ketään missään. Lätäköitä, tänä vuonna talvi vain kävi. Kaksi suojatietä, portaat alas, portaat ylös, junan oven sihahdus, ehdin! Kymmeneen minuuttiin juna ei hievahda. Näin se aina menee. Mietin, kummalta haisen enemmän, pekonilta vai hieltä. Osaan kymmensormijärjestelmän, taivaan päätähdistöt ja perinteisen juutalaisen juustokakun valmistuksen, mutta en laittaa liesituulentinta päälle. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pari päivää oli mennyt kasvavan innostuksen vallassa. Ensimmäinen iso rundi. Vaikka viime vuosina en ole enää niin paljoa osannut jännittää ja innostua, niin nyt kupli päässä. Ja mahassa. Ovat jotenkin suunnitelleet nuo VR:n penkit sillä viisillä että kun vedät jalat kyykkyyn ja yrität väsymyksen sotkemaa kroppaa unella tasata, niin aina rentoutumisen kohdalla sinkilänä soiva sulkija vähäksi aikaa löystyy. Kahta pieruun heräämistä myöhemmin päätin antaa periksi. Vielä minä sinut löydän, VR:n anaalimaanikkoinsinööri.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Junamatka meni niin kuin ne menevät: suunnittelen pelaavani, katsovani leffan ja lukevani kirjaa, rentoutuvani, ja sitten teen neljä tuntia duunia ja roikun kolme tuntia somessa. Sain kuitenkin kuunnelluksi Kuopion Punchline! -klubin MC-matskun ja totesin, että molemmat puoliskot jos yhdistää ja vielä muutamaa vitsiä hinkkaa, niin kiertuematsku alkaa olla kohillaan. Tarkoituksenani oli kirjoittaa kokonaan uusi kakskymppinen rundia varten, mutta aika loppui kesken. Niinpä päädyin valitsemaan vanhasta parhaat ja hinkkaamaan ne niin hyviksi kuin ikinä osasin - usein työrytmi oli se että kuuntelin tunnin verran tehtyä keikkaa ja sain siitä irti yhden lauserakenteen muutoksen. Mutta tuo muutos taas kasvatti kyseisen punchin irtilyömiä nauruja viidelläkymmenellä pinnalla, joten hiomisella oli palkkansa.</span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZjm7JdDM2y_S5VN0Gl9c4lEhR97iYwT5t-ytm8YtSD_oz7vJxSWf3qCXlIGUw8LHs6fGMPezHNwQq1xxKJlKZ6PcGGmRmpcZbza_YwKwWmEV4tJH2rtPAUfDz444MyQBAitThr7_t84ih/s1600/2015-02-28+18.45.08.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZjm7JdDM2y_S5VN0Gl9c4lEhR97iYwT5t-ytm8YtSD_oz7vJxSWf3qCXlIGUw8LHs6fGMPezHNwQq1xxKJlKZ6PcGGmRmpcZbza_YwKwWmEV4tJH2rtPAUfDz444MyQBAitThr7_t84ih/s1600/2015-02-28+18.45.08.jpg" height="180" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Helsingin rautatieasemalla söin intialaisessa ravintolassa, jota olin aiemmin luullut nepalilaiseksi ravintolaksi. Junttius lähtee ihmisestä kulumalla hitaasti ja sittenkin vaarana on se, että tilalle tulee city-ylpeys (yhtä paha ellei pahempi). Otin lassin suuhun ja totesin että aika suolaista tällä kertaa. Helsingin keskusta oli sen verran täynnä että piti tarkkaan rytmittää se kohta jossa vetää uudet reisitaskuhousut ylöspäin, myyjä oli ollut oikeassa kaikessa muussa paitsi näiden lahkeiden pituudessa. Perillä Jussi esitteli MacGyverin fetissikassilta vaikuttavan tekniikkalaukun sisällön. Ehdin kaataa vessaharjakotelon lattialle ja pestä lattian tarkemmin kuin itseni. Kolmen tunnin unien myötä kaikkeen tekemiseen tulee päälle kerros rähmää. Parkkipaikalla oli kiertuemanagerimme (ei Manageerimme, tässä tulee olla tarkka) Sanna ja auto ja Jussi, pian myös Tomi. Moottoritie oli hypännyt aikaportaalin kautta huhtikuulta helmikuun loppuun. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lohja. Siellä en ole koskaan aiemmin käynyt, kirkko oli komeaa kiveä ja minusta maailmanperintöä, en tiedä onko listalla virallisesti. Sottisen Riku soitti ja kertoi punnertamattomuushaasteensa haasteista. Auto parkkiin, rollupit pystyyn, äänten tsekkailu käyntiin. Paikalla oli ammattimies, onneksi, koska meillä oli kaksi uutta langatonta mikkisettiä ja niitä piti säätää pitkän persien kautta. Meinattiin aluksi Tomin kanssa mennä kapulahommilla vaan kun nähtiin Jussin kropan aukeamisen taso headsetin myötä niin pakkohan se oli itekkin sitte. Käytiin Tomin kanssa marketissa, aulassa olleen lipunmyyjän into nosti fiilistä. Marketista lohta ja kaljaa, täällä vielä on Sokos, Oulussa ei kukaan hoksaa mitä meinaan kun viittaan Ääss-ryhmän paikkoihin sillä nimellä. Suojatiellä auto antoi ensin tilaa ja sitten kaasutti kohti. Joskus tekisi mieli vain jäädä seisomaan paikalleen. Miten siinä kävisi ja olisiko se sen arvoista että saisi tietää?</span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX7_579bSTcYv4COgPo4WXJcB-p45hyphenhyphenK-NaGzbHalfVNa534dOc-6Q15zQzQB5Ki9QBMhGj-Me1_4VYw8WqzFwMUKMtyrTPQfoaRiIj5Y5UZQ7aeK4B4LdsJdKn2GAqAYE6XGwoNwzNnao/s1600/2015-02-28+18.43.43.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX7_579bSTcYv4COgPo4WXJcB-p45hyphenhyphenK-NaGzbHalfVNa534dOc-6Q15zQzQB5Ki9QBMhGj-Me1_4VYw8WqzFwMUKMtyrTPQfoaRiIj5Y5UZQ7aeK4B4LdsJdKn2GAqAYE6XGwoNwzNnao/s1600/2015-02-28+18.43.43.jpg" height="225" width="400" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jännitti helvetisti, enemmän kuin minkään keikan edellä sitten Kansallisteatterin finaalin. Onneksi ympärillä oli tutut naamat Jussi ja Tomi, tällä triolla ollaan oltu kovissa kulminaatioissa aiemminkin. Kello kävi hitaasti kohti, Jussi aloitti MC:nä loputtomalta tuntuneen jakson jälkeen. Ekoista nauruista kuultiin: eivät nämä ihan ilmaiseksi anna, onhan kello vasta seittemän, töitä pitää tehdä. Onneksi Jussi on työssään perkuleen hyvä ja Tomin astuessa lavalle oli yleisö läppeensä lämmin. Istuin vessassa lähelle oman keikan alkua ja mietin, mitä kaikkea väsymys puskee ihostani läpi, aistiiko eturivi sen? Väsymyksestä ja jännityksestä huolimatta sain aikaan tasaisen vahvan, paljon isoja nauruja irrottaneen keikan. Vähän se kyllä välillä ihmetyttää, että näin ronski materiaali (seksuaaliperversioiden laaja spektri ja päälle vähän vanhusten kurmootusta) menee näin hyvin läpi näin kultturellissa ympäristössä (konserttisali ja iltapukuja). Siinä kait se työnteko näkyy, alussa olin yhtä härski mutta ihan helvetisti vähemmän hauska. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Keikan jälkeen mentiin tapaamaan yleisöä heti, ihan heti. Se on asia jota en ole ennen tehnyt ja joka jännitti hitosti, mutta onneksi seremoniamestarin virkaan syntynyt Mr. Simola otti tilanteen haltuun, mursi jään ja päästi lämmön irti. Oli mukava tavata teidät kaikki. Enkä sano tätä siksi koska on pakko, koska jos en olisi sitä mieltä, touhu olisi jäänyt yhteen kertaan. Mikko oli tullut katsomaan keikkaa. Mikon erityistaito on tyhjentää pajatso Facebook-keskusteluissa helvetin hyvillä ja pitkillä perusteluilla (Mikko päätoimittaa <a href="http://www.laajakuva.com/">elokuvalehteä</a><span id="goog_1768092464"></span><span id="goog_1768092465"></span><a href="https://www.blogger.com/"></a> ja kirjoittaa mainion perseanalyyttista <a href="https://valoakankaalla.wordpress.com/">leffablogia</a>). Tila tyhjeni nopeasti ja jätti meidät sinne Amusa-kulttuuriportaalin haastatteluun. Hyviä kysymyksiä ja hauska tehdä välillä videolle. Takapenkillä poksautin korkin irti sillä voimalla että pelkäsin että lasiin tuli naarmu, Jussi sanoi että se on tiesuolaa. Helsingissä menimme Jussin luo, joimme hyvin ja söimme paremmin. Juhlittiin että oltiin taas yhdessä, eka keikka oli hyvä, luokkaretki jatkui.</span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzZlMGZQQhDFcWAIYGcnyIrWcdzDHtuMQiIv6zvb4eROf54o_9Ry3YgICc-mpxMqXEq-empRgTSUirpucAhoizHEmi-8gywAGk2BOjrlFiQEVGtBZ4GiZ6I10X1JPtUKLjp5S-AMfDVLHH/s1600/2015-02-28+14.46.54.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzZlMGZQQhDFcWAIYGcnyIrWcdzDHtuMQiIv6zvb4eROf54o_9Ry3YgICc-mpxMqXEq-empRgTSUirpucAhoizHEmi-8gywAGk2BOjrlFiQEVGtBZ4GiZ6I10X1JPtUKLjp5S-AMfDVLHH/s1600/2015-02-28+14.46.54.jpg" height="225" width="400" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla Tomi koputti rintaani määrätietoisesti. En reagoinut, toinen koputus, huulilta pääsi "Älä huoli, mulla on homma hallussa". Se oli liioittelua. Herätyskello oli kyllä soimassa, mutta paatoksen puolelle painunut keskustelu oli kestänyt kolmen hujakoille ja nyt kello oli viisi. Pakkasin reppuuni noin kolmea tavaraa viisitoista minuuttia, ryömin vaatteideni sisälle ja astuin silmät sumeina kadulle. Kuin olisi ulkomailla ollut: aamuyö, tyhjä kaupunki, krapula, maksullinen auto. Lentokentällä halusin ison lasin kokista, vähän ennen Rovaniemeä heräsin korvan nirskahtaessa auki. Armeijan norsunvittuun pukeutunut kelkkayrittäjä haki meidät kentältä, Jussi lähti ajamaan 70 kilometriä ja me Tomin kanssa nukkumaan edes neljä tuntia. Kaupunki oli täynnään haalareissa örveltävää opiskelijakansaa, kiitin itseäni siitä että olin käynyt koulun loppuun niin edes mahdollisuutta ei ole että jaksaisi tuon intensiteetin biletykseen palata.</span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4gBq6wW9R4OgQGqVhwih11itNtujf4RLRvioLlKmyBR0u4viRUGBGImu8ND7BRMdhHdySeq9Wluq8X7uDNI2HRQB78Qwk6FcXNdnvVq0icVz_HZa84OMdxAl9ZQ-uHa1M6zbrXlPgXA5D/s1600/20150228_230439.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4gBq6wW9R4OgQGqVhwih11itNtujf4RLRvioLlKmyBR0u4viRUGBGImu8ND7BRMdhHdySeq9Wluq8X7uDNI2HRQB78Qwk6FcXNdnvVq0icVz_HZa84OMdxAl9ZQ-uHa1M6zbrXlPgXA5D/s1600/20150228_230439.jpg" height="400" width="225" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Comicossa pienempi platteri oli justiinsa hyvä, hotellihuoneessa meni vaiheiluksi ja myöhästyin puoli tuntia keikkapaikalle saapumisesta. Onneksi Tomi ja Jussi olivat hoitaneet homman helvetin hyvin läjään. Takahuone oli mallia ryhti, ei lösötettäviä sohvia eikä valmiiksi korkattua Jallua. Pisteet Korundi sai kuitenkin siitä, että avulias työntekijä otti maitopurkkini säilytykseen vaikka asiakkaita oli tiskillä hur som helst. Keikka meni väsymystekijöistä huolimatta helvetin hyvin. Lopussa tultiin kolmissa päin vielä lavalle perseilemään, jännä miten kilpailusta ei ole välillämme enää mitään jäljellä. Yleisön edustaja teki masturbaatioeleen ennen valokuvan ottamista, virkistävää siinä oli se että tekijä oli nainen. Oululainen superfani bongattiin, jätettiin loput kaljat jazzbändille ja mentiin Iloiseen Ilvekseen ostamaan omat. Hannu, Anne ja Janne tarjosivat hyvän seuran kivijalan ja tiskin takaa ojenneltiin B-juomia miellyttävään tahtiin (meillä on semmonen kirjainsysteemi viinoille, ekana kiertuepäivänä meni A, Rovaniemellä B ja niin edelleen. Maksa huoannee Q:n kohdalla mutta irvistää V:n eli VIINAN iskiessä kalenteriin). Televisiossa Pertti Kurikan Nimipäivät voitti Uuden musiikin kilpailun. Ei mennyt se tekstiviesti hukkaan. Pahassa kurjessa jatkettiin mitä jaksettiin, kahden jälkeen tyhjensin Kotipizzan möykkypelistä yhdeksän euroa ja söin lankkupitsan kerralla. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrQj30-D0KLlVxINm30Q9GCykYdGqBuzQ-q-CNv7pLXwfPyKnfzJpmMb_D1hv9VqbjLudjUxLXH_89MlpttQmxlZuc7u1lD2hGmdiiHNkkQ4Ti1WHwdKWGFqb4jc3M2ZENtwewJVH-Z1nM/s1600/2015-03-01+09.42.44.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrQj30-D0KLlVxINm30Q9GCykYdGqBuzQ-q-CNv7pLXwfPyKnfzJpmMb_D1hv9VqbjLudjUxLXH_89MlpttQmxlZuc7u1lD2hGmdiiHNkkQ4Ti1WHwdKWGFqb4jc3M2ZENtwewJVH-Z1nM/s1600/2015-03-01+09.42.44.jpg" height="400" width="225" /></a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla huone oli tyhjä, Tomin ja Jussin lento oli lähtenyt aiemmin. Näin aulassa Jari Tervon, Jari Tervo ei nähnyt minua (<a href="https://www.youtube.com/watch?v=TKVZLf4swLY">ehkä hyvä niin</a>). VR:n mobiililippupalvelu toimi juuri oikealla hetkellä, taksikuski antoi pari minuuttia aikaa astua junaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Persien lyödessä penkkiin huomasin että minulla on helvetin hyvä fiilis. Kyllähän minä tiesin että tästä siisti rundi tulee, mutta että näin siisti. </span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-72954171160366344622015-02-05T06:49:00.000-08:002015-02-05T07:13:09.471-08:00Miksi lopetin toimittajan työt?<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Aika moni yleisön edustaja on kysynyt minulta, että jos minulla kerran on lehtimiestausta, niin miksi en tee lavajuttuja toimittaja-ajoiltani? Ja miksi ylipäätään lopetin?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Vastauksia on kaksi, molemmat karuja: journalismi, siinä muodossa kuin minä sen käytännön tasolla koin, on Suomessa pahimmillaan niin läpimätää ettei siinä ole mitään hauskaa. Se on pelkästään surullista ja vastenmielistä.</span><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;"><br />Minä lähdin toimittajan hommista siksi, että minä en kestänyt vallitsevaa tilannetta. Minä en voinut katsoa itseäni peiliin ja kutsua itseäni toimittajaksi, koska työlläni ei ollut mitään tekemistä journalismin kanssa. Journalistilla on valtavan tärkeä vastuu, hänen tulee seistä vallan vahtikoirana - eikä missään ole sanottu, että rahavaltaa ei sitten lasketa. Ei missään. Päinvastoin, toimittajan pitäisi olla se hahmo, joka ei anna rahan ja vallan vaikuttaa itseensä - hän tekee työtään siksi, että haluaa välittää puolueetonta tietoa. Minä huomasin varsin pian, että tämä idealismi on nykyaikana hyödytöntä ja haitaksi. Lopetin, koska huomasin itsekin luisuvani tuohon samaan piittaamattomuuden suohon. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">(Ja ennen kuin jatkan pidemmälle, haluan huomauttaa, että Suomessa toimii suuri joukko myös sellaisia toimittajia, joiden työtä arvostan suuresti ja jotka tekevät päivittäin hyvää ja arvokasta työtä. Tämä teksti käsittelee vain ja ainoastaan mainosrahoitteista ilmaislehtipuolta, koska se on ainoa, josta minulla on varsinaista työkokemusta. Ja silläkin sektorilla olen ollut pidemmässä työsuhteessa vain yhdessä lehdessä, joten otanta on varsin kapea. Tosin täytyy ottaa huomioon se, että kyseinen lehti on ainakin kahdesti palkittu Suomen parhaana kaupunkilehtenä - eli alla kuvaamani toimintatavat ovat paitsi hyväksyttyjä, myös tunnustettuja alan sisällä.)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Kun aloitin toimittajaopinnot Oulun seudun ammattikorkeakoulussa vuonna 2007, suhtauduin journalismiin idealistisesti - uskoin iskeväni suoraan kiinni yhteiskunnan mädännäisyyteen ja laskevani paskat pihalle yhteiskunnan häijyimmistä ajoksista (sama suomeksi: olin todella, todella ärsyttävä ja todella, todella vilpitön). En millään voinut arvata, että neljä ja puoli vuotta myöhemmin (mitä, humanistisen alan opiskelijalla venähti valmistuminen, ei voi olla) olisin niin pettynyt koko touhuun, että mielummin hyppäisin sokkona pimeään ja yrittäisin tehdä stand upia työkseni kuin viettäisin päivääkään yhdenkään lehden toimituksessa. Olin sitä mieltä, että lehdistö on osa syöpää, ei sen parannuskeino. Syynä tähän ajatusmaailmani romahtamiseen oli muutaman kuukauden työharjoittelujakso oululaisessa Forum24-lehdessä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">En varsinaisesti ollut yllättynyt siitä, että palkallista harjoittelua ei tarjottu puoli vuotta kestäneen työsuhteeni aikana kuin muutamaksi viikoksi. Enkä siitäkään, että minä olin lähtökohtaisesti se nakkikone, joka laitettiin ensisijaisesti kaikille viikonloppukeikoille (vaikka työsopimuksessani työaika oli maanantaista perjantaihin). Enkä edes siitä, että ideani lehden kehittämiseksi kaikuivat toistuvasti kuuroille korville (aamupalaverissa päätoimittaja lohkaisi sellaisenkin viisauden, että mihin me niitä Facebook-sivuja muka tarvitaan. Teki mieli vastata että ei mihinkään, nyt mun pitää mennä, haastateltava laittaa savumerkit ihan justiinsa kohta). Minä olin nuori työntekijä, vasta urani alussa ja silloin status on vielä niin alhainen, että parempi pitää naamansa kiinni ja painaa vain hommia. Mahdollisuudet valita ja valittaa tulevat sitten myöhemmin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Mutta siihen en olisi mitenkään voinut valmistautua, kuinka totaalisesti Forum24 tulisi murskaamaan kaikki illuusioni journalismin periaatteista.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Kun tulin taloon, olin täynnä jännitystä, ideoita ja innostuneisuutta - hitto, nythän sitä pääsisi tekemään juttuja sellaisista aiheista, jotka itseä kiinnostavat, joita pidän tärkeänä ja joista haluan puhua. Ei mennyt kovinkaan pitkä aika huomata, että juuri mikään juttuideoistani ei mennyt läpi. Niitä pidettiin hyvinä, mutta kovin, kovin usein huomasin ideapalaverin jälkeen saaneeni käteeni lapun, jossa ohjeistettiin lyhyesti jälleen kerran haastattelemaan yritys- tai hallintomaailman isokenkäistä. Ja niissä jutuissa ei koskaan, ei koskaan, ollut juuri mitään kriittistä. Ne olivat lähinnä esittelytekstejä, sävyltään läpeensä positiivisia. Mainoksia. Sellainen oli lehden tapa toimia ja minä pääsin siihen nopeasti kiinni.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Ja syy toiminnan on yksinkertainen: ilmaisjakelulehdet pyörivät mainosrahalla. Niiden on pakko, koska kukaan ei maksa niiden tilaamisesta. Minusta tämä toimintamalli itsessään ei ole ongelmallinen: suuri osa yhteiskunnastamme pyörii mainosrahalla eikä minusta oululainen jääkiekko ole huonoa siksi, että kotihallin nimi on tulee paikalliselta sähköyhtiöltä. Mutta iso ongelma tulee vastaan siinä kohtaa, kun mainosraha ui huomaamatta journalistisen sisällön liiveihin. Tällaista vallankäyttöä on keskivertolukijan vaikea havaita, koska he eivät usein tiedä millaisia linjanvetoja lehden sisällä tehdään.<br /><br />Annan selvyyden vuoksi esimerkin omilta työajoiltani:</span><span style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Forum24-lehdessä on mielipidepalsta, jossa julkaistaan lukijoiden kirjoittamia tekstejä. Eräänä päivänä toimituksemme sähköpostiin saapui kärkkääseen sävyyn kirjoitettu teksti, jossa kritisoitiin tiukasti uskovaisten oikeutta puuttua homoseksuaalien elämään. Tekstissä oli selvästi äkäinen ote, mutta se ei ollut millään tapaa loukkaava tai mauton. Päinvastoin, kyseessä oli yksi parhaista kansalaiskirjoituksista mitä olen aiheesta lukenut, erittäin hyvin laadittu ja tarkasti kirjoitettu kritiikki. Olimme kesätoimittajatoverini kanssa sitä mieltä, että lehteen vain, pointit ovat pätevät ja keskustelua herää. </span></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Mutta sitten tuli kielto. Päätoimittaja esti jutun pääsemisen lehteen. Sitä ei koskaan julkaistu eikä syytä koskaan kerrottu. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Tässäkään ei vielä itsessään ole mitään älyttömän arveluttavaa - lehdellä on oikeus valita linjansa ja päättää itse, mitkä jutut pääsevät läpi ja mitkä eivät. Mutta todella, todella ison eettisen ongelman aiheutti se tosiasia, että parin viikon sisään lehdessämme julkaistiin yleisönosastonkirjoitus, jossa TUOMITTIIN homoseksuaalit kristinuskon näkökulmasta. Näin tehtiin: homomyönteinen juttu estettiin pääsemästä lehteen, mutta homovastainen juttu meni läpi että soi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Tämä olisi itsessään journalistisena tekona täysin kuvottava, mutta vielä ällöttävämmäksi sen tekee takana piilevä motiivi (jota siis en tietenkään ole koskaan saanut vahvistetuksi, mutta jota itse pidän kaikkein todennäköisimpänä syynä): Oulun alueella, varsinkin talouselämässä, vaikuttaa merkittävä konservatiivikristittyjen joukko. Ja tällä joukolla on käsissään paljon mainosrahaa, joka Forum24:sta kiinnostaa. Ja Forum24 ei halua suututtaa näitä tahoja, koska silloin se saattaa menettää mainostajia ja rahaa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Sama suomeksi ja lyhyemmin: uskonnollisen ryhmittymän ennakkoluuloinen syrjintä sallitaan journalistisessa julkaisussa siksi, että raha on tärkeämpää kuin tiedon puolueeton käsittely. Rahalla on valtavat määrät valtaa siihen, mistä ja miten lehdissä kirjoitetaan. Sitä ei vain ole mahdollista nähdä, koska päätökset tehdään suljettujen ovien takana, ironista kyllä, medialta piilossa. Eikä kukaan lehden toimittajista uskalla sanoa mitään, koska työpaikat alalla ovat tiukassa eikä kukaan halua päätyä kortistoon. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Tuo kyseinen hetki oli sisäisen journalistini kuolinisku. Menetin intoni vähitellen, vihaten joka hetki enemmän työtä jota teen ja vihaten koko ajan enemmän itseäni, koska suostuin edelleen olemaan tuollaisessa paskalehdessä töissä. Mutta muutakaan en voinut, sillä minua ajoi pelko harjoittelupaikan menettämisestä ja siltojen palamisesta. Niinpä vain lakkasin välittämästä. Notkuin puoliväkisellä päivät loppuun, otin toimitusjohtajahaastattelut mukisematta vastaan ja aloin lopulta itsekin kirjoittaa juttuja ns. asiakaslehtiin (jotka ovat journalismiksi naamioituja mainoksia). Aina välillä pääsin myös kirjoittamaan oikeitakin juttuja. Pääasiassa kuitenkin inhosin itseäni päivä päivältä enemmän, mutta jatkoin silti kirjoittamista. Kirjoitin käskystä 3000 merkin jutun tapahtumasta, jossa teltassa myytiin olutta ja lenkkareita. Kotona hörpin haastateltavan toimitukseen tuomaa Heinekeniä ja jatkoin tanakkaan humalaan, haluten unohtaa mitä olin ylipäätään tehnyt. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Viimeisellä juttukeikalla tein päätöksen. Olin oululaisessa pitseriassa tekemässä juttua siitä, että Ouluun oli tullut uusi pitseria (eli suorittamassa markkinointia yritykselle, joka sijaitsi näppärän lounaspaikkamatkan päässä toimituksestamme - mikä yhteensattuma). Jutunteon päätteeksi ravintoloitsija kysyi, että kelpaisiko minulle pitsa. Ja tässä kohtaahan pitäisi sanoa ei, koska journalisti ei ota vastaan lahjoja, sillä ne voivat vaikuttaa jutun sisältöön. Mutta minä otin känkyn vastaan. Sanoin itselleni että noin, nyt on journalistinen periaate pilattu sen verran pysyvästi, että en voi enää palata alalle. En enää koskaan kirjoita lehtijuttuja, koska olen niin pahasti rikkonut alaa vastaan. Pitseriajuttu oli viimeinen Forum24:een kirjoittamani juttu.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Tyhjensin pöytäni, lopetin lehtimiehen urasta haaveilemisen ja aloin suunnata kaiken tarmoni stand up-komiikkaan. Sukulaiset ja kaverit ihmettelivät: mitä, eikö sinusta pitänyt tulla toimittaja, mistä tämä koomikkohomma nyt tuli? En jaksanut selittää. Halusin vain </span><span style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">areenan, jossa voisin puhua niistä asioista joista itse haluan puhua täysin vapaasti, kenenkään rajoittamatta - ja sellaisen komiikka tarjosi. Loikka tuntemattomaan oli uhkarohkea teko, mutta jälkiviisasteltuna oikea. En halunnut olla journalismin enkä varsinkaan Forum24:n kanssa missään tekemisissä. </span></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Mutta nyt minun on kuitenkin lopulta pakko, sillä edellisten viikkojen aikana kuppi niin sanotusti läikkyi yli niin pahasti, ettei siitä voi enää olla hiljaa. Katson, että näin törkeässä meiningissä vaikeneminen on yhtä paha teko kuin touhussa aktiivisesti mukana oleminen. <br /><br />Ja ennen kuin jatkan, haluan sanoa vielä sen, että tämä ei ole mikään hyökkäys entisiä kollegojani vastaan. Tunnen heidät hyvin ja he ovat hyviä ihmisiä, mukavia tyyppejä, joiden uskon haluavan tehdä myös oikeaa journalismia. Mutta se ei onnistu niin kauan kun päätoimittaja pysyy samana - viimeinen sana on aina hänellä. Raha on se voima, joka Forum24:n - ja oletettavasti myös monen muun suomalaisen lehden - huulia heiluttaa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Räikeä, suorastaan törkeä esimerkki siitä, että meininki Forumin toimituksessa ei ole parantunut pätkääkään vaan itse asiassa pahentunut, nousi esiin S-ryhmän "ruokasodan" julistuksen tiimoilla (S-ryhmä ja K-ryhmä ilmoittivat alentavansa joidenkin tuotteidensa hintoja ja Lidl sekä Lähikauppa seurasivat perästä). Forum24 käsitteli asiaa kolumnissaan seuraavin ottein (koko juttu luettavissa <a href="http://issuu.com/forum24/docs/f24_20150129">täältä</a>):</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">"S-ryhmä jysäytti äsken uutispommin, kun se ilmoitti laskevansa ruokatuotteiden hintoja Prismoissa ja S-marketeissa. Hintoja halpuuttamalla S-ryhmä haluaa auttaa suomalaisia näinä vaikeina aikoina."</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">"Inflaation vastakohta deflaatio näkyy kansalaisten arjessa niin, että tänään ei kannata ostaa, koska huomenna saman tuotteen saa halvemmalla, ylihuomenna vieläkin huokeammalla ja niin edelleen. Jää nähtäväksi, kuinka syvälle tämän maan talous oikein kyykkääkään, kun tällainen sinänsä perisuomalainen pihistely pääsee irti - niin maan perusteellisesti."</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Nyt on pakko kysyä: mitä helvettiä? Siis ihan oikeasti, mitä helvettiä?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Ei tämä ole journalismia. Tämä on mainos. Ainoa, mikä siitä puuttuu, on S-ryhmän logo. Miten tällainen on ylipäätään mahdollista?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Ei S-ryhmän tavoitteena ole auttaa ihmisiä vaikeina aikoina. Tempauksen tarkoitus on vastata siihen kilpailutilanteeseen, että yhä useampi suomalainen ostaa ruokansa Lidlistä halvempien hintojen vuoksi. Kuka tahansa ammattitaitoinen journalisti - tai kuka tahansa normaalilla maalaisjärjellä varustettu kansalainen - näkee tällaisen läpi sekunnissa. Kyse oli täysin puhtaasti markkinointitempusta, ei mistään muusta, sillä hinnanalennus ei ollut mitenkään merkittävä ja koski vain kapeaa tuotevalikoimaa - markkinointia, johon lehdet tarttuivat paremmin kuin kukaan S-ryhmän mainososastolla osasi odottaa. Ja sitä ei varmasti arvannut yksikään mainosihminen, että ilmaisen palsta</span><span style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">tilan antamisen lisäksi vielä alettaisiin ylistämään S-ryhmää suomalaisten ahdingon auttajana. </span></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Ja mitä tulee jälkimmäiseen noston osaan, se on täysin käsittämätön. Eivät suomalaiset pahuuttaan säästä rahaa ja kritisoi pyhää suurta Ässää vaan siksi, että Suomen ruokakaupoissa ruoka on aivan helvetin kallista (EU:n hintatasolla mitattuna aivan keulapäätä). Suomalainen kuluttaja on ahdettu hankalaan rakoon: kaksi suurta ryhmää hallitsee markkinoita ja määrää hinnat ja jos vaihtelua haluat, niin sitten raha valuu Saksaan. Ja sitten vielä kehdataan vittuilla päälle. Uskomatonta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Eli nyt meillä on käsissämme tilanne, jossa valtava kauppamonopoli (joka suhmuroi hyvinkin kyseenalaisilla tavoilla valtuustoissa ja muissa päätäntäsaleissa) julkaisee täysin puhtaan mainoskampanjan, joka käsitellään journalistisessa julkaisussa ei pelkästään kritiikittömästi, vaan ylistäen ja kuluttajaa syyllistäen. Miten tämä voi olla edes mahdollista?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Siten, että raha määrää. Katsokaapa huviksenne, paljonko Forumissa julkaistaan S-ryhmän mainoksia. Paljon. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Ja jos joku kuvittelee, että tämä ei ole kovin iso ongelma, hän erehtyy. Forum24 jaetaan kahdesti viikossa sataan tuhanteen oululaiskotiin. Se on siis varsin merkittävä mielipidevaikuttaja </span><span style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Oulun seudulla - eikä se millään tapaa erittele julkaisuissaan sitä, mikä on markkinointia ja mikä uutisointia. Hyvä on, edellä kuvattu teksti oli kolumni, eli mielipide, mutta sen otsikkona on "Toimittajalta". Eli journalistilta, luotettavana pidetyltä tiedon välittäjältä.</span><span style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;"> </span></span><br />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;"><br />Nyt halusin lopultakin kertoa asiasta, sillä uskon, että vaikka monilla on käsitys siitä, miten paljon rahavalta journalismiin vaikuttaa, koko touhun läpikotainen härskeys ja häikäilemättömimmät toimintatavat ovat suurelta yleisöltä piilossa. 100 000 kotia, kaksi kertaa viikossa, eikä kukaan voi olla varma, kenen lauluja Forum24 oikein laulaa. Ja kuitenkin lehdellä on pokkaa väittää itseään journalistiseksi julkaisuksi. Eikä Forum24 varmasti ole yksin.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;"><br />Ja jos ajattelette, että tämä koskee vain ilmaiseksi jaettavia kaupunkilehtiä, kannattaa miettiä uudelleen. Forum24 on osa Kaleva-konsernia. Jos sanomalehti Kaleva ja Forum24 toimivat saman katon alla, mikä antaa aiheen uskoa, että myös Kalevassa ei meneteltäisi samalla tavoin? Vai eikö oikea käsi tiedä mitä vasen häärää? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">En halua tällä kirjoituksella mustamaalata entisiä työtovereitani tai väittää, että Forum24 on Antikristuksen lopullinen inkarnaatio. Ei, minä vain perään oikeuttani - ja myös muiden oikeutta - luotettavaan ja korkealaatuiseen journalismiin. Ei ole oikein, että meille ojennetaan mainostekstejä journalismin vaatteisiin pukeutuneina. Haluan, että ihmiset valpastuvat, oppivat lukemaan mediaa paremmin. Sillä kukaan muu ei vahdi lehdistöä kuin me (älkääkä edes puhuko minulle JSN:stä - en luota pätkääkään sellaiseen tahoon, jossa toimittajat arvioivat toimittajien toimintaa). </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Jos lehti on jo valmiiksi kauttaaltaan mainoksiin kääritty, ihmisillä on oikeus vaatia, että edes jutut on tehty puolueettomista näkökohdista. Journalistin säännöissäkin sanotaan varsin selkeästi, että markkinoinnin aineisto ja toimituksellinen aineisto tulee erottaa toisistaan - mutta näin ei tehdä, koska raha. Se on ainoa syy. Meille ei olla rehellisiä, koska raha määrää. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Näin ei kuitenkaan ole pakko olla, kuten nähdään yhtä lailla ilmaiseksi jaettavan Oulu-lehden ruokasotaa <a href="http://www.oululehti.fi/mielipiteet/7288215.html">kriittisesti käsitelleestä kolumnista.</a> En usko, että Oulu-lehden toimintatavat poikkeavat merkittävästi Forum24:n menetelmistä, ovathan nämä kaksi lehteä toistensa päätoimiset kilpailijat, mutta ainakin kyseinen juttu antaa toivoa siitä, että myös ilmaisjakelulehdessä asioihin voidaan suhtautua kriittisellä otteella. Ilmaislehdenkään ei ole pakko ryömiä polvillaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Toivon, että tällä kirjoituksella on jotain vaikutusta, toivon että mahdollisimman moni ihminen lukee sen. Toivon, että mainosrahan kärkkyminen ja hännystely loppuu. Ja toivon, että jokainen piston sydämessään tunteva toimittaja häpeää. Häpeää ja miettii toimintaansa uusiksi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Haluatko olla rahasäkin renki? Vai haluatko olla journalisti? Molempiin et pysty. Valinta on pakko tehdä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br style="background-color: white; color: #444444; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;" /></span>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.2999992370605px;">Noin. Nyt se on ulkona. Monta vuotta tätä möykkyä on sisällä kannettu ja nyt se on lähtenyt liikkeelle. Tuntuu siltä, että olen hyvittänyt ainakin osan journalismin ideaa kohtaan tekemistäni vääryyksistä. Monen vuoden vaikenemisen ja paskanjauhamisen jälkeen olen puhunut totta.</span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-18620400402830262712015-01-07T01:17:00.002-08:002015-01-07T01:17:47.981-08:00Top 5 2014<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Onpa ollut vuosi. Kertakaikkiaan. Jollain lailla se pitäisi summata. Vaan kun ei enää kehtaa eikä viitsi mehustella ja kehustella. Sitähän se oli edellinenkin postaus täynnä. Joten tehään vähän toisella tavalla.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Listoja! Top 5 -listoja. Joo! Ne on hyviä. Listoissa on automaattinen dramaturgia ilman rakentamista ja niitä on helppo lukea. Joo!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Eli arvon ihmiset (ja muut lukutaitoiset elämänmuodot, mikäli jokin avaruuden hyperlaji poimii tämän viestin WLAN-verkosta karanneesta radioviestistä), komiikan top viis kakstuhattaneljätoist'!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Top 5 -komiikkailmiöt</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">5. Mamu ja Juntti podcast</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lapsesta asti olen halunnut radiolähetyksiä tehdä ja tehnyt, joten Peter-miehen tarjous ryhtyä hälle höpöttelyaisapariksi passasi meikälle kuin homon perse postimerkkiin. Parasta podcastin tekemisessä oli monien hienojen vieraiden kanssa jutustelu - André Wickströmin, Mika Eirtovaaran ja Ismo Leikolan kaltaisten huippuammattilaisten kanssa turiseminen tarkkaan ja pitkään komiikan saloista on jotain, mitä ei joka päivä koe. Plus että meillä oli Peterin kanssa hiton hauskaa joka kerta. Samalla myös ystävystyttiin entistä syvemmin. Good times, good times. Ja mikä parasta, ensi vuonna jatkuu!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">4. Noin Viikon Uutiset</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Oli se perkeles aikakin saada telkkariin koomikoiden suunnittelema, kirjoittama ja esittämä huumoriohjelma. Ja omakehun vastaiseksi deodorantiksi on ilmaan suihkautettava se, että pidin NVU:ta vuoden TV-parhaimmistona jo ennen kuin pääsin käsikirjoitustiimiin mukaan. Terävä, hauska, suora, visuaalinen, nopea - ei tällaista ole ennen tehty. Se on kun omistaudutaan ja tehdään täysillä niin tulee yleensä hyvä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">3. Oulun Komediapatteri</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hitto että olen ylpeä tästä Oulun porukasta. On intoa, on ammattitaitoa, on hyvää yhteishenkeä ja tekemisen meininkiä. Kelpaa maakuntiin viedä ja oman alueen ammattitaitoa kehittää kun on tällainen jengi. Ylitettiin syksyn klubitavoite kirkkaasti ja tehtiin monta, monta hyvää klubia täysin uusilla vesillä. Pioneerityö ei ole helpoimmasta päästä mutta palkitsee isosti, sen tiesi jo Yukonin joenpartaalla kökkinyt.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">2. Naurun tasapainon kakkoskausi</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ehkä tämän kotiinpäin vetämisen huomaa jo tässä vaiheessa listaa. Mutta sitähän se on, että meikä pääsi tänä vuonna niin moneen siistiin juttuun mukaan. Siksi tämä oli meikäläiselle niin hieno auringonkierto.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ohjelman tekeminen oli hiton hauskaa ja kehitti itseä älyttömästi. Mutta silti Tasapainon suurin ansio on mielestäni siinä, miten se toi stand upia tunnetuksi Suomessa. Vaikka ohjelma itsessään ei ollutkaan sataprosenttisen onnistunut, sen vaikutus suomalaisiin oli. Melkein yleisin saamani katsojapalaute oli nimittäin sitä, että ei oltu ennen komiikkaa ikinä nähtykään vaan nyt kyllä voisi lähteä katsomaan. Tasapaino popularisoi lavakomiikkaa moneen kotikatsomoon ja toi koomikot Kansallisteatterin päänäyttämölle ensimmäistä kertaa talon historiassa. Ei mitään pieniä meriittejä. Ja kolmoskausi tulee. Kova.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">1. Ismo Leikola Goes Hollywood</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pakkohan se on Ismo keulaan laittaa, koska niin kovan homman mies teki. Tänä vuonna oli monta hienoa, isoa kiertuetta. Sami avasi klubin Turkkiin. Helsingin jäähalli täyttyi, koska tuhannet ihmiset halusivat nähdä Suomen komiikan kärjen. Isoja tekoja, mutta silti kaikkein isoin temppu oli Ismo Leikolan World's Funniest Person -kisan voitto. Ja miten kaunista on se, että vuoden tärkein teko lajin kannalta tapahtui lajille ominaisimmalla tavalla - kertomalla hyviä juttuja lavalla.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuntemattoman Sotilaan Lehtoa lainatakseni:</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">"Jumalauta, se oli temppu!"</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">TOP 5 Muiden keikat</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">5. Bill Burr, I'm sorry you feel that way, Netflix</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jossain vaiheessa olin jo vähän väsyä Burriin, mutta tuore Netflix-spesiaali palautti uskon äijän tekemiseen. On se vaan niin perkeleen hyvä. Ja koko ajan siinä rajalla, että meneekö liian pitkälle. Usein menee ja niin hienosti että ei voi kuin ihailla hirvitysirvistyksen takaa. Maalaa ääliöt hienosti, loihtii keholla tilanteet näkyviin ja oivaltaa melkein joka jutussa. Arvaan, että Burrista tulee yhtä iso kuin Louis CK:sta eikä siihen mene kauaa (on voinut jo tullakin, en niin tarkkaan seuraa Jenkkilän meininkiä).</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">4. Jussi Simola, NTS02E07 (ADHD/ADD), Helsinki</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jussilla (ja kaikilla muillakin, tietty) oli monta hyvää keikkaa pitkin tuotantokautta, mutta yksi kaikista jäi erityisesti mieleen - Jussin ADHD-keikka. Yleensähän Simolan boekka painaa lavalla ihan hirmuista kyytiä ja metelissä piisaa, mutta - ironista kyllä - keskittymishäiriökeikalla mies rauhoittui ja oli. Tämä puoli Jussista oli meikäläiselle täysin uusi näky - pysäyttävä, henkilökohtainen, määrätietoinen ja hele-vetin kova veto (jolle telkkarissa näytetty versio ei tehnyt oikeudesta kuin puolet).</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">3. Fathi Ahmed, Nousevan komiikan festivaalit 2014, Tampere</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Meikäläisestä NKF14 oli vähän vaisu kokemus - osa nuorista koomikoista kikkaili liikaa, osa taas alisuoritti. Kyllähän se toki paineistaa kun tuottajia yleisössä pönöttää ja omakin veto oli lähempänä pyllyn- kuin häränsilmää. Mutta kyllä siellä moni osuikin ja meikäläisen mielestä parhaiten Fathi. Noin kymppiminsan keikka oli tiivis, intensiivinen ja helvetin hauska. Loppupuolen muurhaisjuttu pamautti päästäni paskat pihalle - noin suoraa, hauskaa ja rohkeaa juttua ei ole vähään aikaan tullut vastaan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">2. Ismo Leikola, semifinaalikeikka, Las Vegas</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ismon World's Funniest Person -semifinaalikeikka oli paitsi hyvä keikka, myös ihan mieletön suoritus isommassa mittakaavassa. Sinne se menee tuo mokoma pitkätukkapyy ja pistää jenkkijengin nauramaan. Noin vain. On se ihme jätkä. Semifinaalikeikan katsominen oli vähän kuin olisi katsonut Napakymppi-jaksoa, jossa kaikki kilpailijat ovat selväjärkisiä - onhan tämä ollut teoriassa mahdollista koko ajan, mutta että kaikesta epätodennäköisyydestä huolimatta näin käy.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">1. Tommi Ylimäinen, Remakka, Oulu, 18.11.2014</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Joskus näkee sellaisen harvinaislaatuisen tapahtuman, että koomikko, jonka uraa olet seurannut pitkään, hyppää yhtäkkiä seuraavalle tasolle. Ja kun se tapahtuu lavalla, se on melkein maaginen hetki. Oli Remakka-klubi, kertakaikkisen hieno ilta. Kun Tommi meni sitä päättämään, puolivälin jälkeen kuulin hänen äänessään hienovaraisen mutta selvän muutoksen - nyt tapahtui _jotain_. Jotain selittämätöntä, kuin pitkään tuntemasi ihminen olisi silmiesi alla venynyt sekunnissa 10 senttiä pidemmäksi. Keikan viimeinen juttu oli jotain, mitä en muista yhdelläkään kotimaisella komiikkaklubilla kuulleeni. Ja sen aisti myös yleisöstä - merkillinen, koskettava jännittyneisyys tuntui takahuoneeseen asti. Keikan jälkeen tuttu tuli kiittämään Tommia purkauksen kyyneleet silmissä ja suu hymyssä. Tuli sellainen olo, että on vielä melko monta murikkaa kääntämättä tässäkin hommassa, ollaan ihan alussa. Ja nuoremmat koomikot tulevat monta kertaa näyttämään, että tiiättekö että homman voi tehä myös näin. Loi uskoa, näytti suuntaa, antoi rohkeutta. Vitun kova.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Top 5 Omat keikat</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">5. Roosterin keikat</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Oulun Cafe Roosterista on tullut Oulun pienimuotoisen komiikan pyhättö - pieni, hyvin soiva tila. Intiimi. Täällä ei voi tykittää showta vaan pitää olla ihmisten kanssa koko ajan läsnä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaksi mieleenpainuvaa keikkaa siellä tänä vuonna tein. Ensimmäinen oli Oulun Komediapatterin kontribuutio Taiteiden yöhön, jossa luin teini-iän päiväkirjaa yleisölle. On se jännä, miten kymmenessä vuodessa asiat muuttuvat vihkoon kirjoitettavista salaisuuksista oman veistelyn aiheeksi. Se antaa perspektiiviä. Ja toivoa nykyhetken pulmiin. Niille kun käy todennäköisesti samalla tavalla - kymmenen vuoden päästä naurattaa. Sinua ja muita. Vaan kyllä se normikeikkaa enemmän hirvitti. Ja sen takia toimi niin hyvin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toisella kerralla olin ollut tovin ummessa, Tasapaino jätti takkiin onnistumisen pakon ja epäonnistumisen pelon. Että nyt kun olet finaaliin päässyt niin et sitten mokaile tuolla. Yhtään. Eikähän sellaisesta tekemisestä mitään tule, että varoo virheitä. Jos niin tehtäisiin, niin puolet meistä ei olisi täällä. Roosterissa kuori pamahti irti, kun perustreenikeikka muuttui omituiseksi uskonnollisen dialogin ja veemäisen komiikan hybrikseksi - eturivissä sattui istumaan ajatustenvaihtoon innokas lestadiolaisnainen. Lähti loppua kohti ihan käsistä ja hyvällä tavalla. Eikä jäänyt mielipahaa puolin tai toisin, kaupungilla jos törmää niin pystyy puhumaan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Että kyllä uskovaistenkin kanssa voi keskustella. Vaikka lavalta.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">4. Kärsämäki Jone's Bar</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kärsämäen Jone's Bar on yksi Suomen parhaista keikkapaikoista. Oikeasti. Tila on hyvä ja yleisö parempaa. Uppoaa niin piparivitsi kuin yhteiskuntapohde, vittuilua kestetään ja käyttäydytään hyvin - sekä nauretaan täysiä. Kaksi keikkaa täällä vuonna 2014 tein ja molemmat olivat hiton, hiton hauskoja. Kärsämäki on mahtava tyyppiesimerkki siitä miksi Oulun Komediapatteri on olemassa (tosin kunnia päänavauksesta ei kuulu meille vaan Multasen Heikille, jonka hyvää duunia Kompa jatkoi).</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">3. Naurun tasapainon finaali, Kansallisteatteri</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olisihan sitä vissiin kulliohta jos tätä ei mainitsisi. On se niin huikea paikka vetää, salin pitkä historia oikein huokuu seinistä. Samalla lavalla on kuitenkin seissyt niin moni suomalainen legenda että ihmehän se on että meikä sinne pääsi. Ja vielä suorana telkkariin ja tuollaisessa tilanteessa, aijai. Ihan veti jätkän jumiin. Keikkana ei sieltä parhaasta railosta, mutta oon minä lopen viimein tyytyväinen siihenkin. Tuntuu hyvältä, että monelle tuli keikasta hyvä mieli. Ja sekin tuntuu hyvältä, että monia ärsytti pilvi- ja kullihuumori.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">2. Teatteri Rio, Oulu, 29.11.2014</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Rio on kyllä helvetin hieno keikkapaikka, yksi Suomen ehdottomasti parhaista (siis tilana). Ja meillä oli siellä Tomin ja Jussin kanssa hieno viikko. Saatiin höpötellyksi kisa-aatoksia suoraan, sorvatuksi keskinäisiä toimintatapoja ja viilatuksi itte kunkin finaalinjälkeissettiä mallille. Ja otettiin myös rohkeaa askellusta uuteen headseteillä tekemisen myätä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viikon paras veto osui lauantain alkuiltaan (vaikka perjantain toinen keikka ylsi melkein samaan). Olin kaksi firmavetoa päivälle tehnyt ja niissä pitää aina vähän jarrutella, joten latausta oli kropassa huimasti. Ja kun Tomi MC:n ominaisuudessa ilmoitti eturivissä mölisseelle kurttuotsalle ja -pillulle, että nyt jos ei läpi sulkeudu niin se on sitten omalla vastuulla. Ei sulkeutunut ja siitä seurasi vuoden hilpeimpiä heklerinteurastuksia. Siihen päälle vielä viikon aikana hioutunut setti, hiton hyvä rytmi ja headsetin vapauttama kroppa - oli kyllä. Aina kun olisi näin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">1. Naurun Tasapaino S02E05 (Savo), Pannuhuone, Kuopio</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Onhan tämä vähän tylsä itsestäänselvyys listan päätteeksi, vaan muutakaan en voi. Kuopion kisasetti on edelleen meikän paras keikka niin juttujen, esiintymisfiiliksen, yleisökontaktin ja rytmin suhteen. Mutta tätä nyt on mehusteltu niin blogissa kuin kritiikissäkin, joten enempää en kehtaa. Sanon vaan että hetki siihen soattaapi vierähtää ennen kuin ensi kerran tuolla tavalla osuu.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">TOP 5 Seurattavat nuoret 2015</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">5. Joensuun jampat</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Itä-Suomen jätkillä alkaa olla paketissa hyvän sisällön lisäksi komeat kääreet (eikö ole jotenkin jännä se miten saksilla liu'utetaan ja menee syherölle se nauha? Taikuutta!). Lasse Oikarinen, Matti Paalanen, Aki Puolakka ja Albert Kajava (ehkä myös Kristian Rasehorn, en ole nähnyt hetkeen enkä tiiä tekeekö vielä), siinä on melko kova jengi. Monipuolinen, vaihteleva, omaperäinen. Hyvä. Hiton hyvä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">4. Helsingin pelottomat nuoret</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Isak Rautio, Pietari Vihula, Henric Chezek ja Fathi Ahmed ovat nuoria ja hiton hyviä. Kehtaavatkin, jätkillä on ikää jotain 20 vee (yhteensä) ja ovat täysin pelottomia lavalla. Välillä omaksi tappiokseenkin, mutta silti tuollaista rohkeutta on pakko ihailla. Lavalla seistään, matsku toimitetaan - ja se matsku on hyvää. Aina kun tuota Helsingin ilmaisklubiskeneä tölvitään ja haukutaan, niin kyllä sieltäkin melko muikeaa versoa nousee. Tekemisestä näkee, että lavalla on oltu helvetin paljon. Jos tuossa iässä tehdään jo tuollaista tavaraa niin perkele mitä sieltä viiden vuoden päästä tulee.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">3. Petri Hankonen</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Meikä tykkää Petristä monestakin syystä. Se on hauska. Sillä on erittäin persoonallinen tyyli. Se on analyyttinen. Se on kotoisin samasta sielunmaisemasta - Pohjois-Pohjanmaalta - kuin minä. Kun Petri murahtaa lavalla "serkunnussijat", minun sielussani helähtää. Viime vuonna Petri nousi raketin lailla enkä näe yhtään syytä miksi vauhti hiipuisi (paitsi tietenkin kun se tämän lukee niin paineet tulee, hähähää). Plus että kun Petri nauraa, se tuhisee välillä viiksiinsä. Se on ehkä parasta maailmassa heti pöllönpoikasten ja uuniriisipuuron jälkeen.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">2. Oulun tuore jengi</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Oulun open mic-skene on ottanut vauhtia reilun vuoden hiljaisemman meiningin jälkeen. Ylimäisen Tommi tietenkin joo, mutta vieläkin tuoreempaa on tulossa: Esa Kauranen, Jari Terho, Saku Torssonen, Paavo Komulainen, Mirja Tuomiranta, Jukka Färm - kaikki vielä untuvaisia vaan alkaa olla myös siipiä joilla lentää. Helvetin monipuolista sakkia ja niin nätisti nupullaan että jos kaapissa olisi niin en malttaisi odottaa karvojen rusehtumista.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">1. Helena Pöllänen</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minua vituttaa se, että Suomessa edelleen puhutaan naiskoomikoista. Eikä se ole täysin median tai yleisön vika vaan myös niiden naispuolisten koomikoiden vika, jotka nojaavat huumorissaan liiaksi naiseuteen, määrittelevät itsekin itsensä tuon käsitteen kautta. Helena Pöllänen on tapaus, joka rikkoo tätä paikalleen jäätynyttä systeemiä - naispuolinen esiintyjä jota katsoessaan ei mieti "onpa hauska naiskoomikko" vaan "onpa helvetin hauska koomikko". Näin Helenalta kaksi keikkaa syksyllä ja molemmat olivat aivan perkeleen hyviä. Aiemmin tekemistä haitannut kohkaaminen on paremmin kurissa ja jutut toimivat järkiään kaikki. Helenassa on käsittämätön määrä potentiaalia - jos toimii näin hyvin nyt, mitähän vielä on tulossa? (Jatkoajatus tälle AINA: Onkohan mulle viiden vuoden päästä keikkoja näiden tyyppien jäljiltä?).</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Häröimmät kokemukset Top 5</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">5. Ostoskeskusreissu Kuopioon</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yksi häröimmistä hommista sattui keikkakauden viimeiselle illalle. Jylhäsalmen Juha kysyi että kun tulet Kuopioon niin lähdetkö Matkukseen jututettavaksi. Ja minä harvemmin vastaan että ei kun Juha jotain kysyy. Ja kuulemma voisi saada samalla puolisolle joululahjaa jos lähtee. Hyvä, meitti on mukana.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja niin siinä kävi, että istuttiin Juhan ja Kivelän Nikon kanssa kauppakeskuksen kahviossa haastateltavana. Loppuun Juha kysyi, että mitenkäs pojat lama voitetaan. Vastattiin hyvin. Oli kortteja joihin oli painettu meidän naamat. Jaettiin nimmareita, tai pääasiassa Niko jakoi. Kysyin yhdeltä teinijantterilta että haluatko meikältä nimmarin niin vastaus kuului "En minä tarvi". Noin se on 15-vuotiaalla henkinen yliote herra teeveetähteen, sekunnissa. Hyvä. Rehellisiä nuoria tarvitaan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">4. Fanikirjeet</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tasapainon jaksojen näkyessä telkkarissa minä sain muutaman fanipostin. Minä. Eihän siinä tuntunut olevan mitään järkeä. Koska minä olen itte kirjoittanut niitä (sorry Vesalan Paula, vaikka biisin teksti puhuttelee niin ehkä sun ei olisi tarvinnut tietää 19-vuotiaan ylivieskalaisen kaikkia traumoja). Mutta niin niitä tuli. Ja se oli hienoa. Oikeasti, ihan pirun mahtavaa. Häröä, mutta mahtavaa. Kiitos.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">3. Keikka strippibaarissa</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lappeenrannan Sikahauska-festareilla pornobaarissa tehty blue-ilta oli kaikkine pienine yksityiskohtineen täysin käsittämätön keissi. Siitä on tarkka raportti <a href="http://koomikkokivi.blogspot.fi/2014/03/sikahauskaa-lappeenrannassa-7-822014.html">täällä</a>, joten en ryhdy toistamaan itseäni.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">2. Kaikki Naurun tasapainossa</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tasapainon kuvauksissa tuli tehdyksi niin paljon kaikkea kummallista, että ei niitä oikein osaa erottaa toisistaan. Joten tässä muutama: laiskiaisen rapsuttaminen, ilokaasun nauttiminen, kirkolliskahvien järjestäminen, karjalanpiirakoiden leipominen, myrkkynuolisammakoiden ruokkiminen, ADHD-talkoissa työskentely, istukan tuijottaminen, heinäsirkkojen hygieniasta huolehtiminen. Another day at the office.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">1. Kajaanin kumi-ilta</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Halusivat Kajaaniin nuorisotilalle koomikon seksivalistusiltaan. Arvelin, että jotain kummallista on tulossa, kun puhelimessa minua pyydettiin pysyttelemään kaukana alapääjutuista. Minä siihen sitten että hetkinen, eikös teillä ole seksivalistusilta, että miten tämä on edes mahdollista. Vaikeana nainen sitten sai sanotuksi että no jos ei mitään eläimiinsekaantumisjuttuja sitten. Mietin hetken että on se tuo Kainuu kuitenkin vähän erilainen paikka kuin muut. Mutta en kertonut eläinseksijuttuja. Keikalle mukaan open miciksi lähtenyt Tommi kertoi ne.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Eihän siellä sikäli mitään keikkaa tehty, kunhan puhuin ja vitsailin menemään. Annoin lähinnä nuorten kysellä juttuja ja kerroin omia näkemyksiäni lihan liitosta. Että kunhan pidätte itsestänne huolta niin häpeän ja synnin ajatuksilla ette tee mitään. Koko ajan oli päässä sellainen olo että mitähän heles-vettiä minä oikein teen. Varmaan jotain samaa kiusallisuutta kuin siinä että pitää vanhempana kertoa teinille kukista ja mehiläisistä. Mutta teinejä on 40. Hyvin se silti meni. Nuoret tykkäsivät, Tommi veti loppuun hyvän keikan ja tilaaja oli tyytyväinen. Mutta häröä, täysillä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Oli muuten meikän uran ensimmäinen keikka, joka alkaa sillä että 14-vuotias tyttö ojentaa mulle kortsuja lavalle. Ja toivon mukaan viimeinen. (Itse asiassa toisenkin kerran on ojennettu. Silloin oli kyseessä 26-vuotias insinöörimies. Vittu kun ei lähe tämä puoli.).</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Semmottiset listat. Saapa nähä mitä tämä vuosi keksii. Ruojake.</span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-21808189558349463352014-12-05T02:13:00.001-08:002014-12-05T02:13:31.742-08:00Naurun Tasapaino: Voiton jälkeenEnnen finaalia minulla oli ajatus, että tuuttaan kisan päätöksen fiilikset tuoreeltaan blogiin - ikään kuin päätöksenä koko kisan jatkuneelle journaalin pidolle. Naiivi minä. Eihän sitä arvannut, millainen mylly oli edessä. Vasta nyt, kolmas joulukuuta, minulla on aikaa hieman lakaista lastuja ajukopan lattialta yhteen kasaan (tai siis, keikkareissussahan sitä nytkin ollaan, mutta aikaa on sentään tovi).<br />
<br />
Ensimmäiseksi haluan vielä kerran kiittää kaikkia reissussa mukana olleita - kisan koomikoita, kisan ulkopuolisia koomikoita, perhettä, ystäviä, avopuolisoani, majoittajia, ruokkijoita, keikoilla kävijöitä, sometykkääjiä, oululaisia yhteistyökumppaneita, innoittajia, tuotannon porukkaa, kriitikoita, faneja, äänestäneitä, kohteissa tavattuja ihmisiä...lista on loputon mutta johonkin se pitää päättää, että saadaan lauseeseen piste (ne ovat oikeasti käyttökelpoisia vaikka some-nuoriso sanoisi mitä). Te teitte tästä reissusta niin uskomattoman kuin se oli - ja matkalla tarkoitan koko koomikon taipalettani, jonka yksi merkittävä virstanpylväs Naurun tasapaino oli. Ja hienointahan on se, että matka tästä vielä jatkuu - keikkoja piisaa ja vielä nähdään. Odotan innolla.<br />
<br />
Ehkä on ihan hyvä, että tartun tekstintekoon vasta nyt, sillä finaalin jälkeen päässä velloi ennenkokematon tunteiden hyökyaallokko. Repivää riemua siitä, että voitin. Harmiinnusta siitä, että finaalikeikka ei ollut paras mahdollinen. Syvää tyydytystä, kun kovalle duunille tuli noinkin näkyvä tunnustus. Surua siitä, että Tomi ja Jussi - ja kaikki muutkin mukana olleet - eivät voineet voittaa. Pohjatonta väsymystä ja äkäistä stressin purkautumista. Pelkoa tulevasta. Ahdistusta paineista, jotka voiton jälkeen alkoivat kasautua päähän. Tyhjyyttä ja täyttymystä vuorotellen.<br />
<br />
Finaalista minun on hyvin vaikea sanoa mitään, sillä koko ilta on kasa päistään karrelle poltettuja filminpätkiä, joita on lähes mahdoton yhdistää lineaariseksi tarinaksi. Lämmittelyvedon tyhjänpäiväinen höpötys mustalle salille. Takahuoneen maailman parhaat croissantit. Hirvittävä pelko ennen lavalle astumista. Kurkussa pusertava rautanyrkki koko esiintymisen ajan. Veltto kaikenantamisen jälkeinen, lavalla seisten jännittäminen, maailman tiivistyminen yhteen pisteeseen ja sen jälkeen räjähdys iloksi, josta en käsittänyt yhtään mitään. Kollegoiden väkivaltaisen raju halaus konfettisateessa, jännityksen puhaltaminen Kaisaniemen puistonhelmaan, kaikki hyvät ihmiset Le Bonkissa. Mäkkärissä aamuviideltä ja televisiossa aamuyhdeksältä (monenko aamuvieraan olette nähneet Ylellä juovan tuoremehua suorassa lähetyksessä?). Sumua. Onnellista sumua.<br />
<br />
Juhlimaan en ennättänyt puolta vuorokautta pidempään. Finaalin jälkeisenä perjantaina oli keikka Oulun Apollossa ja lauantaina Remakka-klubi Oulussa. Ja siitä eteenpäin on painettu sitä tahtia, että marraskuun aikana taisi plakkariin napsahtaa melkein 30 esiintymistä. Siihen päälle haastattelut, reissaaminen, vähä uni ja hätäinen reissuruokailu - voimavaralaarin pohja näkyi juuri siinä vaiheessa kun kohdalle hiipi joulukuu ja pikkujoulukausi alkoi rauhoittua (on se sekin kyllä perkele, että kun koko muu luomakunta vetää marraskuussa sikeää niin me painetaan kovempaa kuin milloinkaan - pitäisikö siitä luonnosta vähän ottaa mallia, hä)?<br />
<br />
Ei ole tarkoitus kuulostaa negatiiviselta. En ole. Marraskuu oli koomikonurani parhaita, ellei paras, kuukausi. Sain tehdä rakastamaani työtä aivan älyttömän paljon ja sekaan mahtui monta, monta hienoa hetkeä. Kiitos niistä teille kaikille keikalle olleille.<br />
<br />
Ja kiitos kaikille teille, jotka olette tulleet juttelemaan, onnittelemaan ja kehumaan. Se oikeasti merkitsee minulle paljon. Älkää luulko että kengännauhani kiinnostavat minua enemmän kuin teidän sananne, minä vain olen ujo ja huono ottamaan kehuja vastaan. Olette pistäneet jälkimmäisen suhteen kovalle treenille, mikä on vain hyvä. Ja pakko sanoa vielä kerran se, että suomalaiset osaavat lähestyä hienosti. Yleensä tullaan suoraviivaisesti esille, ojennetaan käsi, onnitellaan napakasti ja poistutaan takavasemmalle - aina parjattu kansallinen erityispiirteemme oman tilan suhteen ei ollenkaan paha asia. Täällä voittajan on helppo lymyillä, jos niin haluaa.<br />
<br />
Toki näin isoon tapahtumavyöryyn mahtuu myös muutama kummallisempi aspekti. Ainakin muutama katsoja oli kokenut pettymyksen finaalisettini suhteen, kun hiukkasfysiikka vaihtui pilvenpolttoon ja pipariin. Itseäni asia huvitti ja ärsytti: ei kai kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä viehtymykseni pilhardiin ja pajariin huumorin aihioina, kun kehuttu Kuopion kvanttisettikin alkaa runkkausvitsillä ja päättyy samanlaiseen kullinkirnuamishuomioon. Kannattaa tulevia keikkoja silmälläpitäen ottaa huomioon, että siellä puhutaan sekä huumeista että seksistä, koska ne ovat minusta hyviä jutunaiheita - ja aivan yhtä tärkeitä kuin maailmankaikkeuden syntyminenkin. Myös siitä olen muutaman katsojan kanssa eri mieltä, että alapäähuumori olisi automaattisesti lapsellista - toki sen voi lapsellisestikin tehdä, mutta mielestäni esimerkiksi erektiohäiriöt ovat todellinen ongelma ja niistä puhuminen lavalla voi vapauttaa monet asiasta kärsivät häpeästään. Että ehkä velttomunaisuus ei olekaan maailmanloppu, jos tuokin tyyppi pystyy siitä vääntämään vitsiä.<br />
<br />
Kaikken älyvapain spekulaatio liittyy itse finaalikeikkaan: jotkut olivat arvelleet, että olin finaalikeikalla pilvessä. Siis ihan oikeasti. Koska pakkohan sen on olla niin, että jos kertoo hiisausvitsejä, niin ne myös kerrotaan pilvessä. Suorassa tv-lähetyksessä, satojen tuhansien ihmisten silmien alla, panoksena 20 000 euron rahasumma. Ihmiset ovat aika veijareita. Mutta pääsääntöisesti palaute on ollut kertakaikkisen mahtavaa. Kiitos vielä vielä kerran siitä. Ja tulkaa rohkeasti juttelemaan myös jatkossa.<br />
<br />
Jos ihmisten lähestymistä, haastattelumäärän kasvua ja runsasta keikkamäärää ei oteta huomioon, yllättävän vähän on muuttunut. Minulla on edelleen astma, ruosteinen polkupyörä ja voimakas kiinnostus luonnontieteisiin. Toki muutamana iltana on kehdannut baarissa tarjota tuopin kavereillekin ja ihmiset ovat kiinnostuneempia tekemisistäni kuin aikaisemmin, mutta muutoin elämäni on aika samanlaista kuin ennenkin - ja hyvä niin, koska pidän elämästäni. Ihmisenä olen edelleen keskeneräinen ja koomikkona aloittelija. Ja sekin on hyvä. Jokaiselle päivälle on jotain uutta opittavaa ja tutkittavaa.<br />
<br />
Mikä kisassa oli parasta? Ihmiset, joihin sain tutustua. Jaksot, joiden tekeminen oli mahtavaa ja joiden paine pisti minut kehittymään koomikkona kovemmin kuin koskaan aiemmin. Ja tietenkin se, että voiton myötä minulla on entistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseäni. Päässä pyörii monenlaista ideaa: pari tv-sarjapilottia, Oulun komiikkaskenen kehittäminen edelleen, hyväntekeväisyyskeikka...katsotaan, mihin tartun ensimmäisenä.<br /><br />Tärkeimpänä hommana tällä hetkellä on toimivan setin rakentaminen kiertueelle - pitäähän sitä nyt tuutata parasta mahdollista, kun noin hienolle rundille päästään. Kiertuetta odotan innolla, sillä marraskuun lopun 7 keikkaa Oulun Riossa Tomin ja Jussin kanssa osoittivat selkeästi, että tämä trio pelaa hienosti yhteen sekä lavalla että takahuoneessa.<br />
<br />
Näin loppuun haluaisin sanoa vielä muutaman sanasen niille, jotka pohtivat kolmoskaudelle hakemista (haku pyörähtää käyntiin ihan näillä näppäimillä). Yksi sana: hakekaa. Riippumatta siitä missä vaiheessa uraanne olette - open mic tai ammattilainen - niin hakekaa.<br />
<br />
Totta on, että prässi on helvetillisen kova. Stressistä tulee tutumpi petikaveri kuin omasta puolisosta. Kakka ei pysy kiinteänä ja sitä oppii yllättäviä paikkoja joista voi hikoilla. Uuden setin kirjoittaminen tällä aikataululla on piinaavaa ja epävarmuus siitä, kun lähestulkoon testaamattomalla materiaalilla pitää pysyä mukana jakso toisensa jälkeen, on kertakaikkisen raastavaa. Kaikista hommista, joissa olen ikinä ollut mukana, Naurun tasapaino on ylivoimaisesti kovimmasta päästä. Vaikka se onkin tositeeveekilpa, jossa pyritään kirjoittamaan mahdollisimman hyviä vitsejä.<br /><br />
Mutta se on sen arvoista. Kokemus itsessään - erilaisten ihmisten tapaaminen ja heidän maailmaansa tutustuminen - on älyttömän rikastuttava. Oman setin hiominen paineen alla viikko toisensa jälkeen vastaa kymmeniä ja kymmeniä tavallisia keikkoja. Ja yhä useampi ihminen löytää teidän komiikkanne äärelle. Koska jos nyt ihan rehellisiä ollaan eikä höpötetä haastattelukameralle, niin sen takiahan me tätä hommaa tehdään että meillä on omasta mielestämme mahottoman hauskoja juttuja. Ja Naurun tasapainon kautta niitä saa näkyville ainutlaatuisella tavalla.<br />
<br />
Hakekaa. Se on minun neuvoni. Mutta pitäkää realismi mukana. Naurun tasapaino on ensisijaisesti tv-ohjelma ja vasta sitten komiikkakilpailu. Kakkoskauden aikana tehtiin muutamia hölmöjä virheitä: keikkoja leikattiin miten sattuu, tuomarilinja heitteli jaksosta toiseen ja muutamia päätöksiä tehtiin selkeästi tv-dramatiikka, ei komiikka, edellä. Itse koin niin, että tuotannon päässä meitä kohdeltiin erittäin reilusti, mutta olin silti pettynyt muutamiin jälkituotannossa tehtyihin ratkaisuihin - esimerkin mainitakseni Tomin ja Jussin erinomaiset Kuopion keikat vedettiin editissä täysin torsoksi. Itse kuitenkin luotan Naurun tasapainon tuotantotiimiin edelleen - olen välittänyt palautteeni suoraan heille ja sitä on kuunneltu. Tälläkin hetkellä YLE:n Isolla pajalla pohditaan ankarasti, miten kolmoskaudesta voitaisiin tehdä vielä parempaa telkkaria ja vielä antoisampi sekä tasapuolisempi kokemus koomikoille. Tositeeveemörköä ei siis kannata pelätä, kunhan vain pitää teeveen realiteetit mielessä.<br />
<br />
Vielä kerran: hakekaa. Kenelläkään, joka haluaa tehdä komiikkaa työkseen tai jo tekee sitä duuninaan, ei ole mitään todellista syytä jättää hakematta Tasapainon kolmoskaudelle. Ei mitään. Ja omaa epävarmuutta ei lasketa. Koska se on voitettu monta kertaa aiemminkin ja voitetaan joka ikinen kerta kun lavalle noustaan. Sen takiahan tässä koomikoita ollaan, että päänsisäiset pelot eivät estä itsensä toteuttamista. Ja hommaan kannattaa tarttua nyt. On mielestäni varsin todennäköistä, että seuraava kausi jää Tasapainon viimeiseksi.<br />
<br />
Sellainen epilogi. Kiitos vielä kerran kaikki. Ootte huippuja. Nähdään keikoilla!Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-85302869498581372732014-10-28T02:28:00.004-07:002014-10-28T02:28:36.753-07:00Naurun Tasapaino - Jakso 8: Korkeasaari<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjckGJShLrqTGvi9f3LoCNpZZw-Sb-ZnNEv6ALjDsl0wq0MEjAVnN3-VX2Rfn0iAQrUwau127i1zLUF_84nkKn-7JVqTa-3Ok30ayv1BEZG_8m3XFlWedi1MWS8i2LnrjiPIrJMCwRG2Kek/s1600/2014-06-09+14.37.12.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjckGJShLrqTGvi9f3LoCNpZZw-Sb-ZnNEv6ALjDsl0wq0MEjAVnN3-VX2Rfn0iAQrUwau127i1zLUF_84nkKn-7JVqTa-3Ok30ayv1BEZG_8m3XFlWedi1MWS8i2LnrjiPIrJMCwRG2Kek/s1600/2014-06-09+14.37.12.jpg" height="320" width="176" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aatun läksiäiset vähän venyivät, olivat yöllä antaneet hotellihuoneeni jollekulle toiselle. Sanoivat että on valitettava tilanne, väitin että "valitettava" on vähän lievä adjektiivi sille että minulla ei ole paikkaa missä nukkua. Korvaava majoitus löytyi sen verran kalliista hotellista että respassa minua vaistomaisesti hävetti oma tulotaso. Virkailija tuli hissillä ylös sulkemaan baarikaapin koska minulla ei ollut luottokorttia sen takeeksi. Sanoin huvittuneena portieerille että on tämäkin, aikuinen ihminen tulee laittamaan kaapin oven lukkoon että toinen aikuinen ei juo viinoja vaikka lupasi ettei juo. Mies ei nähnyt tilanteessa samaa huumoria kuin minä. Löin kassit lattialle, pesin toiset kassit vessassa ja huomasin että olin Oulun asuntoamme suuremmassa kattohuoneistosviitissä. Olihan se tavallaan hienoa nukkua liian vähän tavallista paremmassa lokaatiossa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</span><div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh79DNd793782DkDuTAWyVSuLFk8HJpWXPHcp1ceYMlUIFSN91MnE2ypvWN0Mo-S31UR_axcBOUi-9lw3Tpg5pHMTO2MmZSMhpQ6ZqyDprZ0tQklOV7Gn2LjH8ksrwqyxUECjVjpZfcQDPM/s1600/2014-06-13+20.24.22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh79DNd793782DkDuTAWyVSuLFk8HJpWXPHcp1ceYMlUIFSN91MnE2ypvWN0Mo-S31UR_axcBOUi-9lw3Tpg5pHMTO2MmZSMhpQ6ZqyDprZ0tQklOV7Gn2LjH8ksrwqyxUECjVjpZfcQDPM/s1600/2014-06-13+20.24.22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh79DNd793782DkDuTAWyVSuLFk8HJpWXPHcp1ceYMlUIFSN91MnE2ypvWN0Mo-S31UR_axcBOUi-9lw3Tpg5pHMTO2MmZSMhpQ6ZqyDprZ0tQklOV7Gn2LjH8ksrwqyxUECjVjpZfcQDPM/s1600/2014-06-13+20.24.22.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Muutamaa tuntia myöhemmin lävistin harmaata Helsinkiä kohti Hakaniemen toria, silmien takana majaili vähän unen perkele ja vatsaa kuristi väsymyksen ahdas rengas. Kiiltäville mukulakiville lätsähteli vettä, muu miehistö värjötteli aamukahvejaan telttakatoksen suojassa. Torin ympärillä kohosivat kuumottavat rakennukset: helevetti jos meidät tuonne ammattiliittoihin nakkaavat viimeiseen jaksoon niin sitten on ammattitaitoa kirjoittaa Wikipediaan artikkeli antikliimaksista. Vaan ei, monen jakson alussa toivomani Korkeasaarihan sieltä pärähti. Tunnelma vaihtui kertaiskusta, ei haitannut enää sade eikä vähäinen lepo. Eläimiä! Jea!</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Luonto on ollut minulle penskasta asti tärkeimmästä päästä. Punatulkut eivät valinneet minua pesäpallojoukkueeseen viimeisenä vaan tulivat lyhteelle joka aamu. Metsässä ei kukaan töninyt. Jokaisella luontoretkelläni minua vihittiin syvemmälle salaisuuteen josta juuri kukaan ei tiennyt mitään mutta minä tiesin - metsässä olin yksin mutta en yksinäinen. Joskus kouluampujan ja veronmaksajan ero on maakaukoputken hinta (ja hyvä jalusta pitää olla myös, halvan jos ostat niin voi kauppakeskuksessa pamahtaa). </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja kirkkojaksossa härkkimäni mummo (ja pappa) ovat tässä hommassa olleet korvaamattomia - aina oli saabbikyyti lintutornille vaikka aurinko ei vielä ollut edes noussut. Perheen kanssa sama homma, aina jaksoivat ja viitsivät. Antoivat viisastua ja olivat mukana - siskokin, vaikka suurin huvi pikkusysterillä oli sopivan hetken tullen karjaista siivekkäät ilmaan isoveljen vitutukseksi. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><div style="text-align: justify;">
Luonnon tunteminen on yleissivistystä. Onhan se nyt oikeasti noloa jos ei erota yleisimpiä puulajeja tai perushyönteisiä. Sen verran pitäisi nähdä vaivaa kotinsa tuntemisessa. </div>
</span><br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ-wNfRF-RIR6j8BOECVeZzg-SYzMnnxxPb7HKmM5IwXJXv_UcZujnkhp1oFMZezGM4memvEpuYzOTO8cxe1nEwE9a5gL9v728YDOL_BJOEjJL0uVhS1BW4j967Ir06JByI0JkdNTWX1C4/s1600/2014-06-22+22.05.33.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ-wNfRF-RIR6j8BOECVeZzg-SYzMnnxxPb7HKmM5IwXJXv_UcZujnkhp1oFMZezGM4memvEpuYzOTO8cxe1nEwE9a5gL9v728YDOL_BJOEjJL0uVhS1BW4j967Ir06JByI0JkdNTWX1C4/s1600/2014-06-22+22.05.33.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ-wNfRF-RIR6j8BOECVeZzg-SYzMnnxxPb7HKmM5IwXJXv_UcZujnkhp1oFMZezGM4memvEpuYzOTO8cxe1nEwE9a5gL9v728YDOL_BJOEjJL0uVhS1BW4j967Ir06JByI0JkdNTWX1C4/s1600/2014-06-22+22.05.33.jpg" height="320" width="180" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sadeviitta YLE:n varastosta piti vettä ja antoi Gestapo-henkistä auktoriteetin tuntua. Ensimmäinen kyltti lämmitti mieltä. "Ruoki vain itseäsi". Sen minä osaan. Hyvin. Lauttarannassa meidät otettiin lämpimästi vastaan ja ryntäsin heti kyselemään mitä elikoita täällä oikein on. Minulle kerrottiin lehdenleikkaajamuurahaisista ja muut ihmettelivät, että mistä meikäläisellä on tieto tämän muurahaiseksi varsin poikkeavan lajin omituisista elintavoista. Vastasin lyhyesti että kai meikä nyt sen eläimen tuntee joka kasvattaa itselleen sieniä. Aggressiivisia, pesiviä valkoposkihanhia oli kaikkialla. Yleensä se on niin päin että itse pitää väistää lintua että se ei jää tiellä alle, Korkeasaaressa on kesällä toisin päin. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kissalaaksossa ruokittiin tiikeriä. Ahdistuneena laskin yhtäläisyyksiä suurpedon habituksen ja kotonani majailevan kissan välillä - eihän noissa saatanoissa muuta eroa ole kuin koko, ei ihme että oikeassa kädessä on niin syviä arpia. Leijona kun takana murahti niin kaikki selkäkarvat kiipivät ilman eri käskyä pystyyn, vielä on ihmisessä evolutiivinen ulottuvuus joka tuon äänen tunnistaa (on itse asiassa arveltu, että osa kummituskokemuksista voi johtua tuolla taajuuksilla kuuluvista äänistä - nse saavat ihmisen kokemaan olonsa uhatuksi ilman mitään näkyvää syytä). Tiikeriä tuijottavan koululaisryhmän jäsen kysyi yhtäkkiä, että missä Tero on. Olen selvästi hyvä ihminen kun en temmannut muksua olkapäästä kiinni ja osoittanut merkitsevästi ruokailevaa tiikeriä. Että Tero on nyt osa ravintoketjua.<br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS6UumjIzzb_6aToDxNuHf6EXkLIqmuavhCYRSKJ5utWfS0eClT_Bqr2pGz1RnKlzdBE4OcHlGyAlvuuS5Hvtq2MieDJugnHcE2C-BcH2Mxsvme4guu2yjhXkC6aaHh2zQK9Y6cpfJyJDE/s1600/20140612_154220.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS6UumjIzzb_6aToDxNuHf6EXkLIqmuavhCYRSKJ5utWfS0eClT_Bqr2pGz1RnKlzdBE4OcHlGyAlvuuS5Hvtq2MieDJugnHcE2C-BcH2Mxsvme4guu2yjhXkC6aaHh2zQK9Y6cpfJyJDE/s1600/20140612_154220.jpg" height="180" width="320" /></a></span></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vitsejä tuli päähän koko ajan, aihe inspiroi selvästi enemmän kuin mikään aikaisempi. Ruokatauon jälkeen menimme Katrin kanssa kylttipajalle puuhaamaan mainoskylttiä komiikkaklubille. Jussin ja minun intensiivisestä osallistumisesta huolimatta siitä tuli hieno. Kyltissä on auktoriteettia eri tavalla kuin lapussa. Liikenteestä ei tulisi hevonvittua, jos meillä olisi nopeusrajoitusmonisteita tien varressa. Kyltinvärkkyyn jälkeen menimme ruokkimaan hevosia. Minä pelkään hevosia täysin irrationaalisesti enkä mielestäni mitenkään perusteetta, en ymmärrä miten joku voi ylipäätään tuohon eläinkunnan Himmleriin. Hoitaja toppuutteli ja sanoi että ihan rauhallisia eläimiä ne ovat, kunhan et vain satu niiden keskelle kun ne saavat ruokaa. Totesin ymmärtäväni hyvin, olenhan joskus ollut Pizza Raxin vitriineillä kun sinne tuodaan uusia pitsoja. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hirnujienevästämispaikan kupeessa oli apinatalo ja voi poijat, sieltä en olisi halunnut tulla pois - kaikista maailman eläimistä apinat ovat ylivoimaisesti siisteimpiä. Nepotismi nostaa päätään myös biologian puolella, ei pelkästään Finavian nimityksissä. Berberiapina tuli lasin taakse ja tuijotti meitä arvioiden - ja sitten täysin äkkiarvaamatta irvisti ja pamautti nyrkkinsä pleksiin, säikäyttäen meidät ihan tahallaan. Eläin rauhoittui kuitenkin pian, istui maahan ja veti polvet syliinsä kuin ihminen. Toinen rötkötti ulos menevän luukun reunalla kuin grillitilausta odotteleva myöhempi pohjoinen ihmisapina. Muu kuvausryhmä lähti jo menemään ja jäin hetken apinan kanssa kahden. Siinä me tuijottelimme toisiamme, evoluution kaksi vastikään erottamaa serkusta, melko läheiset asukit elämän rehottavassa puussa. Miten joku voi katsoa apinaa minuuttia pidempään ja olla sen jälkeen vielä sitä mieltä, että me emme ole näille eläimille hyvin läheistä sukua? Ja kun katsoo apinaa, niin ei voi välttyä ajattelemasta sitä, että se hyvin älykkäänä eläimenä ymmärtää tuon samaisen yhteyden. Se katsoo sinua ja pohtii, että miten tuo kalpea, iso apina tuntuu jotenkin niin tutulta.<br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUpl7VRLjxoZqz4nk8isHBbYyPQs-ZQ1IhmWebpsguFipLExnEjpUF62jVEQ2bg7a7Umz17vOG1cEZZxER_q9m9XeCU_rAaKgpAt9vmiolN93q11YxSMnlmOjeAlC7FbcaF5c-in7VQf2Z/s1600/2014-06-12+19.16.00.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUpl7VRLjxoZqz4nk8isHBbYyPQs-ZQ1IhmWebpsguFipLExnEjpUF62jVEQ2bg7a7Umz17vOG1cEZZxER_q9m9XeCU_rAaKgpAt9vmiolN93q11YxSMnlmOjeAlC7FbcaF5c-in7VQf2Z/s1600/2014-06-12+19.16.00.jpg" height="320" width="180" /></a></span></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toinen päivä alkoi vähintään yhtä pärisevästi kuin ensimmäinen: pääsimme tutustumaan kaikessa rauhassa Amazonia-taloon apinoineen, papukaijoineen ja - valitettavaa kyllä - hyönteisineen. Meikäläisen päivän ensimmäinen pieti kun oli ruokkia eteläamerikkalaisia nuolimyrkkysammakoita (jotka eivät vankeudessa eritä myrkkyä, koska luonnossa ne saavat toksisuutensa ravintonaan käyttämistään pistiäisistä) banaanikärpäsillä, mikä oli vielä suhteellisen miellyttävää touhua - pikkusammakot olivat cooleja ja banaanikärpäset pieniä. Vaan siinä vaiheessa, kun piti alkaa siirrellä sirkkoja muovirasiasta toiseen ja tunkea kättä vielä isompia sirittäjiä kirjaimellisesti kuhisevaan terraarioon niin jopa alkoi hymy hyytyä. Minä rakastan eläimiä vähän samaan tapaan kuin rakastan PMMP:n Paulaa ja Miraa - kunnioittavasti, hieman peläten ja mieluiten pensaikosta käsin kiikarin kanssa. Minä ymmärrän aivan hyvin, että hyönteinen on eläin siinä missä mikä tahansa muukin eikä sen rumuus ole mikään syy listiä sitä, mutta kitiinikuoren kosketus ihollani saa minussa aikaan väistämättömän inhoreaktion. Pitkin hampain siitäkin selvittiin ja eläintenhoitajalla oli hauskaa töhöyteni äärellä. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Amazonia-talossa kulukin sitten useampi tunti. Harmitti hitosti, kun sain tietää että minun oli alunperin pitänyt päästä käymään apinatarhoissa sisällä, mutta kääpiömarmosetit olivat viime yönä pistäneet poikasiksi ja nyt tilanteen rauhallisena pitämiseksi häkkiin ei päästettäisi ketään ulkopuolisia (Kääpiömarmosetti on käsittämätön olento. Kymmensenttinen apina. Sitä ei tahdo ymmärtää). Vaan harmiinnus hävisi melko nopeasti, kun pääsin syöttämään Euroopan vanhimmalle laiskiaiselle bataattia ja rapsuttelemaan sitä. Täysin valloittava otus kaikessa hitaudessaan ja lungiudessaan - elämä se on siitäkin hassu tapaus, että joskus verkkaisuus voi olla tie menestymiseen (se ei silti tarkoita, ettetkö voisi lähettää enemmän niitä työhakemuksia ja polttaa vähemmän pilveä, senkin laiska hippi). </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuXnUzmPZsoy4Cn2LYfoievJ4O-QSvrAM7PtIq66Q_Mc2o6FIJA93lv0RRkz-nq29cO27FDoMTYNlgD9ntU9ROAADVqb-dBOdroqoEN7dH37qgSgj2DdwviNCT1DNYMqy5H8nikU5B_6lt/s1600/2014-06-22+22.54.51.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuXnUzmPZsoy4Cn2LYfoievJ4O-QSvrAM7PtIq66Q_Mc2o6FIJA93lv0RRkz-nq29cO27FDoMTYNlgD9ntU9ROAADVqb-dBOdroqoEN7dH37qgSgj2DdwviNCT1DNYMqy5H8nikU5B_6lt/s1600/2014-06-22+22.54.51.jpg" height="320" width="180" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaakkois-Aasia-talossa sai hienoja viboja omista Aasian reissuista: kun sulki silmänsä, antoi kostean lämmön tuntua iholla ja kuunteli eri lintujen ääniä, hetken oli mieli laosilaisessa viidakon sydämessä. Kuljin eri terraarioiden väliä ja herkistyin elämän loputtomasta monimuotoisuudesta: nämä kaikki lajit, nämä kaikki yksilöt, yksinkertaisen evoluution mekaniikan esille taikomina - se on ihme, valtava ihme, jota en voi lakata hämmästelemästä. Ohimenevät äidit kuiskivat lapsilleen: väistätte sitten tuota setää, sillä ei voi olla kaikki hyvin kun se tuossa tuijottaa käärmettä ja nyyhkii.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Rundi päättyi hämähäkki- ja hyönteiskaappien takatilaan. Meinasin huutaa ääneen kun hoitaja laittoi kätensä lintuhämähäkin terraarioon ja siirsi juoma-astiaa. Oli myös hauska nähdä varastohämähäkkejä lähietäisyydeltä: tuollainen kymmensenttinen kotihämähäkki, hilpeää että laji on niin kovaa kyytiä leviämässä Suomeen (tulee Kiinasta rahdin mukana ja kotiutuu Suomeen nopeasti, esimerkiksi Korkeasaaren varastoissa elää jo ihan luonnonvaraisena - siinäpä araknofoobikolle mukavaa mietittävää yön pimeisiin tunteihin). </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sain myös kumotuksi pitkään mielessäni jauhaneen pseudotieteellisen informaationjyväsen. Madventuresissa kun väitettiin, että tarantellan purema voi tappaa härän - Korkeasaaren spindeliasiantuntija tyrmäsi argumentin. Se kun menee niin, että maahämähäkit, kuten lintuhämähäkit, eivät ole kovin myrkyllisiä, koska ne voivat seurata saalistaan maata pitkin pidemmän aikaa ja väijyttää sitä huolella. Puussa elävät hämähäkit taas tuppaavat olemaan toksisempia, koska puussa pitää saada tilanne nopeammin haltuun putoamisvaaran vuoksi ja lamauttaa uhri äkkiä. Tieto, oikea tieto, sitä minä en väsy saamaan. Ja juuri se näissä Korkeasaaren ihmisissä oli niin siistiä - he olivat totaalisia eläinnörttejä. Juttu ei loppunut kesken missään vaiheessa.<br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVbIWj8fwUZT2HRw5uNxo1TEsoBTvU3_E6W4BMqleMuYJeoDwf1iXd26E8UT9nGFUwF-TzovdDbRSbbBq3nRp7yvn4T7U8cCRs46sYaq-IWCFtc6-huUYKhNpy72vvRsRUCyo1MXqXe0QI/s1600/2014-06-12+19.14.54.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVbIWj8fwUZT2HRw5uNxo1TEsoBTvU3_E6W4BMqleMuYJeoDwf1iXd26E8UT9nGFUwF-TzovdDbRSbbBq3nRp7yvn4T7U8cCRs46sYaq-IWCFtc6-huUYKhNpy72vvRsRUCyo1MXqXe0QI/s1600/2014-06-12+19.14.54.jpg" height="320" width="183" /></a></span></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Istuttiin tunti odottamassa kyytiä kahvilan terassilla ja seurattiin huvittuneina kuka turisteista menee liian lähelle valkoposkihanhea. Oli epätodellinen olo: nyt lähdetään kirjoittamaan viimeistä kertaa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tällä kertaa kirjoitusprosessi oli yksi ohjelman helpoimmista: eläimistä keksin juttuja vaikka kuinka, mutta se mikä minut yllätti oli se, kuinka paljon keksin juttuja itse eläintarhasta ja Korkeasaaresta. Ensimmäistä kertaa kisassa oli käsillä runsaudenpulaa ja vaikeus liittyikin lähinnä siihen, mitkä aiheet veisin lavalle ja mitkä en. Tässä vaiheessa kisaa tekeminen oli mennyt jotenkin sumeaksi, tiedostamattomaksi. Sitä vain kirjoitti ja teki ja totesi että aika moni juttu on aika hyvä. Stressaaminen juttujen laadusta, määrästä ja tekotavasta oli jotenkin jäänyt taka-alalle: sitä vain teki, ei kuten aivoton automaatti vaan kuten hyvin öljytty kone. Koko kevät saman puuhan parissa oli terävöittänyt kirjoitusrutiinia ja Korkeasaaren setti syntyi melko helposti. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaan eihän se keikkapäivän jännitystä mihinkään vienyt. Panokset olivat kovemmat kuin kertaakaan ikinä, tällä kertaa naulattaisiin kiinni finaalikolmikko. Olin itse suhteellisen luottavaisella tuulella - vyön alla oli kolme osakilpailuvoittoa (eli minun pitäisi mokata melko raskaasti jotta maitojunalippu lyötäisiin räpylään) ja oma setti tuntui aika hauskalta. Vaan kyllä oli hirvittävä jännitys päällä koko helvetin ajan. Ei helpottanut yhtään se, että jouduin ensimmäisenä lavalle ja keikka oli iltapäivällä - taas oltiin tutuis</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; text-align: center;">sa firmakeikkameiningeissä. Mutta jotenkuten se meni, ei mitään naurumyrskyä mutta tasaista ja hyvää tekemistä. Vaikka settiin mahtui muutama hiljaisempikin hetki, en missään kohtaa häkeltynyt vaan toimitin tavaran perille niin kuin piti. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sitten istuttiin. Ja odotettiin. Katsottiin muiden keikkoja. Kaikki tekivät hyvin. Äärimmäisen tasaisesti. Kun kaikki olivat puuhansa tehneet, istuimme vaitonaisina bäkkäriksi muutetussa kylttityöpajassa ja tuijotimme seiniä. Kun käsky tuli siirtyä tuomareiden eteen, toimin lähinnä mekaanisesti enkä niinkään tiedostavana olentona. Siinä me istuimme, neljä viimeistä kisailijaa ja kuuntelimme tuomareiden puheita tajuamatta juuri mistään mitään. Kun tieto finaaliin pääsemisestä tuli, en meinannut aluksi tajuta sitä. Nousin ylös ja kävelin takahuoneeseen pää täysin tyhjänä. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koska eihän tämä voinut olla mahdollista. En päässyt ensimmäiselle kaudelle mukaan ja ajattelin, että tämä hieno mahdollisuus jää minulta tyyten kokematta. Toisen tuotantokauden karsinnoissa olin kehnohko kuumeen vuoksi enkä pitänyt kovin suurina mahdollisuuksiani ylipäätään päästä mukaan. Kisassa minulla oli aluksi vain yksi tavoite: älä putoa ensimmäisenä. Senkin jälkeen minua ajoi lähinnä halu päästä tekemään kaikki jaksot, ei niinkään finaalipaikka. Eihän tässä ollut mitään järkeä. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta totta se oli. Minä, Jussi ja Tomi olimme finaalissa. Fiilis oli järjettömän sekava. Onnea siitä, että olin onnistunut. Pelkoa siitä, miten lähellä kisan voitto oli. Surua ja vihaa siitä, että Arimo - tai kukaan muu aiemmin pudonneista - ei saanut kaikista hyvistä keikoistaan huolimatta tulla finaaliin mukaan. Sekava pata kupli kalloluiden sisällä. En purskahtanut riemuun, olin lähinnä lamaantunut. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pikkuhiljaa todellisuus alkoi rakentua, ehkä sen kolmannen keskustassa tintatun oluen jälkeen. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Meikä on finaalissa. Kuinka siistiä. <br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRqhpq2ebRujCqkdJqWcHW275g-eCLg5ZhonAp3pEt8ClE1oI8QQEaVJlIhfjNGuSGh6IkPkgwmpDTGdNUAlMwwiPLZZvCrZQ6-MeZtY4DCUER3G83nn-dsngz897zFBTvARWHHy1r3zWE/s1600/2014-06-13+20.22.45.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRqhpq2ebRujCqkdJqWcHW275g-eCLg5ZhonAp3pEt8ClE1oI8QQEaVJlIhfjNGuSGh6IkPkgwmpDTGdNUAlMwwiPLZZvCrZQ6-MeZtY4DCUER3G83nn-dsngz897zFBTvARWHHy1r3zWE/s1600/2014-06-13+20.22.45.jpg" height="320" width="180" /></a></span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-66473737001998649612014-10-20T06:46:00.001-07:002014-10-20T06:46:07.481-07:00Naurun tasapaino - Jakso 7: ADHD / ADD<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla tympäisi. Päivi ei lähtisi enää luokkaretkelle mukaan. Lisäksi meitä oltiin viemässä uuteen kohteeseen, mutta saimme tietää että tuotannon kamat jäisivät Kuopion hotelliin. Toisin sanoen meidätkin vietäisiin illaksi takaisin samaan hotlaan, mutta mukayllätyksellisyyden vuoksi meidän käskettiin pakata kaikki kun muutenni väsytti säätäminen. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; text-align: center;">Tympäännys vaihtui ihmettelyksi, kun Ylevaunu kaartoi kuumuuttaan hehkuvaan rautakaupan pihaan. Ei kai tässä nyt kumiletkuista ja vasaroista lähdetä stooria tekemään (toisaalta, Petterssonin Roope kyllä noista tekisi minuuttitolkulla kampetta)?Tehtävänanto oli onneksi mielenkiintoisempi kuin Bauhaus-huumori: lähtisimme paikallisen ADHD/ADD-yhdistyksen kanssa kesämökkitalkoisiin ja olimme paikalla vain varustautumassa. Pohjanmaalaisena kyläkäyntiin varustautuminen vesurin ostolla tuntui luontevalta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjNIRjjeGV5-PWZ2986LkrN_aO-4S1frWSqZKp3Va4H_5CJpWfnipCYv8oP1hrD2uGY15_C2xcWZ1MwmSvf6i5QU4P5Wmd3itBSxsDGB5G-1bDHgeP-_CJ8YR03fkranU8qKx2HUtsvfpD/s1600/2014-06-05+19.06.05.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjNIRjjeGV5-PWZ2986LkrN_aO-4S1frWSqZKp3Va4H_5CJpWfnipCYv8oP1hrD2uGY15_C2xcWZ1MwmSvf6i5QU4P5Wmd3itBSxsDGB5G-1bDHgeP-_CJ8YR03fkranU8qKx2HUtsvfpD/s1600/2014-06-05+19.06.05.jpg" height="180" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aihe tuntui toisaalta mukavalta ja toisaalta haastavalta. Itsekin ahdistuneisuushäiriöstä ja toistuvista masennuskausista kärsivänä ymmärrän mielenterveysongelmien kanssa pyörivien mielenmaisemaa, mutta päästäkseni hyvään lopputulokseen minun täytyisi olla äärimmäisen rehellinen - omista vaikeista ongelmistani, teeveekameroiden ja nauramaan tulleen yleisön edessä. Ja kun omien ongelmien kanssa vääntäminen on vähän sellaista jaakobinpainia - se, onko todella omien ongelmiensa niskan päällä vai ei, on päiväkohtainen homma. Joskus niihin pystyy suhtautumaan huumorilla, joskus ei. Ja koomikko, joka käyttää lavaa terapiatilana, on useimmiten ahdistavaa katseltavaa. Hyvin henkilökohtaiselle alueelle (jonka kanssa ei ole sinut) meneminen on vaarallista. Esiintyjä avaa itsensä yleisölle tuoreista haavoista ja jos hommaa ei osaa tehdä (niin kuin useimmiten ei kun asia on tuore - vaikea asia tarvitsee etäisyyttä että sitä voi käsitellä humoristisesti), yleisöltä tulee hylkäämisreaktio, mikä pahentaa olotilaa entisestään. Olin edellisenä kesänä tehnyt muutaman setin ahdistuneisuushäiriöstä eivätkä ne olleet oikein toimineet - tulin silloin siihen tulokseen, että on viisainta minulle ja yleisölle että tämä aihe jää vielä penkomatta. Nyt tämä täytyisi unohtaa ja lähteä rohkeasti kohti uutta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXxd9lo66WMeNaFLFBThuCmQiCZltQHOWvswDnx1odBAF2pDHI6qgFOMeirNPc5lKQrzaR9H12S-JGyUtqvvSx8o7KJs0Aj7UIpcZzIJhtHEWAH-4v9Y3C3sH1FI76v2oQ6Af08iM0Xlsp/s1600/2014-06-09+14.26.55.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXxd9lo66WMeNaFLFBThuCmQiCZltQHOWvswDnx1odBAF2pDHI6qgFOMeirNPc5lKQrzaR9H12S-JGyUtqvvSx8o7KJs0Aj7UIpcZzIJhtHEWAH-4v9Y3C3sH1FI76v2oQ6Af08iM0Xlsp/s1600/2014-06-09+14.26.55.jpg" height="320" width="200" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br />Istuimme bussiin yllättävän maltillisesti käyttäytyvän poppoon kanssa ja täräytimme linjavaunulla miellyttävään mökkimiljööseen: hittolainen, miten mukavalta järven suunnalta puhaltava tuuli ja haavikon kahina tuntui Komediafestivaalien ja helteen kuumentamaan Kuopioon verrattuna. Päivä kului leppoisissa, ei kovinkaan työteliäissä merkeissä: juttelimme ihmisten kanssa pitkään ja hartaasti. ADHD/ADD-ihmisten realistinen ja myötätuntoinen suhtautuminen omaan ongelmaansa teki minuun syvän ja lähtemättömän vaikutuksen. Pahimmillaan keskittyneisyyshäiriön kanssa eläminen on suoranaista helvettiä ja silti nämä ihmiset hymyilivät enemmän kuin keskiverto vastaanhiihtävä toimitusjohtaja. Heidän läsnäolonsa sai minut tuntemaan oloni rauhalliseksi ja hyväksytyksi - nämä ihmiset ovat tutkailleet itseään ja maailmaa jossa ovat niin syvään ja pitkään, että jonkinlainen zen ja rauha on oman itsensä suhteen löytynyt. Kaikista Tasapainon jaksoissa tapaamistani ihmisistä ADHD-väki oli ylivoimaisesti voimaannuttavinta sakkia. Kaikki hommat jäivät mökillä tietenkin kesken, kuten aiheeseen sopii.<br /><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Illaksi suhautimme takaisin Kuopioon, kävin tiiraamassa Intron Pannullinen naurua-kisan finaalin. Ylimäisen Tommi ja Hankosen Petri ottivat toisistaan mittaa yhtä tiukasti kuin paria kuukautta aikaisemmin Jyväskylän näkkäreillä, tällä kertaa Petri oli rinnanmitan parempi (tämä kaksikko on muuten sellainen että kannattaa pitää silmällä ja mennä katsomaan heti kun mahdollista). Kolmoseksi ylsi käsikirjoittajamme Kaisa - onko ihme että Tasapaino on niin tarkkasti itse asiaan keskittyvä ohjelma kuin se on kun käsikirjoittaja tekee itsekin komiikkaa? Ilta kului festarihumussa, ravinteleissa ja puistoringissä. Yön sinetiksi Teemu kiipesi puuhun ja järjesti kukkapenkinylihyppykilpailut. Teemu on aktiivinen ja aktivoi, se on hieno ominaisuus ihmisessä. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiId259m3r7Wt_U9NvEvHZ-TwG7Qs88Pa3PpDV-L4hr1XRWS4bqMGsFAg5ZdDF22kAcXbzImq3SpK6cmhXtax754R4Nz_g44fcYCEG2OrDwMc6A1xvwjN2dz4Vlbt66e29GLhiCIPxcHlKw/s1600/2014-06-09+14.28.35.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiId259m3r7Wt_U9NvEvHZ-TwG7Qs88Pa3PpDV-L4hr1XRWS4bqMGsFAg5ZdDF22kAcXbzImq3SpK6cmhXtax754R4Nz_g44fcYCEG2OrDwMc6A1xvwjN2dz4Vlbt66e29GLhiCIPxcHlKw/s1600/2014-06-09+14.28.35.jpg" height="320" width="180" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla kävimme vielä nuokkumassa läpi keskittyneisyyshäiriötä käsittelevän luennon ja sen jälkeen edessä oli helteinen junamatka Ouluun. Jo matkalla tiesin, mihin setissäni ryhtyisin. Koska en omasta mielestäni kykenisi tekemään ADHD:sta komiikkaa samastuttavalla tasolla (koska itselläni ei kyseistä ongelmaa ole) ja toisaalta taas vitsivitsien vääntäminen toisten vakavasta ongelmasta tuntui jotenkin halvalla, päätin jälleen ottaa riskin: sen sijaan että puhuisin ADHD:sta, ottaisin käsittelyyn toisenlaisen näkökulman. Kohtaamani ihmiset ja heidän rehellisyytensä ongelmiensa suhteen sai minut miettimään, että miksi en itse olisi yhtä rehellinen omien juttujeni suhteen. Se oli se lahja, jonka heiltä sain, ja halusin näyttää että se menee käyttöön. Myöhemmin osoittautui, että tämän riskin ottaminen oli hyvin lähellä koitua kisan viimeiseksi.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPSddo_PddBN0oUXWLV1IEd-We1VU6uONflGsJ0UiUQV8-NMyIEqSWVQe2HmMZfT5x5A5mab2FPAne7oUeVN_uBGKKEflXgYF-xW6fdIWg8MWoOEw4a2SxGBHBfcMPqaYm1E5-FYho9O_s/s1600/2014-06-11+15.15.08.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPSddo_PddBN0oUXWLV1IEd-We1VU6uONflGsJ0UiUQV8-NMyIEqSWVQe2HmMZfT5x5A5mab2FPAne7oUeVN_uBGKKEflXgYF-xW6fdIWg8MWoOEw4a2SxGBHBfcMPqaYm1E5-FYho9O_s/s1600/2014-06-11+15.15.08.jpg" height="320" width="180" /></a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Treenikeikka Janossa meni läpi kertakaikkisen erinomaisella, neuroottisella energialla, jota en millään pystyisi toistamaan kilpailussa. Hioin ja hioin settiä ja olin sitä mieltä, että nämä ovat hyviä juttuja suurilta osin. Niin ne olivatkin, mutta kisapäiväni kävi ilmi, että ne olivat vähän väärässä paikassa, huonosti myytyjä ja epävarmasti esitettyjä. Odottamani yhteenhitsautunen ja avoimen ADHD-väen sijaan yleisössä istuikin kasa lääkäreitä ja muita ADHD/ADD-tukiverkoston sidospoppoota - eikä heistä huokunut ollenkaan samanlainen luottavainen energia kuin aiemmin kohtaamistani ihmisistä. Tunnelma oli niin lähellä iltapäivän firmakeikkaa kuin voi olla. Ja ne ovat kutakuinkin vaikeimpia mahdollisia keikkatilanteita. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja niinhän siinä vähän kävi, kuten pelkäsin: yleisö ei ostanut minua oikein missään vaiheessa. Olin siitä koko ajan tietoinen itsekin ja sen vuoksi lavalla oleminen oli kertakaikkisen epämukavaa. Pudotus ei tällä kertaa osunut kohdalle enkä joutunut edes häätöuhan alle, vaikka omasta mielestäni olin sen kirkkaasti ansainnut. Illalla juttelin Ilarin kanssa ja tämä sanoi, että keikastani oli tullut vähän sellainen kuva, että "eihän noissa teidän ongelmissa mitään, kuunnelkaas miten hankalaa minulla on" - mikä ei missään muotoa ollut tarkoitukseni. Mutta ymmärrän hyvin, että vedosta saattoi jollekulle jäädä moinen kuva.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFQd7PMwNy72aHxeBJbBTKGnlxdPlq2NIX1kR9-Po__dhJGeIFYZUAdlbc8otKXqjNw5Rp-53gIHyYbHVnKimUhXy-1UTIAVIO6b8fiMBnbib_BaEIMrtUhBJ0tP4L9ZRqzPZHL0iihoLW/s1600/2014-06-11+20.03.32.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFQd7PMwNy72aHxeBJbBTKGnlxdPlq2NIX1kR9-Po__dhJGeIFYZUAdlbc8otKXqjNw5Rp-53gIHyYbHVnKimUhXy-1UTIAVIO6b8fiMBnbib_BaEIMrtUhBJ0tP4L9ZRqzPZHL0iihoLW/s1600/2014-06-11+20.03.32.jpg" height="180" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jos edellinen keikka, Kuopio, oli osoitus siitä miten riskejä ottamalla voi yltää menestykseen, tämä veto osoitti puolestaan sen, että riskillä on aina kääntöpuolensa: epäonnistuminen. Ja tällä keikalla minä epäonnistuin selvästi. Minulla oli hyvä idea jolle en onnistunut antamaan sellaista muotoa kuin olisin sen halunnut saavan: minä tein päässäni aivan eri keikkaa kuin mitä yleisö katsoi. Se totta kai harmittaa, mutta toisaalta, sellaista on uuden luominen ja elävän taiteen tekeminen. Epäonnistumiset kuuluvat hommaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Itselleen täytyy sallia epäonnistumisen mahdollisuus. Sillä jos aina tekee sitä mitä on ennenkin tehnyt ja missä tietää onnistuvansa, kehitys pysähtyy, touhu alkaa toistaa itseään. Toki samalla pääsee eroon epäonnistumisen pelosta, mutta mitä hauskaa siinä on? Kaikkein hienointahan kaikessa on se veitsenterällä taiteilu ja vaaran tunteen kokeminen - ja kun kaikista kuopista huolimatta täräyttää tien loppuun saakka, niin siinä on se fiilis miksi minä näitä hommia ylipäätään teen. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensi viikolla nähtäisiin se, olenko finaalissa vai ei. Hirvittävän hienoa ja hirvittävää. </span>Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-67652369276733653462014-10-14T01:48:00.000-07:002014-10-14T01:48:56.149-07:00Naurun tasapaino - Jakso 6: Kuopio ja savolaisuus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinRj24GUeWStZN2kJFJFWWdKe8GTsLbz-5h9aQzY5hMT1EQgIPEYDxyPWPORQGRI7fcjDp61G6WDbvgC-Ycxf9MyrdllGk0vFVZhH9FTKZBQe1hm6v9BfdnIv6nqirTlmPLJVNHffH7wNU/s1600/2014-05-22+10.56.34.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinRj24GUeWStZN2kJFJFWWdKe8GTsLbz-5h9aQzY5hMT1EQgIPEYDxyPWPORQGRI7fcjDp61G6WDbvgC-Ycxf9MyrdllGk0vFVZhH9FTKZBQe1hm6v9BfdnIv6nqirTlmPLJVNHffH7wNU/s1600/2014-05-22+10.56.34.jpg" height="320" width="180" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /><br />Aamulla istuin valkeakoskelaisen hotellin parvekkeella ja meditoin. Oli alkamassa harvinaisen kaunis päivä, lähijärven sininen ja alkavan kesän herkkä vihreä sekoittuivat tavalla, jonka helmikuun pakkanen oli jälleen kerran pyyhkinyt mielestä. Kalalokki istui katulampun päällä, silläkin oli rauhallinen ja hyvä ote. Luokkaretkibussi käänsi suuntansa pohjoisemmaksi ja kyydissä oli kivaa. Hupi kävi hupaksi siinä vaiheessa, kun täräytimme Kuopion Sokoksen eteen ja ulostauduimme. Emme olleet järin yllättyneitä: koska Kuopion komediafestivaalin ohjelmaan oli keskiviikoksi merkitty yllätysohjelma, olimme ovelilla harmaapoimuillamme päätelleet, että se on meidän rastimme. Ja olimme oikeassa: kauniissa kirkkopuistossa Sanna kertoi meille, jotta aiheena on savolaisuus ja Kuopio. Joka ukkelilla ja akkelilla alkoi koneistossa tuntua väsy ja sen materialistinen ilmenemismuoto perseily: ei ole varmaan koskaan niin monta kertaa otettu spiikkejä uusiksi. Kun Sanna kysyi Aatulta, että mitäs pidit tuomareiden palautteesta, Aatu vastasi "No mie olen tällanen saastainen pikku possu". Hele-vetti sitä naurun määrää. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aihe tuntui lyövän lekalla kaaliin. Savolaisuus. Suomalaisen huumorin kivijalkoja, savolaishuumori. Se on tehty niin monta kertaa. Tuomarimme Ilari Johansson on tietyssä mielessä jalostanut sen huippuunsa. Ja kun kulmia tuntui olevan vain yksi: se sama vääräleukainen venkoilija, joka soattaapi olla ja soattaapi olla ettei ole. Miten tästä voi tehdä yhtään mitään, mietin? Ennenkin aiheet olivat tuntuneet hankalilta, mutta nyt lyötiin kovaa pähkinää pöytään. Ja pöydältä suorilta persiiseen. Tälläkö minun pitäisi tehdä feenikslinnut viime viikon jälkeen? Putoaminen alkoi tuntua tosiasialta, en minä tästä selviäisi.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWOyK1saQ7voqfqY_GFOzbrJoa5Zp9NTO6xzuTV6c5LpZKNH3mgjK6BEE-aecXr0Zb0zJ-BtmWpXZw5h8-YxlEvK25O7mSOfuv-lvHpN8Wj2dkt6RnlrZYs2SmNP_MpKsDqZ2Vign5na8w/s1600/2014-05-19+18.19.00.jpg" imageanchor="1" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWOyK1saQ7voqfqY_GFOzbrJoa5Zp9NTO6xzuTV6c5LpZKNH3mgjK6BEE-aecXr0Zb0zJ-BtmWpXZw5h8-YxlEvK25O7mSOfuv-lvHpN8Wj2dkt6RnlrZYs2SmNP_MpKsDqZ2Vign5na8w/s1600/2014-05-19+18.19.00.jpg" height="171" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaan eipä se auttanut, mökötys, oli pakko jatkaa etiäppäin. Ahtauduimme savolaiseen minibussiin ja kyllähän se sydän heti keveni, kun paikallisoppaaksemme osoittautui Juha Jylhäsalmi, Kuopion komediafestareiden tuottaja ja Kuopion vireän komediaskenen velho ja hyrräävä dynamo. Juha on helvetin hyvä tyyppi, kertakaikkiaan, ja on jeesannut minua uran alusta saakka. Juha antaa hienoja titteleitä (itse olen ollut open mic-klubin taiteellinen johtaja) ja Juhalla riittää luottoa: muistan kun tuolla samaisella om-klubilla olin avausillassa MC:nä ja sähelsin hermostuksissani aivan helvetisti, tein todella paskaa duunia. Puoliajalla Juha tuli rauhallisesti luokseni, otti olkapäästä kiinni, sanoi "Iikka. Josko sitten toisella puoliskalla vähän rauhallisemmin." ja käveli pois. Ja sitten meni jo aivan hyvin. Omalle komiikkauralleni Juha on ollut todella tärkeä ihminen ja on edelleen.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensiksi käytiin tsekkaamassa kaupungintalo (yläkerrassa ei saa tanssia koska lattia ei kestä), sitten tori (torin alla olevaan ostariin valuu vesi) ja sen jälkeen ajaa täräytettiin suljettuun perhepelikeskus Hoksopoliin (se on suljettu). Hoksopolin oli ollut tarkoitus olla täynnä älyyn ja kokeiluun perustuvia aktiviteetteja. Ulkoasunsa perusteella se näytti siltä että suunnitteluosaston toiminta on ollut täynnä älyämpäriin ja muihin huumekokeiluihin perustuvia aktiviteetteja. Hoksopoli sitäpaitsi kuulostaa siltä, että yritetään selittää lapselle nätisti aivosairauksien klinikkaa. Että pappa joutui nyt hoksopolille, tuskin on tulossa takaisin. Siksi se sinne saunaankin kakkasi.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhynpT8M75U4vdhLe74fFhbBVIcTiyurtMbcin2RVdZZ0G3XneKtzXOCCvAYyKaeRZGClkvp9B7J-v2j8x3Xl5iHrshimbz9P2Nlq2P-aRHq8O0OshpVCr6XSjMVAcnQ-fhqN2N-gdXVwux/s1600/2014-05-23+17.20.57.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhynpT8M75U4vdhLe74fFhbBVIcTiyurtMbcin2RVdZZ0G3XneKtzXOCCvAYyKaeRZGClkvp9B7J-v2j8x3Xl5iHrshimbz9P2Nlq2P-aRHq8O0OshpVCr6XSjMVAcnQ-fhqN2N-gdXVwux/s1600/2014-05-23+17.20.57.jpg" height="181" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hienointa sightseeing-matkassa oli ylivoimaisesti käynti Puijon K120-mäkitornissa. Kohtalonani oli lapsena olla helvetin innostunut mäkihypystä ja asua entisellä merenpohjalla, jota sanotaan Pohjanmaaksi - mutta näinpä sitä taas lapsuuden pettymyksestä revanssin, hähää! Ja kun siinä lähtöpuomilla istua naapotti niin tuli mieleen että ihan hyvä jotta tämä homma jäi välistä, pelotti niin perkeleesti. Enkä minä varmaan olisi sitä viinan määrää edes kestänyt, mikä mäkihyppääjältä vaaditaan. Janne Ahonen on oikeasti maailman kovin jätkä kun on hypännyt krapulassa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk3Qi9FhewGZLhn2SGpm23tqg7Wueix7lIrHuWeBsQ0qc089bjXyHEnhLpyR1v2nfAly8lSLGW33QtKuFWy2-P5TREDQOvcY9AxPzy6f25Q-U6RVh4gq-iqhEgYPHDcluOJ67t81AULBox/s1600/2014-05-22+22.09.18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk3Qi9FhewGZLhn2SGpm23tqg7Wueix7lIrHuWeBsQ0qc089bjXyHEnhLpyR1v2nfAly8lSLGW33QtKuFWy2-P5TREDQOvcY9AxPzy6f25Q-U6RVh4gq-iqhEgYPHDcluOJ67t81AULBox/s1600/2014-05-22+22.09.18.jpg" height="180" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavana aamuna porukka pantiin halki ja täräytettiin Tomin ja Jussin kanssa Hanna Partasen legendaariseen leipomoon vääntämään riisipiirakkaa ja maistelemaan lihistä jotta munkeja. Hyviä ne oli kaikki, helevetin hyviä. Muutenkin jotenni viehättävää että leipomossa kaikki tehdään samalla tatsilla kuin 50-luvulla (tosin sitä en ymmärrä miten se leivän plaatuun vaikuttaa että toimistossa ei ole tietokoneita mutta kokonaisuudet ovat tärkeitä, sen ymmärrän). Leipomon hohkaava lämpö vaihtui iltapäivällä sisävesien viileään ilmavirtaukseen, kun lähdettiin firmaporukan mukaan paatille Kallavettä kummastelemaan. Muuten olisi ollut mitä mainioin reissu vaan piti eks tempore vetäistä firmapoppoolle keikka joka jantterin eikä se ollut kovin toimivaa touhua, saati mieluista. Vaan siitä kun pääsi niin kelpasihan sitä järveä yläkannella tuijottaa ja antaa aivojen kellua omassa nesteessään.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpY7Oazh21pUGfxPTikLmDsIgw8nRYf0Z-yZuDlARM-wvShQAf2ABKr86vpIkvirlTSMGz_8qbRuZrpsgrx0DT_S16GD30JCTo2wqvhXl-Yozvuox_Io5vNYLz6tyKEMK8QcU9PqbFmEQB/s1600/2014-05-23+16.12.45.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpY7Oazh21pUGfxPTikLmDsIgw8nRYf0Z-yZuDlARM-wvShQAf2ABKr86vpIkvirlTSMGz_8qbRuZrpsgrx0DT_S16GD30JCTo2wqvhXl-Yozvuox_Io5vNYLz6tyKEMK8QcU9PqbFmEQB/s1600/2014-05-23+16.12.45.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kotona pää kumisi tyhjyyttään: en oikein ollut saanut kierroksella mistään kunnon aiheesta kiinni joten tein perinteiset nörttiseiverit - marssin kirjastoon ja latasin kassin täyteen Savoa koskevaa kirjallisuutta. Mutta vaikka lähdemateriaalia oli edessä hur som helst, jotenkin olo oli sellainen että nyt täytyy kaivaa uudenlaista työkalua esiin, leka alkoi olla liian epätarkka ja turhan paljon käytetty. Valkeakoski-jaksossa olin pelannut selvästi varman päälle ja yrittänyt tehdä yleisöä miellyttävää komiikkaa - eikä se toiminut. Mutta miten ihmeessä osaisin tehdä omannäköistä settiäni näin lyhyessä ajassa, näin vieraassa ympäristössä? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sitten kaivoin hyllystä esiin kuukausia sitten ostamani Julia Cameronin "Tie luovuuteen"-opuksen ja kolmen sivun jälkeen kirosin itselleni sitä, että aina pitää ostaa ja laittaa lukematta hyllyyn. Tämän kun olisi avannut kilpailun alussa, niin olisi monelta murheelta säästynyt. Niin vallankumouksellisesti teos vaikutti tekemiseeni, heti. Jenkkirealityssa hahmot aina kertovat miten joka ikinen asia on muuttanut heidän elämänsä, mutta Cameronin kurssin alettuani asiat todella muuttuivat. Aloin vain tehdä, sen kummemmin kritisoimatta. Tajusin, ettei minulla ole aikaa olla kriittinen ja viimeisen päälle hiova. Täytyy vain tehdä ja luottaa siihen, että omat taidot ovat tarpeeksi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0O6KSSBl1ftUjzh2BkYUSRcp1Q78Jq-y1ktJRhBTl1I1iQNIOhyuVUN8gWuR3s_kG2v6IPrU796vC5r_fzYy1mNjF39EijW2BuF4ArN2W2j9zhb6WXfGFi1QYsXGfgpHCBiKY3LVGRQib/s1600/2014-05-23+17.17.25.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0O6KSSBl1ftUjzh2BkYUSRcp1Q78Jq-y1ktJRhBTl1I1iQNIOhyuVUN8gWuR3s_kG2v6IPrU796vC5r_fzYy1mNjF39EijW2BuF4ArN2W2j9zhb6WXfGFi1QYsXGfgpHCBiKY3LVGRQib/s1600/2014-05-23+17.17.25.jpg" height="320" width="161" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hiljalleen homma alkoi raottua ja eräänä iltana Ylimäisen Tommin kanssa dartsia paiskellessani sain kaksi kuningasideaa, pisimmille vietyä savolaisvitsiä koskaan. Jeesus oli savolainen - koska kun Pontius Pilatus kysyi Jesseltä, että onko tämä Jumalan poika, niin Jeesus vastasi jotta iteppä tuon virkoit, ei ole minun niskassa tämä homma. Täysin savolainen vastaus. Ja sitten vielä toinen älytön oivallus: jos Jeesus oli savolainen, niin toki on myös isäukkonsa - ja savolaisen maailman se on sitten tehnyt. Ja niinhän se on: kvanttifysiikan myötä koko maailmankaikkeus on savolainen. Näistä jälkimmäinen päätyi lopulliseen settiin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Oli kyllä helvetillinen pelko persiissä näiden juttujen takia. Minäkö ihan oikeasti aion mennä yleisön eteen puhumaan kvanttifysiikan ja savolaisuuden yhteydestä? Ihan oikeasti? Fysiikka, tähtitiede ja maailman tutkiminen ovat olleet elämäni innostavimpia asioita parin viimeisen vuoden ajan (kiitos hyvistä keskusteluista, haastamisesta ja inspiraatiosta erityisesti Panulle ja Awelle), mutta että viedä ne komiikkaan savolaisteeman alla? Eihän se voi toimia, ei millään. Ja samalla tiesin syvästi, että se on ainoa mitä voin tehdä. Koska se on minusta ylivoimaisesti paras juttu, mitä voin tästä aiheesta keksiä, maailman pisimmälle viety savolaisvitsi. Miten muuten voi ottaa ultimaattisimman kaulaotteen aiheesta kuin viemällä sen kosmoksen perusolemukseen? Tiesin ottavani setillä kauhean riskin. Se joko toimisi täysillä tai sitten ei. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijDVznczIJrbaLX_y5bLGmuiB2ywQpz6aKHAQOIR1x5nFfEmf4p1P8tcClfE5pbwVAnsSrrna-kPfDAY_vqxn11lt6x7E0oS7E7GNp_Y6V_sJZNbd8_ZSYsIPexDr6UuyCYHpdEO1AJUxD/s1600/2014-05-23+17.14.34.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijDVznczIJrbaLX_y5bLGmuiB2ywQpz6aKHAQOIR1x5nFfEmf4p1P8tcClfE5pbwVAnsSrrna-kPfDAY_vqxn11lt6x7E0oS7E7GNp_Y6V_sJZNbd8_ZSYsIPexDr6UuyCYHpdEO1AJUxD/s1600/2014-05-23+17.14.34.jpg" height="320" width="180" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kävin Helsingin Kallion Lepakkomiehessä kokeilemassa materiaalia. Ei se kyllä kauhean hyvin mennyt ja olin älyttömän hyökkäävä yleisöä kohtaan. Niin se jännitys minussa näkyy. Karsin ja tiivistin, karsin ja tiivistin. Lopulta sain rakennetuksi juttuun kunnon narratiivin ja totesin, että tällä se on mentävä. Tähän on luotettava. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Keskiviikkoaamuna Jussi ja Tomi nappasivat minut ja Aatun Vallilan kohdilta kyytiin, oli jälleen tulossa kuuma ja kaunis alkukesän päivä. Matka kului rattoisasti PPP:stä haaveillen (kysykää minulta jos askarruttaa - Pirkka-Pekka Petelius se ei ole) ja hulvatonta arskaamista (tämän termin ymmärtääksenne teidän tarvitsee vain katsoa Pumping Iron-dokkari) piisasi koko kyytin mitalta. Perillä hain apteekista kasan lääkkeitä (jälleen kerran vähän kipeänä) ja aloin valmistautua keikkaan. Haastattelussa väitin, koska se tuntui todelta, että minä vien savolaisvitsin tänään pidemmälle kuin se on koskaan viety. Eipä ollut yhtään paineita tuollaisen kommentin jälkeen, eipä. Eikä siksikään, että tuomarina oli Hedbergin Sami. Eikä senkään takia, että kaikki tekivät aivan helvetin hyvät vedot ja minä olin viimeisenä. Eipä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">En muista milloin viimeksi minua olisi pelottanut yhtä paljon mennä lavalle. Se oli puhdasta kauhua, päässä ääni hoki että et sinä voi oikeasti tehdä </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; text-align: center;">näin, sinä menet puhumaan fysiikasta stand up-lavalle, oot jätkä ihan pihalla. Ne eivät osta sinun juttuasi. Sinä putoat. Tämä oli tässä. Ja jotenkin, tästä kaikesta huolimatta tai juuri sen takia, Kuopion pannuhuoneen keikka oli minulta ylivoimaisesti paras kaikista kisakeikoistani, paras tekemäni viisiminuuttinen koskaan ja mahdollisesti paras tekemäni keikka ylipäätään. Olin hurjassa flowssa koko ajan, älyttömällä energialla, tietämättä itsekään mistä se oikein tuli. Kun kävelin lavalta pois, en tajunnut mistään mitään. Meinasin purskahtaa itkuun. Olin seota, revetä päästä. Se onnistui. Ei voi olla. Ei voi olla. Helevetin helevetti, se meni läpi niin että soi. En tajua. Mutta meni. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Siinä se ilta sitten suhahti ohi: iloisessa, sekavassa adrenaliinimyrskyn jälkitilassa. Ihmiset kehuivat, kollegat kehuivat. Joku kysyi, että mitä siinä oikein tapahtui. Vastasin rehellisesti, että en minä tiedä. Mutta näin vain välillä käy. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja onneksi käy. Koska näiden tunnetilojen takia stand upiin jää koukkuun. Minä muistin Kuopion keikan jälkeen miksi olin tähän ryhtynyt, olin yhtä iloinen, innostunut ja järkyttynyt kuin ensimmäisen keikkani jälkeen. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kuopion keikka oli tärkeimpiä vetoja koko urallani. Sen myötä opin, että kannattaa luottaa omaan intuitioonsa ja vain tehdä menemään. Siten minä tein alussakin, silloin kun nautin komiikan tekemisestä kaikkein eniten. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja ennen kaikkea muistin sen, että tehdäkseen jotain uutta, täytyy ottaa isoja riskejä. Siitähän taiteessa ja luomisessa on kyse. </span><br />
<div>
<br /></div>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-25821791086731018012014-10-06T03:30:00.001-07:002014-10-14T01:36:15.122-07:00Naurun Tasapaino - Jakso 5: Valkeakoski ja FC Haka<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Luokkaretkibussi nytkähti liikkeelle Yleisradion pihalta. Uuden jakson aloitusaamuille tyypillisesti tunnelma oli tovin verran apea, kun yksi taas oli joukosta ulkona. Synkkä sää ei suoranaisesti parantanut meininkiä, mutta jossain vaiheessa hörinä ja pörinä lähti jälleen käyntiin - Tomi opiskeli Conanista mikä on parasta elämässä, Arimo tiirasi Marleenan kanssa leffaa täppäriltä, Möllykkä-Aatu selasi Tsehovia, Päivi piti etupenkkiä ja Jussi tiirasi ison rahan sukurutsuuta (aseta tähän Game of Thronesin valtakunnan nimi). Ajettiin sellaiseen osaan Suomea, ettei mikään näyttänyt tutulta.</span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7LwXqfOMDsa9r2Qnx2ZN4m6AeQ87-hyGwGRiws9h2LCrBSXrzJBXnjXxH-geRuF5ZcntF9b41z-ZFLSPq_DZ4WtVA8AoixSxgnEYghTv-L_d93JdGbuyz3ykr5quPswM631U5DUw5E78d/s1600/2014-05-22+10.58.28.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7LwXqfOMDsa9r2Qnx2ZN4m6AeQ87-hyGwGRiws9h2LCrBSXrzJBXnjXxH-geRuF5ZcntF9b41z-ZFLSPq_DZ4WtVA8AoixSxgnEYghTv-L_d93JdGbuyz3ykr5quPswM631U5DUw5E78d/s1600/2014-05-22+10.58.28.jpg" height="180" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Valkeakosken keskusta oli kohdalla äkkiä ja risteyskohdassa arvuuttelu kävi kuumana: paperitehdas vai Haka - itselle molemmat vaihtoehdot tuntuivat kertakaikkisen hankalilta. Tehtaan kentän kupeeseen pysähdyttiin ja hypittiin hytisevinä kameran eteen ihmettelemään. Että jalkapalli. Mikäs siinä. Paitsi että paljonkin. Minä pelkään jalkapalloa ja jalkapalloilijoita. Jostain minulle on jäänyt sellainen kuva että ne ovat niitä isoja poikia jotka heittävät sinisen aluspaidan liikuntasalin pukuhuoneen vessan lattialle (eivätkä olleet, mutta looginen trauma se vasta kova juttu olisikin). Se on vähän noloa, koska koen että futis on tietyssä mielessä yleissivistystä, melkein jopa kieli: nakkaa kahdelle ihmiselle missä päin maailmaa tahansa pallo ja nämä tietävät mitä sillä tehdä. Koetapa tehdä sama luistinten ja mailojen ja kumilätkän kanssa, irvaili umpibritti aikanaan väitellessämme jääkiekon ja futiksen paremmuudesta. Ja oikeassahan se muurarinretale oli. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minä olin lapsena paska futiksessa, koska se on kaltaiselleni nynnylle liian kova kontaktilaji. Ja vaikka MM-kisoja tuleekin töllötettyä ja höntsähenkisestä pallottelusta nautin, en ole itse koskaan ollut kovin hyvä pelaamaan. Meillä oli ala-asteella kaksi joukkuetta koulujenvälisissä turnauksissa ja minä olin aina b-porukassa. Meillä ei ollut mitään hävittävää, mutta hävisimme silti järkiään aina. Kerran pääsin yksin läpiajoon ja pallo karkasi minulta viime hetkillä, itkuhan siitä vitutuksesta tuli. Teinikesinä muiden pallotellessa puistossa minä istuin kotona koodaamassa Operation Flashpoint-moninpelikenttiä (on muuten edelleen yksi maailman parhaista peleistä, että mitään en kadu). Futiksessa kun ei ole sellaista pelipaikkaa jossa vedetään viisi minuuttia kentällä pihinäkehää, luovutetaan ja annetaan ihan maagisen hyviä selityksiä lehdistötilaisuudessa - mutta heti kun keskikenttäastmaatikkoa tarvitaan niin täältä tullaan Mestarien liiga.</span><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4u-c1WtQDB2mf93XVjDjyLqr_wHNqvODNS2R2z84lCXLcf9iIRCnUsrotPIwhNYPZ-RwQBeUJ7IchKZ9xUEFGlL-RHHRNzugOjZ7cJV45JwPpXOtj6F2asEj7YYftXRj-Emphy8hfLJei/s1600/2014-05-08+19.20.09.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4u-c1WtQDB2mf93XVjDjyLqr_wHNqvODNS2R2z84lCXLcf9iIRCnUsrotPIwhNYPZ-RwQBeUJ7IchKZ9xUEFGlL-RHHRNzugOjZ7cJV45JwPpXOtj6F2asEj7YYftXRj-Emphy8hfLJei/s1600/2014-05-08+19.20.09.jpg" height="180" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ihan tabula rasana aiheeseen mentiin: minä tiedän jalkapallosta yleisesti sen verran, että se on kotomaassamme vähän samassa asemassa kuin komiikka: pari tähteä on, mutta useimmat ajattelevat että se ei vain toimi Suomessa ja suomeksi. Suomen sarjataso ja Haka ovat täysin tuntemattomia (lukuunottamatta Kummelin transvestiittisketsin "Haka nousee!"-huutoa). Paasion Olli vei meidät kierrokselle tiloihin, komeathan ne olivat ja Sedun kuva seinällä. Pukukopeissa tuli tuttu olo omilta jääkiekkovuosilta: pukukoppielämää onkin ollut ikävä. Nykyään kukaan ei suihkussa pissaa yllättäen jalan päälle eikä 20 jätkää irvaile emohomoksi jos on tyttöystävän kanssa vähän hankalaa ja vituttaa.</span><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd1TLr9BXty0o5PijbmddmB66geHiULmDQehWWburcf7hBu_9nP2pkP8ObdPEJ2iPKuxUnE_3nShIEGJNFMzS0xBj8RVWxhXVZsPIWwXfY_n0UWX-zw2lZ0Qti5UHg_GWWIYP_tbwXWuT3/s1600/2014-05-08+19.19.33.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd1TLr9BXty0o5PijbmddmB66geHiULmDQehWWburcf7hBu_9nP2pkP8ObdPEJ2iPKuxUnE_3nShIEGJNFMzS0xBj8RVWxhXVZsPIWwXfY_n0UWX-zw2lZ0Qti5UHg_GWWIYP_tbwXWuT3/s1600/2014-05-08+19.19.33.jpg" height="180" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Syötiin ja sen jälkeen lähdettiin Arimon kanssa järjestämään promotilaisuutta paikalliselle ostarille Arimon ja kolmen hakalaisen kanssa. Koska Arimo on Arimo ja aina valmis, hänellä oli mukanaan PA-kamppeet joilla lippujenjakohomma onnistui iisimmin: markkinointimöly päälle ja minä kolmen ammattifutarin kanssa järjestämään pallonriistopeliä, jossa oli palkintona lippu Hakan peliin. Jännitti ja kuumotti pelkkä valemarmorilattialla potkiskelu: koko ajan oli mielessä että älä nyt hitto mokaa, nämähän nauraa sulle. Mutta eivät nauraneet. Itse asiassa koko futariporukka oli särmää, ajattelevaista ja myötätuntoisen oloista poppoota, kovin erilaista mielenmaiseman tarjonnaltaan kuin monet jututtamani kiekkoilijat. Ja potkiminen meni ihan hyvin. Harmaalla parkkipaikalla satoi rujosti vettä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tehtaan kentällä pelattiin hetki faniklubin joukkueen kanssa - tai minä pelasin hetken, hoitamaton astmani lopetti pelit viiteen minuuttiin ja sen jälkeen lähdettiin piipulle. Rankkaripotkukisassa sain sentään toisella sisään mutta komeudessa jäätiin Päivin maiharilla-ylänurkkaan-tempulle väistämättä toiseksi. Illan päälle käytiin fanipoppoon kanssa saunassa, syötiin makkaraa, tiirattin Ylen arkistoista kaivettuja vanhoja Hakan matseja ja höpöteltiin. Mukavaa väkeä, kaikki. Illaksi täräytettiin paikalliseen karaokebaariin, ohjelman alun särmä muistiinpanomeininki alkoi kallistua festarifiilistelyyn. Oltiin ainoat asiakkaat koko baarissa - mutta pidettiin kyllä porukalla huoli siitä että myynti ei jäänyt ihan vähäiseksi. Arimo hallitsi tilaa käsittämättömän vahvoilla tulkinnoillaan - jos ei ole kuullut Delilahia herra Mustosen laulamana, ei ole kuullut sitä ollenkaan. Ainoa kaupungissa tarjottava noutoruoka oli naapuriravintolan (myös täysin tyhjä lukuunottamatta alakerrassa aavemaisesti pöydällä nököttävää puolityhjää olutlasia lukunottamatta) rakkaudella ja hartaudella tehty toast. Minun ja Aatun huoneessa oli lyhyehköt jatkot ja sitten unta palloon.</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAc7Cd4dDJdBp7TGQJXkpb4XTmAwzL8HISrtiO_E2-XKi07s6JLKBKiYnIxNTfmCilC9bAMYnoKBt2js47f-YR3y0-DsncfVThbxy7x60LGiZZvIAIM3dKHo3-ovuhAdzrC9mrh18ytd4s/s1600/2014-05-09+01.00.57.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAc7Cd4dDJdBp7TGQJXkpb4XTmAwzL8HISrtiO_E2-XKi07s6JLKBKiYnIxNTfmCilC9bAMYnoKBt2js47f-YR3y0-DsncfVThbxy7x60LGiZZvIAIM3dKHo3-ovuhAdzrC9mrh18ytd4s/s1600/2014-05-09+01.00.57.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla oli vähän darra. Lähdettiin paikalliseen kahvilaan jututtamaan paikallispoliitikkoja. Kahvila oli täynnä vanhoja känttyjä, jotka näyttivät olleen siellä talvisodasta saakka. Mutta pulla oli hyvää. Ja mehua meni paljon. Valtuustoukkelit torailivat hyvässä sovussa eikä paikkakunnalle maalattua luokkasotaa ei ainakaan äijien turinoista oikein aistinut. Se ei minusta ihan ole vielä jaettua kaupunkia että porvarien joukkue Haka saa kaupungilta 20 000 euroa kuussa ja sitten Vähäpuolelta on kadonnut Siwa. Tutustuttiin vielä Valkeakosken museoon (helvetin hyvin tehty ja informatiivinen) sekä futismuseoon (ei ehkä niin mielenkiintoinen). Hypättiin autoon, saatiin kyyti kaatosateessa kentälle ja kotia Ouluun. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5dEeYM1SPlfCIRw1jnZT7Dhl2G_lY6140w4YOHO_WvPLSwgu4zJ_CfgC1dfAhpP5VM0GD_YN_cN_0V7aK1USJdOOUH4vk1N7fQk2yZEsGx92NIelxh_Zivtltp5d_VVZeiE2xqkG7EV-m/s1600/2014-05-23+17.22.10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5dEeYM1SPlfCIRw1jnZT7Dhl2G_lY6140w4YOHO_WvPLSwgu4zJ_CfgC1dfAhpP5VM0GD_YN_cN_0V7aK1USJdOOUH4vk1N7fQk2yZEsGx92NIelxh_Zivtltp5d_VVZeiE2xqkG7EV-m/s1600/2014-05-23+17.22.10.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tässä vaiheessa kisaväsymys oli kovimmillaan, fyysinen ja henkinen rasitus lujimmillaan. Kun paine oli koko ajan päällä päässä, ei sitä paljoa nukuttu. Parhaimmillaan näin neljä painajaista yössä, puolentoista tunnin välein. Kotona ei ehtinyt olla paljoa ja se aika meni levätessä ja kirjoittaessa. Ja kun lepo on noin huonoa kuin edellä kuvasin, kroppa alkoi väsyä myös. Liikkumiseen ei ollut energiaa ja syöminen lyhyen pinnan takia huonoa. Lisäksi huomasin, etten saanut oikein millään itseäni aiheen taakse. Kovan työstämisen sijaan lorvailin ulkona kavereiden kanssa ja kelpuutin keskitason settiä mukaan ajatellen, että kyllä tämä riittää. Väsymyksen myötä iski laiskuus. Ei hyvä. Ymmärrettävää toki, koska kahteen edelliseen jaksoon olin puskenut ihan kaiken mitä irti lähtee, mutta ei silti hyvä.</span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpuxZUvhjs77-wyLFAMW5k3AsDvPGpSg7TJbNQlcoe1-12Y9xZrODq0NprqSZL8Y46mR-egK6A9TKHRUtNx5LA6vLw7zNZASNQAjzL2bpcNx1yEfLJxs4YatIKnzs-nmuwKt9CqsqYKmxA/s1600/2014-05-23+17.24.14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpuxZUvhjs77-wyLFAMW5k3AsDvPGpSg7TJbNQlcoe1-12Y9xZrODq0NprqSZL8Y46mR-egK6A9TKHRUtNx5LA6vLw7zNZASNQAjzL2bpcNx1yEfLJxs4YatIKnzs-nmuwKt9CqsqYKmxA/s1600/2014-05-23+17.24.14.jpg" height="180" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kisapäivä oli kaunis ja luokkaretkibussissa hieno tunnelma, suuren urheilujuhlan tuntua. Päivä oli niin lämmin ja leppoisa, että piti tosissaan puskea että sai itseään taistelufiilikseen. Eihän sitä oikein irronnut, en luottanut settiini täysin - ja olin ihan oikeassa. Vaikka kuinka uskottelin itselleni, että tarpeeksi hyvä tämä on, niin eihän se oikeasti ollut ja sen tiesi. Se näkyi lavalla: minulla oli kiire ja jutut eivät olleet perillä. Tikkoja kyllä oli ilmassa mutta harva osui kymppiin, kasia ja seiskaa paukkui kyllä, kuten Ilari tilanteen tarkasti tuomaristosta kuvasi. Kiire oli ja hätä, ei luottoa omaan tekemiseen. Kertaakaan en ollut vielä tehnyt näin huonoa keikkaa tässä kisassa, sen tiesin enkä yllättynyt kun jouduin Aatun kanssa pudotusuhan alle. Onneksi ei nalli napsahtanut vaan armo kävi oikeudesta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuomariston valinta oli minusta täysin oikeutettu eikä minulla ollut mitään vastaansanomista kritiikkiin, yhtä asiaa lukuunottamatta. Liisa sanoi (ei näkynyt töllössä), että olisihan jalkapallosta saanut irti vaikka mitä yhteiskunnallista - ikään kuin se olisi kohdallani jokin kriteeri. Olen saanut huomata, että monet laittavat minut mielellään yhteiskunnallisen koomikon viitekehykseen (kyseisessä jaksossa samaa harrasti tuomareista myös Tuomisen Tommi). Se on minusta täysin älytöntä, sillä ei minulla ole mitään tarvetta erityisesti kommentoida ja vaikuttaa politiikkaan, yhteiskuntaan ja päätöksentekoon. Minä vain puhun niistä asioista jotka ovat hauskoja ja siitä maailmasta jossa elän. Ja siinä maailmassa on paljon muutakin kuin yhteiskunnalliset asiat. Esimerkiksi <a href="https://www.youtube.com/watch?v=j84d7jeDJgY">pubiruusuille kuittailu</a>. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=KRpe_SJ4OoY">Tai dildolla syöminen</a>. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=SMNKtRhPndQ">Tai äärimmäinen ripulihuumori</a>. Minä teen koomikkona sitä, mikä on hauskaa, en sitä mikä on tärkeää.</span><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg01uTywnuze_u-Rq35yf9_mfQg3QKISMP4NpzNlk2HdFT5RJrGtY9NEnmGKCU9QEifOVFjrfz8Ngkykt7Uj4u8Nc15F3t9sH_K1cvrKv5D2fsMGpCZaWqyjOVupZnuk8f73hAWryBS-NHn/s1600/2014-05-09+16.35.43.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg01uTywnuze_u-Rq35yf9_mfQg3QKISMP4NpzNlk2HdFT5RJrGtY9NEnmGKCU9QEifOVFjrfz8Ngkykt7Uj4u8Nc15F3t9sH_K1cvrKv5D2fsMGpCZaWqyjOVupZnuk8f73hAWryBS-NHn/s1600/2014-05-09+16.35.43.jpg" height="180" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämä minua mukamas vitutti kun saavuimme hotellille, vaikka tosiasiassa vitutus pohjimmiltaan kumpusi omasta alisuorittamisestani. Tunnelma vapautui onneksi illallisella, mutta kyllä se kulli sojotti otsasta vielä sänkyyn mennessäkin ja uni oli tiukassa. Toista tällaista minulta ei katsottaisi sormien läpi vaan nyt pitäisi alkaa tsempata ihan oikeasti ja tosissaan. Tehdä muutakin kuin potkia maaliton tasapeli. </span><br />
<div>
<br /></div>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-20106826172018130452014-09-28T05:12:00.000-07:002014-09-28T05:12:00.277-07:00Naurun tasapaino - Jakso 4: Kallion seurakunta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnQOEmbC9D76Qi9IKs4U2C0NRND4mgZGqnhKH52B5a7rvXxvDPNv8RqJiLo2sgVp7GQ9maMKH9Yel0Cn0HRNbR-h_2y6Jq_ILmWyO8WQb5o9Sdq8U6qE0YEEi0Jojk8VvAIHaNFbV3hCIB/s1600/2014-06-09+15.45.20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnQOEmbC9D76Qi9IKs4U2C0NRND4mgZGqnhKH52B5a7rvXxvDPNv8RqJiLo2sgVp7GQ9maMKH9Yel0Cn0HRNbR-h_2y6Jq_ILmWyO8WQb5o9Sdq8U6qE0YEEi0Jojk8VvAIHaNFbV3hCIB/s1600/2014-06-09+15.45.20.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /><br />Voihan vitun vitun vittu, niin kuin meillä Suomessa tavataan sanoa. Nämä olivat ensimmäiset ajatukseni, kun Kallion kirkon fallistinen muoto kohosi kipuamani mäen horisonttiviivan ylle. Että kirkosta sitten. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ei sillä, etteikö aihe olisi hyvä. Se on. Yksi parhaista yhteiskunnan tabuista ja kipupisteistä. Minusta yhteiskunta ja uskonto on terve silloin kun ne sallivat uskonnolle irvailun - olkoonkin, että silloin leikitään ihmisille pyhällä asialla. Mutta sillä saa leikkiä. Ja uskon pitää kestää leikki. Kuten Jaakko Heinimäki sanoo kirjassaan Pyhä Nauru, fundamentalismi on vakava itseironian puutostila. Ja niin kauan kuin Suomessa saa ja voi laskea leikkiä uskonnosta - valtion omalla tv-kanavalla - uskonto ei ole liian hallitsevassa roolissa (vaikka meillä onkin olemassa vielä sellaisia höpöhöpölakeja kuin uskonrauhan rikkominen, mikä on puhdas jumalanpilkkalaki ja siksi nykyisessä sekularistisessa järjestelmässä täysin naurettava perseilypykälä, jonka ainoa funktio tuntuu olevan rauhanhäiritsijöiksi koettujen ihmisten, kuten Jussi Halla-ahon, julkinen nöyryyttäminen). </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Itse ajattelen niin, että jos ihmisen pitää suojella kaikkeuden luojaa pilkanteolta, niin kovin on pieni sellainen jumala. Miksi ei täräytä vain salamalla naamaan jos lässytys vituttaa?<br /><br /><span id="goog_423418997"></span><span id="goog_423418998"></span></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigC9VYqAP944TrYYQrdROHb4xbHNzcKZuXYk6J2KX4YNdYPTGPPqNbowaiwvlC8rb_dFv8WknuQJxSDHSxuGvrPop6VdYvKa1KSXrqFIfYBZzXiShEeBsctnJX3XWQbiZjEg3OYMa0f0IX/s1600/2014-05-04+21.56.24.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigC9VYqAP944TrYYQrdROHb4xbHNzcKZuXYk6J2KX4YNdYPTGPPqNbowaiwvlC8rb_dFv8WknuQJxSDHSxuGvrPop6VdYvKa1KSXrqFIfYBZzXiShEeBsctnJX3XWQbiZjEg3OYMa0f0IX/s1600/2014-05-04+21.56.24.jpg" height="216" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta ongelma aiheen suhteen itselleni on kahdessa kohtaa: ensinnäkin, uskonto on yksi kulutetuimpia aiheita koomikoiden parissa - meillä ja ulkomailla. George Carlinia siteerataan joka kolmannessa Facebookissa käydyssä uskontokeskustelussa. On siis todella vaikea keksiä mitään tuoretta, sellaista mitä ei olisi jo sanottu. Ja kun aihe on minulle henkilökohtainen ja tärkeä, niin ihan millään kikkeliskokkelis-raamatunvääntelyllä ei kehtaa mennä. Jos sellainen riittäisi, olisin varmaan myös sitä mieltä että Raamattujen vaihtaminen pornolehtiin on oikeasti hauska, harkittu ja järkevä idea (ei ole, koska mielestäni jynkky ei ole seksuaalikasvattajana yhtään sen tervehenkisempi kuin uskonto).<br /><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja sitten on vielä tämä henkilökohtainen aspekti. Sain lapsuudessani uskonnollisen kasvatuksen - en liian överisti, sillä minulla oli aina lupa epäillä ja kyseenalaistaa ja tutkia asioita (ilman tätä mahdollisuutta minulla tuskin olisi Tyrannosauruksen luurankoa tatuoituna käteeni). Pyhäkoulussa sekä kristillisillä leireillä käyminen olivat lapsuuteni peruskauraa. Olin itsekin vannoutunut kristitty, rukoilin ja luin Raamattua. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja jossain kohtaa se vain alkoi kulua pois. En enää kokenut tarvitsevani persoonallista luojaa pitämään minusta huolta eikä tieteeseen perustuva maailmankuvani tarvinnut yliluonnollista toimijaa selittäjäkseen. Ja kun tämä prosessi minussa alkoi, aloin samalla myös voimakkaasti kyseenalaistaa monet uskonnollisuuteen liittyvät tekijät, kuten homoseksuaalisuuden tuomitsemisen, rukoilemisen hyödyllisyyden, naisten asemaan suhtautumisen ja niin edelleen.</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiHxVGilbI8fyZg-Umb7nRuh3TU6MPuYCA8JU1rkXIpcpX5kE7DsErmS2q2XjD8b2Q6yaY7s73zbk7WfMYSKsYviHvTp1voqu5bkZ9c5MbJV4SYb27WNl8jMEvw87gpxYa0c9z0H6Mbf1k/s1600/2014-04-24+20.31.45.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiHxVGilbI8fyZg-Umb7nRuh3TU6MPuYCA8JU1rkXIpcpX5kE7DsErmS2q2XjD8b2Q6yaY7s73zbk7WfMYSKsYviHvTp1voqu5bkZ9c5MbJV4SYb27WNl8jMEvw87gpxYa0c9z0H6Mbf1k/s1600/2014-04-24+20.31.45.jpg" height="320" width="180" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minä en kasvanut uskonnosta ulos, uskonto kasvoi minusta ulos kuten jalkapohjaan koteloitunut lasinsirpale jossain vaiheessa työntyy ihokerrosten läpi. Ja jäljelle jäi tyhjä kolo, joka on myös monilta osin jäänyt tyhjäksi. Minulle uskonnosta erkaantuminen ei ollut vapauttava kokemus, se oli tyhjäksi jättävä kokemus. Yhtäkkiä minulla ei enää ollutkaan taivaallista Isää huolehtimassa minusta vaan olin kokonaan yksin ja minun piti selvitä yksin. Koska yksinhän meistä jokainen on tässä rajattomassa maailmankaikkeudessa, seilaamassa läpi avaruuden ja ajan yksinäisellä kivenmurikalla muiden yhtä ymmällään olevien apinoiden kanssa.<br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja ennen kuin yksikään militanttiateisti siellä liikaa pillastuu ja minuun samastuu, haluan samaan hengenvetoon todeta että haluan loppuun saakka puolustaa kenen tahansa oikeutta uskoa mihin tahansa - kunhan ei uskomuksillaan tee pahaa muille eikä mielellään myös itselleen. Monessa mielessä minä kadehdin uskovia ihmisiä: heidän elämällään on tarkoitus, rytmi ja suunta, joka minulta puuttuu nykyään kokonaan. On helpompaa uskoa johonkin varmaksi kokemaansa kuin elää jatkuvassa epävarmuudessa. Enkä edes kiellä yliluonnollisen jumalan olemassaoloa vaan pidän myös sen mahdollisuuden auki. Mutta en myöskään kuluta öitäni asiaa pohtien. Se on asia, josta minulla ei ole tietoa ja niin kauan kun tietoa ei ole, en kuluta aikaani asian murehtimiseen.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta sukuni kokemus uskonnosta on värittänyt myös komiikkauraani - kaikki läheiseni eivät hyväksy sitä, että elätän itseni puhumalla usein varsin törkeään sävyyn kaikista mahdollisista asioista. Se ei ole Jumalan mielen mukaista, olen kuullut. Olen eri mieltä. Jos jokin Jumala on olemassa, hän on luoja kuten minäkin - ja näköjään hän on antanut minulle lahjan olla hävyttömän hauska ja luoda siihen liittyviä asioita muiden iloksi. Mutta sysiluterilaisen uskon kannattajan paskantärkeästä mököttäjäjumalasta sellainen kaveri on kieltämättä kaukana ja sitä kautta on ymmärrettävää, että minun arvellaan joutuvan helvettiin tekemäni työn takia. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKd0lXJqnj1l0BdCkN7WZcu-u2wf2XGcRXhWtXXhGu1DW1KZw_oj44pWRfcQ60QMgx7MBOmdT8hyHpvTiMMJGs9ZsusuO_j_Qfl_H7C9uspKTn80l1nUXpwXf5gwXD_rczFnBgfBbVb-_0/s1600/2014-04-24+20.35.27.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKd0lXJqnj1l0BdCkN7WZcu-u2wf2XGcRXhWtXXhGu1DW1KZw_oj44pWRfcQ60QMgx7MBOmdT8hyHpvTiMMJGs9ZsusuO_j_Qfl_H7C9uspKTn80l1nUXpwXf5gwXD_rczFnBgfBbVb-_0/s1600/2014-04-24+20.35.27.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämä kaikki taakka oli yhtäkkiä selässäni kantamani rinkan lisäksi kun tarvoin hikistä ylämäkeä kohti potentiaalista Golgataani: miten minä voin tehdä tämän - ja miten minä voin tehdä tämän niin että voin oikeasti sanoa jotain merkittävää näin henkilökohtaisesta asiasta televisiokameroiden edessä?<br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensimmäinen kosketus aiheeseen oli tapaaminen kirkkoherra Teemu Laajasalon kanssa. Laajasalo osoittautui taitavaksi sosiaaliseksi toimijaksi ja suorastaan aggressiiviseksi argumentoijaksi - ja kuitenkin, kaikesta huolimatta, kaiken sanatykityksen ja luulojen pois ottamisen (täällä ei homoja syrjitä ja ollaan moderneja ja rohkeita) - jäin mielessäni miettimään että miten noin älykkään ja ajattelevaisen kaverin mielessä kristinuskon tarina voi olla tosi? Miten rajattomassa universumissa voi käydä niin, että koko kosmoksen luoja ilmoittaa itsensä ainoastaan pienelle aavikkokansalle ja pelastaa meidät kaikki kuolemalla ristillä - eikö se ole aivan liian inhimillistä toimintaa koko kaikkeuden tekijälle (toisaalta voidaan ajatella myös niin, että totta kai Jumala ilmoittaa itsensä meille tavalla, joka on ihmisen ymmärrettävissä)? Tämä oli kysymys, jota kysyin joka ikiseltä vastaantulleelta kirkon työntekijältä - miten tieteellinen maailmankuva osuu yhteen teidän henkilökohtaisen uskonkokemuksenne kanssa? Ja vastaus oli yleensä sama: onhan se ristiriitaista, mutta en minä sitä niin kauheasti ajattele. Moni myös vastasi ettei tiedä. Se oli minulle tarpeeksi, itse asiassa yksi parhaista kokemuksistani viime aikoina on tavata pappi joka sanoo ettei tiedä. Minun kokemukseni uskonnollisista johtajista kun on tavallisimmin ollut se, että he ovat pelottavan varmoja lähes kaikesta - jopa siitä mitä mieltä Luoja on korvakoruista ja hitaiden tanssimisesta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Osa porukkaa oli nähnyt kuinka nistit piikittivät toisiaan kaulaan kirkon portailla. Jokaisella on oma tapansa tavoitella nirvanaa. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk7DpDoO-3ABI2_hdgIYtfvapIeiHhCRKPAzWShwWvQdHo7pMDmsD3uPL9GRp-USnsTcwAPx_INEujcag3Q7D-YLIYZ4XY0o14Vn_1GoNzb-EKh_uVs7Ey2NjmgH03BsC5rnlJESiNd1gX/s1600/2014-05-08+19.20.51.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk7DpDoO-3ABI2_hdgIYtfvapIeiHhCRKPAzWShwWvQdHo7pMDmsD3uPL9GRp-USnsTcwAPx_INEujcag3Q7D-YLIYZ4XY0o14Vn_1GoNzb-EKh_uVs7Ey2NjmgH03BsC5rnlJESiNd1gX/s1600/2014-05-08+19.20.51.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Käytiin tapaamassa kanttoria. Finlandia kun jyrähti uruista niin selkäkarvat kiipivät pystyyn. On aina yhtä vaikuttavaa nähdä muusikko työnsä ääressä: pikkuinen ukko muuttuu joviaalista hassuttelijasta totiseksi tekijäksi ja ruumiissa liikkuu vavahduttava energia, voimakas tahto nostaa kuuluville kaikkeuden kaunein ääni. Välissä syötiin Sandrossa (käykää, käykää, pelkästään sen itse paistetun leivän takia!) ja sitten jututettiin Ilkka-pappia, joka oli ollut ennen kuvataiteilija ja päätynyt sitten tekemään papin hommia. Hän oli kertakaikkisen ajattelevainen, fiksu, hyvä kuuntelija ja selvästi lukenut mies (osti minut siinä kohtaa kun totesi ettei tiedekään kaikkea tiedä, esimerkiksi pimeän energian luonne on meille lähes kokonaan tuntematon). Jumalanpalveluksessa rauhoituin. Tilaan tulvi kaunista valoa, kaikki oli tyyntä, ajatus alkoi hajota tietoisuuden syliin - ja sitten pappi alkoi puhua. Sama fiilis kuin kun nainen puhuu seksin jälkeen - pitikö tähän nyt muka jotain lisätä kun kaikki oli niin hyvin kuin mahdollista.<br /><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Illalla mieleni oli entistä sekavampi, ei selkeämpi: olin luullut tapaavani yksinkertaisia hömelöitä, joiden yksinkertaiset olkiukot olisi helppo potkia nurin tieteellisillä täsmäiskuilla. Kaikkea muuta. Olin tavannut läjän toinen toistaan mukavampia, hyväntahtoisempia ja ajattelevaisempia ihmisiä, jotka tuntuivat kaikki vilpittömästi toimivan uskonsa eteen. En missään nimessä halunnut loukata heistä ketään - mutta miten voisin puhua rehellisesti omasta näkemyksestäni, joka poikkesi heidän kuvastaan niin radikaalisti? Kävin Rocksissa vetämässä illalla puhekeikan, eli vain kokeilin lavalla kaikkea mitä päivä oli mieleeni tuonut. Suurin osa ei toiminut oikein yhtään. Teemun, Tomin ja Sakarin seurassa istuminen antoi kuitenkin toivoa: kyllä tästä vielä setti tulisi! </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan Alppilan seurakuntaan, joka on liitetty osaksi Kallion seurakuntaa. Papit eivät kuulemma aina saa autojaan parkkiin, kun viereisen Linnanmäen asiakkaat vievät kaikki slotit. Ihmiset tarvitsevat iankaikkista elämää vähemmän kuin hattaraa. Käytiin tutustumassa nuorisotiloihin ja morjestettiin päiväkerhossa olevia lapsia. Olivat muuten skarppeja mukuloita: väittivät, että Jeesusta ei ole olemassa ja se on vain aikuisten keksimä hullutus. Ja jos Jeesus ja Tarzan tappelisivat, niin tulisi tasapeli. Totta kai, molemmat ovat apinoiden kuninkaita, kuten Ylimäisen Tommi sanoi. Jeesattiin myös kanttoria kirkkokahvien järkkäämisessä ja täräytettiin vielä sen jälkeen Kallion kirkkoon keskiaikaiseen messuun. Siitä minä nautin, koska vanhaa kirkkomusiikkia kuoroineen kuuntelen kotonakin - ei turhaa selitystä eikä lässytystä, vain kaunista ja korutonta laulua kaikkeuden kunniaksi. Siihen minäkin osaan samastua. Pää läjässä istuin YLE:n auton takapenkille ja lähdettiin Päivin kanssa lentokenttää kohden.<br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Oli muuten työstäminen tässä setissä. Kova, kova työstäminen. Lainasin aiheesta kirjoja joista en ehtinyt lukea kunnolla kuin Jaakko Heinimäen Pyhän naurun - opuksen kristinuskon ja huumorin suhteesta. Siitä kävi ilmi, että ennen muinoin papit olivat pitäneet ns. pääsiäissaarnoja, joiden tarkoitus oli ollut saada kirkkoväki nauramaan mahdollisimman härskeillä jutuilla (esimerkiksi tarinalla, jossa Jeesus kuolemansa aikana meni helvettiin ja rikkoi demonien kiinnipitämän portin - tosin demonit pitelivät porttia kulleillaan jotka luonnollisesti irtosivat - ihan tosi, lukekaa vaikka). Eli kirkossa on pidetty stand upia ennenkin, paineet pois, tämä ei ole mitään uutta eikä rienaavaa (takaraivossa istui sukulainen ja piti helvetin ovea raollaan kaikesta huolimatta). Suosittelen kirjaa kaikille lämmöllä, jos ei muuten niin tämän sitaatin vuoksi: </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">"Juuri protestanttisuus, ennen kaikkea kalvinilaisuus kaikessa huumorintajuttomuudessaan, on selkeimmin valistuksen myllyn läpi käyneen ja täysi-ikäiseksi tulleen maailman uskonto. Se on myös uskonto, jonka kultissa ja liturgiassa on kaikkein vähiten tilaa leikkimielisyydelle ja draamalle."</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkkZnNcQ9T9eo5P41xeWTpkUtUeuia2mXvxEFPlN51sRb231Uu3jG9gc1nl0XTRw78LmEzI_qkkRsFFAh97egPWoLwIQ8EfglcunwWbBFU6fzj11GT5_WhKSvvw4t35Sgj2sUiwBx3Qw2w/s1600/2014-05-08+19.21.30.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkkZnNcQ9T9eo5P41xeWTpkUtUeuia2mXvxEFPlN51sRb231Uu3jG9gc1nl0XTRw78LmEzI_qkkRsFFAh97egPWoLwIQ8EfglcunwWbBFU6fzj11GT5_WhKSvvw4t35Sgj2sUiwBx3Qw2w/s1600/2014-05-08+19.21.30.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Amen!<br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Keikkapäivänä olin kipeänä, kuten useimpina keikkapäivinä olin (kehoni reagoi jatkuvaan stressiin pienellä kuumeella ja räkäisyydellä, joten sen kanssa pystyy kyllä elämään). Pumppasin kaikenlaista apteekinjeesiä roppaan ja ihastelin jälleen kerran sitä, miten taitavasti tuotantotiimi rakensi seurakuntasalista aivan stand up-klubin näköisen tilan. Tuomarina toimi itseoikeutetusti jessehuumorin Suomen suurlähettiläs Mikko Vaismaa. Lineupissa sijoitin itseni viimeiseksi, lähinnä sen takia että minua pelotti mennä lavalle ennen kuin kaikki muut olisivat pehmentäneet yleisön osaamisellaan - niin ahdistavalta suora ja rehellinen puhe omista ajatuksistani yleisölle tuntui. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta hyvin se meni, kertakaikkisen hyvin. Ei mahtavasti, koska esimerkiksi alkupohjustuksen jälkeen lähdin peruuttelemaan aivan turhaan ("Ei tämä ollut vielä varsinainen juttu") ja muutama stoori oli vielä kovasti aihiovaiheessa, mutta kokonaisuutena onnistuin hyvin ja mielestäni esitykseni oli riittävän hyvä lopetus erinomaiselle illalle. Ja yleisö yllätti minut totaalisesti: keski-ikä oli normaaliklubia korkeampi ja silti irtosi isoja nauruja homojutuille ja muille. Kallion seurakunta tosiaan lienee erilainen kuin monet muut. Kotiin lähti Chezekin Henkka eikä se tuntunut vieläkään pätkääkään kivalta. Ei tästä porukasta pudotusta olisi ansainnut kukaan, sen verran kova juttu pistettiin taas kerran kasaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hotellilla olo oli hontelo ja tyhjä. Teinkö minä mitään todellista muutosta mihinkään? Sainko sanotuksi mitään sellaista, mitä ei olisi kerran jo sanottu, onnistuinko tuomaan ihmisille palasen omaa peittelemätöntä itseäni? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Noh, ainakin tein sen minkä tein rehellisesti ja avoimesti. Loppu olkoon Herran hallussa. </span><br />
<div>
<br /></div>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-42129441354443302502014-09-21T02:40:00.000-07:002014-09-21T02:40:15.084-07:00Naurun Tasapaino - Jakso 3: Kätilöopisto<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla pakuun astuessa oli outo olo: ai niin, kaksi meistä on tosiaan poissa eikä tule enää takaisin. Peli, tuo kaikkien kisailijoiden vihaama osa ohjelmasta, oli alkanut. Kyllähän se lähtiessä tiedettiin ja on töösän miljoonasta tosiohjelmasta nähty millaista tämä on, mutta ei siihen voi sisäisesti valmistautua. Katkeruutta Peterin lähdöstä oli systeemissä vielä paljon. Peter oli tehnyt hyvän keikan eikä sillä päässyt jatkoon. Jos kerran näin olisi, miten itsellä olisi mahdollisuuksia selviytyä? Epävarmuutta lyötiin sisään, painetta kasvatettiin - näin sitä telkkaria tehdään, muistutin itseäni.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tällä kertaa vaunumme seisahtui rosoisenrumana taivaaseen kurottavan monikerroksen eteen - olimme saapuneet Kätilöopiston synnytyssairaalaan. Sisäsiittoisen teekkariaiheen jälkeen elämän synnyn äärelle saapuminen tuntui kosmoksen uumenesta puhaltavalta raikkaalta tähtipölytuulelta: tässä aiheessa riittää skaalaa ja kokoa, leikkikenttää ei reunusta kapeaksi käytettyjen kortonkien ja lasinsirpaleiden juoksuhautaverkosto.<br /></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Merkillinen kunnioitus hiipi sieluun kun ovista kävi: täällä alkaa ihmisen elämä. Siihen väkisinkin suhtautuu tietyllä vakavuudella. Siis hetken, oma perseilyvaihde iskeytyi silmään siinä vaiheessa kun tukikohtana pitämämme tieteellisen kirjaston hyllystä löytyi kirja nimeltä THE VULVA. Sitä tautisten tussujen määrää. Tullessani laitokseen ajattelin että ehkä täältä löytyy varmuus isyyspäätökseen, kirjan syfilissinfoniaa sisäänhengittäessä tuumin että ehkä homoseksi, selibaatti ja kastraatio ovat asioita, joita en ole vielä harkinnut tarpeeksi. Onneksi kalmakanjoniatlaksen lisäksi kirjastosta löytyi myös synnytysopas vuodelta 1978 - pohja setille oli löytynyt yllättävän nopeasti. Ruokailimme rattoisasti (siis ei siten kuin siinä pornolehdessä) Päättömässä kanassa, burgeri oli juuri sopivasti vasurilla tehty, tuli kotiruoan tuntu.</span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie5w2gewo5ABXhNhA3HnJldloYcxmZkoQILZwf3Q6scnIWba_p0vuWRK7q_WwaB0jJZm8jQrPx7fQN_QwbeEC54ub5aenP4foeUKfyuWdOprHToxNcEyclQbT1sz_r0Xn-xtAK_sDOluU2/s1600/2014-04-10+15.02.43.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie5w2gewo5ABXhNhA3HnJldloYcxmZkoQILZwf3Q6scnIWba_p0vuWRK7q_WwaB0jJZm8jQrPx7fQN_QwbeEC54ub5aenP4foeUKfyuWdOprHToxNcEyclQbT1sz_r0Xn-xtAK_sDOluU2/s1600/2014-04-10+15.02.43.jpg" height="320" width="180" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ruoan jälkeen pääsimme tiiraamaan kahden kätilön ja Aatun toimittamaa simulaatiosynnytystä. Feikkipunnertelujen jälkeen aloin tajuta, miten erilaisessa työympäristössä kätilöt duuniaan toimittavat. "Hei, eikö meillä ollut se istukkaämpäri täällä jossain" irtosi huulilta samalla kepeydellä kuin bileiden keskivaiheen "Hei, eikö meillä ollut se Alias täällä jossain". Siinä sitä sitten tollotettiin, naisen sisältä luiskahtanutta soluräiskälettä. Kätilö pyöritteli ja esitteli istukkaa samalla sujuvuudella kuin opiskelija esittelee Lidlistä löytämäänsä pakastealtaan viimeistä meetvurstipitsaa. Että tämmönen se on. Paitsi että meetvurstipitsassa ei ole isoja haavauma-alueita osoittamaan että mistä se isoin verenvuoto on tullut. Kauhukuvaston jälkeen otettiin loikka hupempaan suuntaan, kun päästiin tutustumaan synnytyssalin välineistöön - ja ennen kaikkea ilokaasuun. Kyllä minä tukevat tuutit imeskeltyäni hyvin ymmärsin, miksi tätä bileroinana kiskotaan - kropan valtasi huikea hyvänolontunne jalkapohjiin asti, päässä surisi ja Aatun otettua seuraksi tuhdit hitit tipahdimme molemmat katatoniseen nauruun. Olo oli kyllä äkkiä myös ohitse, eli ei kannata tripin toivossa lähteä penikkaa tekemään. