torstai 5. marraskuuta 2015

Älä ole perseestä - ohjesääntö pikkujouluyleisölle

Marraskuu on kovaa aikaa. Maassa jää, horisontissa pimeys ja radiossa Juice, katu täyttyy askelista. Aika moni niistä osuu miten sattuu, mutta kutakuinkin oikeaan suuntaan menee. Pikkujouluihin menee suomalainen, kun kalenteri näyttää näiden tiimojen tiimoja. 

Koomikolle marraskuu on mielenkiintoinen ajanjakso. Duunia on paljon, kun Suomi juhlii syksyn selälleen. Ja yleensä myös itsensä: tuskin missään yhteydessä näkee sen mittakaavan dokaamista ja känniperseilyä kuin katajaisissa firmakalaaseissa. Ongelmia tulee eteen yleensä siinä vaiheessa, kun tälle poppoolle pitäisi esiintyä.

Siinäpä sitä ollaan jännässä tilanteessa: pitäisi olla bileiden piristäjä eikä ilonpilaaja, mutta jälkimmäiseen se yleensä lipsuu. Pitää saada ihmiset kuuntelemaan, keskittymään, malttamaan toviksi kännihöpöttely. Ja juuri kun on ilta sitä varten tehty että päinvastainen olisi meininki, saisi vain dokata eikä fokusoitua jonkun kvasisyrjäytyneen höpinöihin. 

Mutta duunimmehan meidän on tehtävä, kun on kerran keikalle tilattu. Eikä muuten ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen poistunut keikkapaikalta harmistuneena: juuri kukaan ei känniltään jaksanut keskittyä esitykseen ja humoristi kuitenni maksaa firmalle jonnin verran - joskus virkistysrahakirstun voisi kipata suoraan kankkulan kaivoon, niin säästyisi vaiva.  

Siksi koomikoilla on marraskuussa niin kauhea stressi: edessä on iso määrä vaikeasti tehtävää työtä. Koska pelisääntöjä on vähän vaikea sisäistää äkkiä etenkin kun päässä on jo valmiiksi niin paljon kaikkea (yleensä kiimaa ja etanolia), niin ajattelin jeesata meitä kaikkia kirjoittamalla pikkujouluyleisön ohjesäännöstön. Tätä kun seuraa niin ai että kun tulee raikulia meille kaikille.

1. Älkää aloittako karaokea ennen koomikon keikkaa

Karaoke on...noh. Minun tulkintani mukaan japanilaisten kosto Hiroshimasta ja Nagasakista. Suomalaiset rakastavat karaokea. Suomalaiset rakastavat karaokea paljon, paljon enemmän kuin ketään koomikkoa ikinä. Keski-ikää lähestyvä pipopää ei aikuiselle naiselle pärjää. Siksi karaokea ei ikinä pistetä käyntiin ennen koomikon keikkaa, sillä kun humalaiselle suomalaiselle annetaan mikki, niin se on menoa. Sipilän leikkauksiin suomalaiset vielä lähtivät mutta tästä karaoke-edusta ei tingitä. 

2. Rytmittäkää keikka alkuiltaan, tylsään hetkeen ja ruokailuista sivuun

Ihan mahdotontahan se on esiintyä jos lautaset kilisevät, tarjoilijat hääräävät ja viinejä kaadellaan. Kun koomikko on lavalla, niin kaikki muu aktiviteetti pois, silloin on fokusoitumisen mahdollisuus. Alkuilta on parempi ajankohta kuin loppuilta, koska silloin ihmiset eivät ole vielä kovin päissään. Älkää jännittäkö sitä, jännittääkö jengi selvänä, se on koomikon murhe ja haaste ammattitaidolle. Jos oikein halajatte miettiä, niin laittakaa keikka heti jonkin tylsemmän ohjelmanumeron perään. Yleensä se on johtoportaan ihmisen puhe. 

