Meikä Helsingissä ja Paukutusjengi Oulussa

Kipeäksihän sitä pamahtaa ennen isoja juttuja meikäläinen, aina. Jos telkkariohjelman kuvaukset alkavat torstaina, kuume nousee maanantaina. Ja sitten makaa sohvalla ja noituu sitä kun ei voi tehdä mitään. Sitä kyllä tutkitaan että paljonko vaikuttaa positiivinen asenne tervehtymisen nopeutumiseen mutta siihen ei ole vielä kajottu, että paljonko vaikuttaa suomalainen itsensä syyllistäminen ja menetettyjen työtuntien murehtiminen. Ei fenno sen takia Ibumaxia rouhi että tulisi terveeksi vaan että pääsisi takaisin töihin. Ala-asteen rokotteissa sanotaan kurkkumädäksi vaan oikeasti on luterilaista työmoraalia liuoksena. 

Keskiviikkona kone laskeutui Helsinki-Vantaalle, laskeutuessa korvissa oli kaksi neulaa aivokuoreen asti - ei se ole ihme että huutaa sylikokoinen tällaisen infernon lävistäessä pään. Otettiin Päivin ja Peterin kanssa Finnairin bussi, Peter R-kioskilta Radlerin. Kansallismuseon kohdalla Peter ojensi tölkin minulle havaittuaan kyljestä tekstin "2,0%". Hotelli Vaakunan aulassa istui Teemu siten että ohikulkeva japanilaisturisti arveli olevan omistajan poika ja siksi luvallinen hallitsemaan tilaa näin. Peter lähti tatuoitavaksi, loput kolme nepalilaiseen syömään. Kyllä on hyvä lounaspaikka se. Siis ihan mikä tahansa nepalilainen. Ruoka tulee heti eikä ähkytä. Käytiin Teemun kanssa vielä asianmukaisen pelkistetyssä teehuoneessa. Olen siinä mielessä klisee että tykkään helsinkiläisistä pikkuputiikeista. 

Vouhkasemisen päälle nosti kuumeen, otin hotellilla tirsat ennen illan On the Rocksia. Flunssa repi keuhkoja railoille ja astmalääkkeen annoslaskuri kävi vähiin toimintaelokuvan finaalikohtauksen edellyttämällä vauhdilla. Ja koska olisi liian tolkullista ja järkevää vain kävellä apteekkiin ja pyytää tarvitsemaansa lääkettä jonka tietää toimivan, soittelin keikkapaikan yläkerrasta Oulun yhteispäivystykseen anellen uutta reseptiä. Mutta ei käy, koska ei käy, koska reseptit uusitaan vain tällä hetkellä kiinni olevassa alueterveyskeskuksessa eikä mikään muu ole mahdollista, koska organisaatiouudistuksen aikana seinälle hallusinogeenisten suokaasujen lävitse projisoitu saukonpillu sanoi niin kadonneella inuiittikielellä. Ja sitä totellaan. Kiitin virkailijaa ja kerroin tukehtuvani täällä sitten ihan kaikessa rauhassa. Onneksi, onneksi klubia katsomaan tulleella erinomaisella ihmisellä oli mukanaan ylimääräinen astmapiippu - nimeä en voi tässä mainita, sillä laupias helsinkiläinen taisi teossaan syyllistyä lääkelain rikkomiseen. Systeemi, se on kyllä hieno, sillä vaikka se ei olisi hyvä, niin onpahan systeemi sentään. 

Keikka meni ihan hyvin. On the Rocks on aina vaikea, työn takana jokainen nauru. Oma veto olisi ollut kutakuinkin olosuhteisiin nähden täydellinen jos olisi malttanut lopettaa ajoissa. Vaan eihän sitä malta, kiireellä sisään juttu jossa ei saisi kiirehtiä ja käyrä laskuun ennen lavalta poistumista - on se saatana kun tuota ei vieläkään opi, neljänkään vuoden jälkeen. Vaan hyvä mieli jäi ja hyvältä näytti nuori helsinkiläinen koomikkopolvi, kovaa kampetta on tulollaan. Chilissä Henric kauppasi ahkerasti HBO:n uutta rikossarjaa ja Sakari paljastui luontaiseksi aikavarkaaksi. Paikka on niin ahdas että lähtiessä ei mahdu halaamaan kaikkia vaikka haluaisi, ainakaan luontevasti. 600 metrin kotimatkalla keuhkoista tuntui olevan jäljellä vain jämät ja tuuttasin koneistoon neljä hittiä lääkkiä. Toimi, sanan monessa merkityksessä - henki kulki, kädet tärisi, naama punoitti ja sydän leikki koripalloa. Kohtuus, kohtuus. Toisilla sitä ei ole kemikaalien inhaloinnissa, toisilla yöpukeutumisessa.
Enempää Helsingin reissusta en saa kertoa, sillä minua sitoo vaitiolovelvollisuus (siis ei sellainen kuin esimerkiksi poliisilla on, sillä tämän rikkomisesta oikeasti rangaistaan). Torstaina aloitimme Naurun tasapaino-ohjelman kuvaukset ja niistä ei saa puhua mitään - mutta eipä hätiä, meikä kirjoittaa niistä päiväkirjaa kyllä ja julkaisen ne sitten tässä blogissa kun ohjelma alkaa töllössä pyöriä. Sen sanon, että helvetin jännää tekemistä ja helvetin hieno porukka meillä kasassa niin koomikoiden kuin tuotannon puolellakin. Mahtavaa olla mukana!

Lauantaiaamuna heräsin kuolleista, siltä tuntui. Koko helvetin yön olin tehnyt komiikkaa ja nyt kun haavemaailma haihtui, alettaisiin tehdä lisää komiikkaa. Joinakin hetkinä tämä homma ei naurata. Vaan perkeles, pitihän sitä, kun Paukutusjengi oli tulossa Remakkaan. Ekaa kertaa Oulussa, kaikki konstit käyttöön. 

Ja hyvähän me tehtiin, yhessä. Säätäminen, ressi ja vimpan päälle vääntö palkittiin kahdella kovalla klubilla, joista jälkimmäisessä hurmos nousi lähes heinoslaislaisiin sfääreihin (Jukan finaalia sopii kuvata termeillä "eiss", "voiss" ja "huiss"). Ja vaikka intter neetin syövereistä löytyy Paukutusjengistä melko kovaakin tekstiä, niin meikällä ei ole tästä kvartetista kyllä pahaa sanaa - kaikki tapahtuu hyvässä hengessä ja kunnioittavalla asenteella plus että komiikka on helvetin hauskaa. Kavereitahan tässä kehun, toki, mutta vaikea tällaisesta skarppiudesta, positiivisuudesta ja rakkaudesta lajiin on olla innostumatta ja inspiroitumatta. 

Klubin jälkeen Jukka ja toipuvaa Jonia tuurannut Aatu ottivat junan, Teemu ja Anders jalkapatikan hotellille. Istuttiin Awen, Niinan ja Tiinan kanssa tovi Nelivitosessa. Nainen on siinä määrin rehellinen että pää kääntyy puhelimeen ilman selityksiä kun puheenaihe vaihtuu kivesvaivoihin. Tommiin en enää saanut yhteyttä, lähetti tekstiviestin myöhemmin jossa kertoi olleensa jahtaamassa tuusmyyrää (kemiläisten jyrsijätuntemus se ei lakkaa koskaan yllättämästä, tämäkin laji oli minulle entuudestaan täysin tuntematon). Kävelin itsekseen kirkkaan kosmosikkunan alla puistoon, Mars loimotti matalalla ja Jupiter ylempänä. Istuin penkillä ja hengitin sisään - kaikki oli hyvin, planeetat linjassa ja minä samassa suorassa. Siinä missä haluan olla. 

Kotona oli pimeää kun saavuin. Kömpiessäni mietin että muutaman tunninhan tässä ehtii ennen kuin poijat pitää viedä lentokentälle. Samassa luovasta aivolohkostani kuului paskainen, säälimätön nauru. 

"Nukkua? HO HO HO. Elä unta näe. Tuossa on sulle kahdeksan juttua siihen kisaan mietittäväksi. Töihin, niljake."

Aamulla paluumatkalla alkoi jo tie erottua terävänä.