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kätilöihin jotenkin samastui: epäsäännölliset työajat (usein yötyönä), pitää pysyä läsnä tilanteessa kuin tilanteessa ja kestää jonkin aikaa, ennen kuin oma tyyli työn tekemiseen löytyy. Sitten sanoi polla että nyt jumalauta jätkä, et IHAN ole näiden ihmisten kanssa samalla viivalla. Nämä kun tekee hyvän päivän niin ne auttaa kolme ihmiselämä alkuun, minulla jos on hyvä päivä niin on saatu tietoliikennefirma nauramaan pedofiliavitsille. Että nyt lähti! Ja nämä ihmiset menevät seuraavana päivänä takaisin töihin ja tekevät saman uudelleen, minä annan itselleni luvan kolmeen päivään käteenvetoa ja viinereitä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Päivän sinetiksi Jukka lupasi viisiminuuttisen Milenkasta ja tunti Kättäriltä lähdön jälkeen töröttelin jo lavalla uusien juttujen kanssa. Tämä se on terapeuttinen tapa tehdä komiikkaa, tuoreilla ideoilla kaikessa rauhassa lavalle ja yleisön kanssa hiomaan ideoita, vailla suorituspaineita. Pitäisi tehdä useammin jos vain pystyisi. Menisi vaan ja puhuisi. Ja katsoisi mitä tapahtuu. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla jatkettiin pitkälti samaa latua: juteltiin kätilöiden ja ylilääkärin kanssa. Kätilöiden kontrollihuoneessa oli kertakaikkisen rauhallinen tunnelma, vaikka viidessä huoneessa oli pusku päällänsä. Tämä rauhallisuus teki lujan vaikutuksen - miten ihminen voi olla näin isojen asioiden äärellä näin tyyni, miten voi istua koneelle ja avata Excelin ja vasta sitten sanoa että ai niin, kolmosessa oli todella kaunis synnytys. Ja näille ihmisille maksetaan tässä järettömyysjärestelmässä surkean pientä palkkaa. Siitä virisi mielenkiintoinen keskustelu, että pystyykö robotiikka jossain vaiheessa korvaamaan kätilön. Taitojen puolesta kuulemma pärjäisi, mutta kuitenkin kätilön työssä tärkeintä on olla synnyttäjälle läsnä ihmisenä - että miten se robotti sitten tukisi, kysyivät kätilöt (pääni vastasi että varmaan ihan normaalisti sieltä välilihasta, mutta suu onneksi aina välillä näistä kieltäytyy). Kätilöiden juttujen perusteella synnärillä olevan isän sen sijaan voisi ihan hyvin korvata robotilla. Itse asiassa sellainen robotti on jo keksitty, sitä sanotaan itsenäiseksi robotti-imuriksi. Samalla tavalla pyörii ympäri huonetta ja pitää tarpeetonta meteliä. Mutta on niistä aina välillä ihan pientä hyötyäkin.</span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC2c-rWmRj_5D0otvVLLoxuxg_mh2NLN0quE_CYM1KI2utnYkiX8P9u68D5ErYfcneIifkeIbAsHzZvcPurN5kuA2ziH4O0O4_g8360dD8eA-fX8Z0UJpNkxKMOcZJTtFKdw2AaKvDx9n4/s1600/2014-04-09+11.41.16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC2c-rWmRj_5D0otvVLLoxuxg_mh2NLN0quE_CYM1KI2utnYkiX8P9u68D5ErYfcneIifkeIbAsHzZvcPurN5kuA2ziH4O0O4_g8360dD8eA-fX8Z0UJpNkxKMOcZJTtFKdw2AaKvDx9n4/s1600/2014-04-09+11.41.16.jpg" height="320" width="180" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lennolla kotio ja jutut sorvuuseen. Tällä kertaa huomasi, että koomikko on vanha koira, joka löytää jo kerran opitut metodit käyttöön uudestaan. Nimittäin en pitkään aikaan ollut käyttänyt työskentelytapaa, jossa jo kertaalleen puhtaaksi kirjoitettu juttu puhutaan ulos uudelleen ja uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Sitä kun höpöttelee menemään niin tulee mieleen ihan äkkivääryyksiä kun vaan antaa asian virrata ulos - settiin tuli monta hyvää uutta pikkulisää kun vain pälpätti itseään rajoittamatta. Tämä työkalu on sittemmin ollut pakissa kunniapaikalla. Ensin testisetti Oulun Hekotuksessa, hyvä palaute yleisöltä ja usko teekkarikatastrofin jälkeen takaisin kotelon sisälle. Viilasin juttuja etiäppäin ja tein toisen koevedoksen Helsingin Janossa, lähti kyllä ihan helevetin kovaa ja tuntui siltä, että tässä on nyt oikeasti hyvää kampetta käsillä. Aina sitä toivoo ja joskus valheellisesti luottaa, mutta joskus myös tietää. Ja se tunne on vakaa.</span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLd4T3mROmhjdRn-uq8up0kLsb6y_NKBXpf9xQDnMFvpJ3Kjb_-q-iPIfrJaQ1W6Xmmo8NdqVVX4ULir5Yu7i25F-b6OTKixBfc_eeyCFbIiMqdL8FPvPcZP5jh_uopFaI-ywTYjAoVstI/s1600/2014-04-21+21.38.46.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLd4T3mROmhjdRn-uq8up0kLsb6y_NKBXpf9xQDnMFvpJ3Kjb_-q-iPIfrJaQ1W6Xmmo8NdqVVX4ULir5Yu7i25F-b6OTKixBfc_eeyCFbIiMqdL8FPvPcZP5jh_uopFaI-ywTYjAoVstI/s1600/2014-04-21+21.38.46.jpg" height="320" width="180" /></a><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Keikkapäivä oli kuuma, ensimmäinen kesän hellepäivä, harmitti kun ei voinut uutta hienoa takkia pitää haastattelussa. Bäkkärillä oli jotensakin levoton tunnelma, Jussi esitteli siskonpanemista tabletin Games of Thronesissa ja Aatu maskeerattiin drag queeniksi (maskeeraajan sivukorva poimi työstään niin monta roisia vitsiä viiteen minuuttiin että sikäli ei ihme jos ilme oli hippaisen tuohtumusta viestivä). Syötiin ulko-Hesellä, kilpailijakoordinaattorimme Marleena otti kolmesta itseään kovana pitävästä jäppisestä luulot pois haisukellustarinoillaan (oikeasti, kun kertomusten aiheena on pelkojen voittamisesta niin "katsoin valkohaita suoraan silmiin" on selkeä finalisti). <br /><br />Tuomarina Leikolan Ismo, Tuomisen Tommi oli myös tapittamassa tekemistä. Onneksi oli, koska yleisöä ei saapunut paikalle. Tai no jos seitsemän työntekijää yleisöksi laskee. Ilmeisesti oli käynyt niin, että tiedonvälityksessä oli ollut rutkasti roplemia ja paikalle valui vain muutama lapsenpäästäjä. Meinasihan siinä hiki lyödä vakoseen, mutta olo omasta setistä oli sen verran hyvä ettei vähäinen väkimäärä hirvittänyt mahottomasti - semminkin kun ammottavia rivejä täytettiin tuotannon porukalla. <br /><br />Hyvä klubi tehtiin, jälleen kerran ja tällä kertaa varsinkin, kun otetaan huomioon yleisöaineksen vähäinen määrä. Parhaaksi spotattiin Aatu ja meitsi, voittajan viitta läsäytettiin toistamiseen allekirjoittaneen kiikarienalistamille harteille. Pudotukseen pistettiin Risto ja Henkka, kotiin lähti Risto, kirkkain otsin ja ryhti suorassa. Paha mielihän siitä taas illan päälle tuli, komiikan dynamiikkaan kun huonosti istuu se että hyvän klubin päätteeksi laitetaan yksi pois kuvioista. Met ei semmosta tehä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta hyvin meni. Vaikka oli vähän...(rumpujen pärinää)...synnytysvaikeuksia! </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hetkinen. Mihin jäi badum-tss? Ai ei ole niin isoa peltiä tehty että sillä noin huonon vitsin saisi läsäytetyksi läpi? Selevä homma. </span><br />
<div>
<br /></div>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8942092267615546775.post-19070501199711970772014-09-14T00:33:00.000-07:002014-09-14T00:33:36.150-07:00Naurun tasapaino - Jakso 2: Teekkarit<br />
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghnoBWaOGjT_Y6z6loZk2f1-GHvxF5jlV329HxWSCVy2QjnYvnO3xnQDs7KA6hF7n5Xf5cv7OdA55jP2i2-LDybmGrUXQ_FWAFVpjgmEhz3a7tqZXqCWz9NvuryLKPP2sG1MipLppf3F0A/s1600/2014-04-09+09.24.05.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghnoBWaOGjT_Y6z6loZk2f1-GHvxF5jlV329HxWSCVy2QjnYvnO3xnQDs7KA6hF7n5Xf5cv7OdA55jP2i2-LDybmGrUXQ_FWAFVpjgmEhz3a7tqZXqCWz9NvuryLKPP2sG1MipLppf3F0A/s1600/2014-04-09+09.24.05.jpg" height="258" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aamulla heräsin ja totesin huojentuneena, että Arimon viininmaistajaisten lavea toimitustapa ei ollut aiheuttanut läppärilleni sisäistä vahinkoa. Sanomatalon kohdalla tuuli kylmästi, energiajuomariippuvuus oli alkanut jo tässä vaiheessa kisaa. Markun hyväntuulinen torniolemus saapui hillitsemään pirskahtelevaa jännitystä, pesue puskettiin veronmaksajan rahoilla maksettuun autoon ja ajettiin poispäin kaupungista. Kun vauhti hiljeni, yllä kaartuivat isot liikerakennukset. Arvuuttelua johti Jussi: Rovio vai Neste Oil? Ei kumpikaan, Otaniemessä piili pysähtyi lopullisesti. </div>
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMfvxIhHds5fK899Pf5NmGxIr_MQBDdZW6CYuYigmtOg7mbOfFS8CvxfIAaqMw65mL6LjOh3r4XBRsBssCVli8RaWng66cJuX-ljUiKfv5rIocSuS1VJf4vToc0UY9-uftzWWKZZYgNEAa/s1600/2014-04-09+11.45.16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMfvxIhHds5fK899Pf5NmGxIr_MQBDdZW6CYuYigmtOg7mbOfFS8CvxfIAaqMw65mL6LjOh3r4XBRsBssCVli8RaWng66cJuX-ljUiKfv5rIocSuS1VJf4vToc0UY9-uftzWWKZZYgNEAa/s1600/2014-04-09+11.45.16.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Teekkarit! Minä en tiedä teekkareista mitään enkä jostain syystä ole ikinä halunnutkaan tietää. Minulle teekkari on vähän kuin käärme - jokin tärkeä osa sillä tässä systeemissä on, mutta pysyttelen niistä silti kunnioittavan välimatkan päässä. Jos rannalta löytyy teekkarin haalari, en mene siihen kohtaan uimaan. Ei opiskelijameiningissä mitään tuomittavaa ole, onhan tuota itsekin tullut Ylivieskan Macusa-grillin kohdalla tullut stripatuksi syyskuisessa vesisateessa rastikisan voitto mielessä, mutta kun ei jaksa enää. Vaikealta tuntui lähteä tekemään aiheesta komiikkaa, haalaribilekeikkoja kun olen Oulussa puuhannut ja sitä kautta opiskelijahuumorin jumalalle oman uhrilahjani antanut. Verrattuna aiheisiin joista yleensä tykkään komiikkaa kirjoittaa - maailmankaikkeus ja sen elämä monimuotoisuudessaan (ja usein myös kullin toiminnot) - teekkariaihe tuntui kertakaikkisen kapealta ja laihalta. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaan nillitys helvettihin ja töihin! Tällä kertaa meillä oli mahdollisuus toimia entistä enemmän off-camerana ja todella tutustua kohteeseen, otimme Tomin kanssa tilanteesta kaiken irti. Oppaamme Riina oli parasta mahdollista sortimenttia ja roudasi meidät kyselemättä eri tiloihin kyselemään. Fyysikoiden kiltahuoneessa tiedustelin että väittelevätkö fyysikot mistään oppiaineeseensa liittyvästä - ei tietenkään, koska nehän ovat faktoja. Mitäpä siihen lisäämään. Puunjalostuskillan lehti oli täynnä tissejä, Fortumin voimalaa vastapäätä toimivaa ydinreaktoria majoittava rakennus ja joka paikka täynnä pieniä, vain asiaan vihkiytyneelle sisäpiirille avautuvia kikkoja ja jippoja. Mitä pidempään alueella olin, sitä ulkopuolisemmaksi itseni koin. Eikä kyse siitä ollut, etteivätkö teekkarit olisi olleet mukavia ja avoimia. Olivat. Minä vain tajusin hetki hetkeltä paremmin, että kahdessa päivässä en ehtisi päästä aiheeseen juurikaan syvälle ja pillu pullo puupallo -kliseosastolla mentäisiin tällä kertaa.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxOGpgaDPSHwul1EbUZwfic9amZmwv-nWbfW9xvy4Ul_PyIu9ybq6pY4tHnglMc9LAKZF6hX0XC8jQCJJeTJg1WdOFWhuqlXtL5PZRGiM-HN5Xv4zZAdyEuPyfYnhOSCCtXHf3h3XpJGS9/s1600/2014-04-09+11.43.35.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxOGpgaDPSHwul1EbUZwfic9amZmwv-nWbfW9xvy4Ul_PyIu9ybq6pY4tHnglMc9LAKZF6hX0XC8jQCJJeTJg1WdOFWhuqlXtL5PZRGiM-HN5Xv4zZAdyEuPyfYnhOSCCtXHf3h3XpJGS9/s1600/2014-04-09+11.43.35.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Teekkarimuseossa minulle tuli yhä vahvemmin olo, että teekkarius ei eroa kovin paljoa mistään muusta uskonlahkosta - kukaan ei tiedä mistä traditiot tulevat mutta niitä noudatetaan silti, kiusaantuneille ihmisille lyödään lehtiä käteen ja fukseja vihitään vuosi initaatioriittien kautta teekkareiden maailmaan. Pakko asiassa on olla jotain perää, sillä ei muuten kukaan voi suhtautua näin haudanvakavasti hattuihin. Museossa oli esillä teekkarin pyhäinhäväistys: ylioppilaslakki, johon oli kiinnitetty oikeasta teekkarilakista tupsu. Minulle kerrottiin vailla ironian häivää, että lakin pitäjä oli saanut ansaitsemansa perkeleelliset huutomyrskyt ja luvan hakea lakkinsa teekkareilta, mitä hän ei ollut ikinä uskaltanut tehdä. Ymmärrän häntä hyvin, sillä jos joku vetäisi minulle helvetilliset raivarit pitämästäni päähineestä, pysyisin ihmisestä ja kaikista hänen kaltaisistaan loppuelämäni mahdollisimman kaukana. Väkisinkin sitä ihmetteli, että miten tämä kaikki liittyy siihen, että saadaan markkinoille parempia kännyköitä. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Museokierroksen jälkeen huilattiin hetki Dipolin kahvilassa ja suunnattiin sen jälkeen radioamatöörikerhoon - ja hyvä fiilis hulahti saman tien sisälle kun näin nörttipoppoon paistamassa radioaalloilla pitsaa. Luojan kiitos, että geekkejä on vielä olemassa - kyllähän kaltaisiani <a href="http://nimmaripelaa.blogspot.fi/">videopeliblogeja pitäviä</a> ja kasibittisnostalgialla ratsastavia trendinörttejä on kolmetoista tusinaan, mutta nämä jätkät ovat tosissaan! Heillä on oma huone jossa kuunnellaan viestejä ympäri maailman, lähetellään postikortteja ja rakennellaan mitä häröimpiä härveleitä - sekä suhtaudutaan omaan tekemiseen haudanvakavasti, vailla ironian hitustakaan. Kun silmälasipäinen teekkari julistaa suorastaan juhlallisella äänellä että "AVARUUTTAKIN ON KUUNNELTU" ja kertoo havainneensa kosmisesta taustasäteilystä vedyn 1-isotoopin taajuuden, minun sydämeni on sulaa vahaa. Vittu miten siistejä jätkiä! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br />Tässä vaiheessa iltaa energiatasot alkoivat olla suhteellisen alhaalla - paitsi sillä koomikko-osastolla, jota oli Julkun toimituksessa lääkitty Jaloviinalla - ja ajatus iltabileistä ei suuremmin kiehtonut. X-Grillillä oli kertakaikkisen kauniisti hymyilevä aasialaistaustainen nainen ja niin hyvää kebapia hän minulle tarjosi, että hyvä ettei ollut sormusta takataskussa, olisi muuten saattanut iskeä hätiköinti. Salaisessa lokaatiossa pyörittelin toisessa kädessä huolella veistettyä puukullia ja toisessa gin tonicia, laskien päässäni sekunteja siihen jotta koska kohteliaisuus on täytetty ja saa lähteä lepäämään. Olihan se hauska tilanne, kun kaksi introverttipoppoota, koomikot ja teekkarit, istuvat pienen tilan eri puolilla ja pohtivat, että koska humalatila puhkoo estyneisyyden muurin. Aamulla kuulin, että tunnelma oli loppuyöstä kasvanut suorastaan satumaisiin mittakaavoihin - Risto oli paininut kääpiön kanssa ja unohtanut kenkänsä juhlapaikalle.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb9h0Pj-aW-ocO44oo5-FkRDeY8tKqWJ5EXjCBPebwNheqEG5whtgERzo1kguT19xw0gzVGztGN4Kgk2TGG1JDjG9Av2aeJDGSx5Gmn68AaROAYeAKy8Eud3_CJgBWmLmcDb8KCfVajIJx/s1600/2014-04-09+11.44.03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb9h0Pj-aW-ocO44oo5-FkRDeY8tKqWJ5EXjCBPebwNheqEG5whtgERzo1kguT19xw0gzVGztGN4Kgk2TGG1JDjG9Av2aeJDGSx5Gmn68AaROAYeAKy8Eud3_CJgBWmLmcDb8KCfVajIJx/s1600/2014-04-09+11.44.03.jpg" height="320" width="180" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla hoksasin, että minullahan on tuuria tässä kisassa - puolet porukasta lähti matematiikan differentiaaliluennolle, me taasen pelilaboratorioon. Ainoa paska puoli siinä visiitissä oli se, että se loppui aikanaan. Kinectin edessä hypitiin trampoliinilla tasolta toiselle ja kiipeiltiin projektorin maalaamia boulderreittejä napakalla seinällä - itse innostuin jälkimmäisestä siihimmalliin että reväytin housut halki. Tomille tulen olemaan ikuisesti katkera siitä, että stop motion-puku oli minulle liian pieni ja Tomille ei. Äiti oli väärässä, kyllä isona voi ruveta Mortal Kombat-hahmoksi. Kävin vaihtamassa housut Ylen pakussa ja kiitin kaikkeutta siitä, että olin mukana juuri tällaisessa ohjelmassa - toisenlaisessa tuotannossa housut olisivat pysyneet poissa jalasta ja kameraryhmä olisi kuvannut sitä seuraavaa toimintaa suoraan pakettiautossa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Loppupäivään kuului lähinnä uupunutta lojumista Design Factoryssa. Huomion kiinnitti kaiken innovaation ja modernin tsäigädäigän keskellä seissyt huivipäinen musliminainen. Että me täällä vapautamme maailman historian painolastista ja menneisyyden orjuudesta - mutta tälle asialle ei vain pystytä tekemään mitään. Manuaalikin on 800 vuotta vanha.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihb73ZDovN2eoVxh1dTEIPLC5ehavM0Wd7_nxKN0-_r4Y1Q26bTVslL5rhdbJP9TzXnTtgFOndhENGzqeI-d8Dyzbw1GLjpvhoROd7Wk5iTxW8FQXWF_SbkrQCitlXknqAxCuIffvneB_f/s1600/2014-04-09+11.42.49.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihb73ZDovN2eoVxh1dTEIPLC5ehavM0Wd7_nxKN0-_r4Y1Q26bTVslL5rhdbJP9TzXnTtgFOndhENGzqeI-d8Dyzbw1GLjpvhoROd7Wk5iTxW8FQXWF_SbkrQCitlXknqAxCuIffvneB_f/s1600/2014-04-09+11.42.49.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Välipäivinä juttujen kirjoittaminen oli tervaista ja työlästä. Ideoita ja ajatuksia oli kyllä vaikka kuinka, mutta hauskoiksi jutuiksi ne eivät meinanneet kristallisoitua eivät niin millään. Isommat teemat jäivät ajatusleikin asteelle ja vahvimmin toimivat erilaiset viina- ja piparivitsit. Testasin niitä Remakassa ja tulin siihen tulokseen että puolet on vahvaa, puolet ihan jees, tällä on vain mentävä. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yöuni jäi keikkaa edeltävänä päivänä neljään tuntiin klubivelvoitteiden ja aikaisen lennon vuoksi. Keikkapaikalla oli aivan eri tavalla hermostunut tunnelma kuin viimeksi - tuntui siltä, että aihe ei ollut kenellekään se paras mahdollinen ja pelko tulevasta pudotuksesta painoi konkreettisena perseessä. Viime kerralla tunnelma oli jännittynyt, nyt se oli kireä, mikä näkyi myös tuotannon päässä - aikaa oli vähän ja tekemistä paljon. Suunnittelin lineupin - "palkinto" ensimmäisen osakilpailun voitosta - puhtaasti hyvää iltaa ajatellen, en jaksanut pätkääkään tositeeveedraamailua ja suhmurointia. <br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh07Ww92tBGILR_z06KjxMxlimeg8JPouUW1dxL0zgGjUOBgvzP3CKM2HQT_hCsLEkmi-xScJlkGoddQwyVzc2MtQNLhEfmCYQf0EU74yOksJBUeW79HjReuJgZqf6yME_udD4CCZ2flcLD/s1600/2014-04-10+11.50.36.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh07Ww92tBGILR_z06KjxMxlimeg8JPouUW1dxL0zgGjUOBgvzP3CKM2HQT_hCsLEkmi-xScJlkGoddQwyVzc2MtQNLhEfmCYQf0EU74yOksJBUeW79HjReuJgZqf6yME_udD4CCZ2flcLD/s1600/2014-04-10+11.50.36.jpg" height="180" width="320" /></a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /><br />Lämmin huhtikuun ilta porotti Servin mökin tulikuumaksi ja hetki ennen starttia tunnelma oli hikinen ja ainakin omalta kohdaltani hyvin ahdistunut. Tiedättekö sen fiiliksen, kun soluneste tuntuu koostuvan limaisesta hiestä ja pyllyssä vaanii koko ajan lyhyen kantaman ohjus? Pistäkää tuo tunne kuudenteen potenssiin ja miettikää, miten kiva silloin olisi nousta 200 ihmisen ja useamman tv-kameran eteen naurattamaan ihmisiä viideksi minuutiksi. Ja niinhän se meni kuin se tuntui - jengi oli väsynyttä kuumuuden ja pilluvitsipotpurin päätteeksi enkä tuntenut oloani lavalla pätkääkään hyväksi. Materiaali pelasi juuri niin hyvin kuin sen arvelin toimivan - puolet kohautti koko salin, puolet sai aivan hyviä nauruja. Työvoitto, ei mitenkään kummoinen keikka. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pudotukseen joutuivat Janne ja Peter. Peterin kohtalon otin henkilökohtaisesti helvetin raskaasti, onhan mies hyvä ystävä. Hänen keikkansa ei missään nimessä ollut huonoin naurujen suhteen - olkoonkin jakso sitten miten tahansa leikattu - ja kun minusta komiikassa on kyse ensisijaisesti naurattamisesta, miehen passittaminen himppeen tuntui minusta epäreilulta.<br /></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhddls6V9K7bhcb4wKQuyPzEP61kzqQ9uCQ2wA3gVMm-IEpvpUPCGzFqx83ugZ9C3qWUwMXiCvpJlNUOcZoUW_TsIVh_jPJm7O3NKPRIbQt_w7CW-5x1zp-f5u0Ckogna2OjQ9DqCscYBjX/s1600/2014-04-10+11.50.00.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhddls6V9K7bhcb4wKQuyPzEP61kzqQ9uCQ2wA3gVMm-IEpvpUPCGzFqx83ugZ9C3qWUwMXiCvpJlNUOcZoUW_TsIVh_jPJm7O3NKPRIbQt_w7CW-5x1zp-f5u0Ckogna2OjQ9DqCscYBjX/s1600/2014-04-10+11.50.00.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hotellilla Janne, Päivi, minä ja Peter söimme S-ryhmän mitäänsanomattomuutta ja otimme paskaan fiilikseen sellaisen räväkän nousuhumalan, että kolmannen annoksen jälkeen oli pakko ottaa pullon sijasta käteen järki ja mennä nukkumaan. Vitutti niin paljon että päätä särki - aiheen kökköys, tuomareiden (sinänsä oikea mutta sillä hetkellä väärältä tuntunut) palaute ja Peterin kotiinlähtö. Tosi-tv alkoi tuntua tosi-tv:ltä, kisa koveta ja panokset kasvaa. Ennen tipahtamista Tirsamaahan menevään junaan päässä soi kuitenkin kirkas ajatus: älä ota henkilökohtaisesti mitään, älä lannistu vaikka et nyt onnistunut - ensi kerralla teet taas parhaasi, niin kuin teit tänäänkin. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja hyvin sulla kuitenkin menee. Voisit myös olla teekkari. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Nimismieshttp://www.blogger.com/profile/08386691727958802478noreply@blogger.com0