3. Koomikko ei tarvitse apuasi

Firmakeikoilla koomikot jututtavat mielellään firman henkilöstöä ja improilevat näistä vitsejä. Se on hauskaa ja luo työyhteisöön hyvää fiilistä. Tästä kuitenkin moni saa sellaisen väärän kuvan, että koomikko jotenkin tarvitsisi apua yleisöltä. Ei tarvitse. Vastaat vain kun kysytään ja muun asiattoman huutelun voi säästää lakanakaupan kautta tehdylle Lahden-matkalle. 

4. Sinä et paranna esitystä

Toinen yleinen huutelijoiden harhaluulo on se, että he parantavat esityksen laatua. Aivan. Ihan kuten kesken leffanäytöksen huudettu "SAIPA" parantaa Schindlerin listaa ja lajitteluosaston Pekun haukkuminen homoksi rytmittää hienosti oopperaa. 

5. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta

Tämä totuus on useimmille huutelijoille vaikea niellä. Mutta tyly tosiasia on se, että ketään ei oikeasti kiinnosta koomikon keikan aikana kuulla sinun juttujasi. Sen takia tilaisuuteen on palkattu ammattikoomikko. Sen takia koomikolla on mikrofoni ja sinulla ei. 

6. Jos avaat suusi oma-aloitteisesti, olet vapaata riistaa

Tämä on komiikkakeikoilla yleinen sääntö: jos avaat suusi pyytämättä, olet pyytänyt päästä esitykseen mukaan. Ja kun vastaparinasi keskustelussa on, kuten Louis CK sanoo, "ammattimainen persereikä", mahdollisuutesi eivät ole kovin häävit. Älä suotta pilaa hyvää iltaasi ryhtymällä avoimeen sanaharkkaan koomikon kanssa - et todennäköisesti pärjää ja sinua hävettää ja sitten sitä paikataan viinalla ja kohta on jonkun ihan vieraan ihmisen kikkeli suussa. Vain sen takia että piti haastaa koomikko. 

7. Jätä ego narikkaan keikan ajaksi

Varsin yleinen näky firmakeikoilla on työporukan naisten- tai miestennaurattajahahmo, joka on koko illan iskenyt ihan timanttista huumorivitsiä esiin ja jonka sipuli ei millään tapaa kestä sitä, että joku muu on tullut taloon ja on mahdollisesti hauskempi tyyppi. Ole sen verran aikuinen ihminen että tiedostat tämän egokilpailun tappion hetkeksi etkä ala purkaa pelkoasi mielenkiintosi häviämisestä alkamalla länkyttää koomikolle. On hyvä, että tilaisuudessa on vain yksi pelle ja mieluiten se, joka tekee pelleilyä työkseen.

8. Mölisemällä pilaat keikan kaikilta muilta ihmisiltä

Aina silloin tällöin huutelija tulee keikan jälkeen jatkamaan turpavärmeensä repimistä ja on tavallista kuulla vittuilua siitä, että eikö nyt herra taiteilijan ego kestä kun keikasta tuli vähän vaikea. Kyse ei ole siitä, etteikö koomikko kestäisi. Kyllä kestää. Hän tapaa huutelijan tapaisia pallinaamareita joka toisella keikalla. Ongelma on siinä, että mölisemällä pilaat keikan muilta, niiltä, jotka oikeasti haluaisivat kuunnella - he joutuvat kärsimään sinun itsekeskeisyydestäsi. Pomosi on myös todennäköisesti maksanut keikasta sievoisen summan rahaa ja sen sijoituksen sinä paskit viemärikuilusta alas ellet pidä kärsääsi supussa. Jos tilanne on se, että huutelija onkin pomo itse, ei muuta kuin tsemppiä työkkäriin herra johtajalle. Se kokemus tulee vastaan yllättävän pian.  

9. Ellei mikään näistä auta, kysy itseltäsi yksi kysymys

Usein, kun mikään muu ei mölisijään tepsi, kysyn heiltä yhden ainoan kysymyksen:
"Miksi sinä kuvittelet, että kun kaikki muut ovat hiljaa ja keskittyvät esitykseen, että sinulla olisi oikeus olla äänessä?"

En ole vielä koskaan saanut kysymykseen minkäänlaista vastausta. 


Hyvää pikkujoulukautta, ihmiset! Nähdään keikoilla. Tehään niistä kivoja. Yhessä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti