perjantai 8. tammikuuta 2016

Miten minusta tuli suvakki?


Olin ennen maahanmuuttokriitikko. 

Äänestin perussuomalaisia. Luin Jussi Halla-ahon blogeja ja siteerasin niitä nettikeskusteluissa. Pelottelin ihmisiä maahanmuutolla Facebookissa. Pidin islamia läntisen maailman suurimpana uhkana ja olin varma siitä, että suomalaisen ihmisen etu on aina lähtökohtaisesti jonossa ennen ulkomaalaistaustaisen etua. 

Nykyään asiat ovat toisin. Minua kutsutaan nettikeskusteluissa suvakiksi. Kritisoin äänekkäästi perussuomalaisten, maahanmuuttokriitikoiden, ulkomaalaisvastaisten ja rasistien näkemyksiä. Puhun inhimillisen näkökulman puolesta ja pyrin pakolaiskriisin keskellä muistuttamaan jengiä siitä, että myös turvapaikanhakijat ovat ihmisiä. 

Takinkäännöksihän tällaista sanotaan, jos lytätä halutaan. Silmien ummistamiseksi, vaaleanpunaisten lasien ostamiseksi, punavihermädättymiseksi. Isänmaanpetturuudestakin joku mielessään puhuu. 

Maltillisempaa ehkä kiinnostaa kuulla, miten tällainen iso muutos ihmisessä etenee ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Kerron. 

Maahanmuutosta ja sen problematiikasta kiinnostumiseen ei kohdallani vaikuttanut mikään ulkomaalaisen kohtaamiseen liittyvä negatiivinen tilanne tai vastaava traumatisoiva tekijä. Olin itse asiassa aika erikoista tarttumapintaa maahanmuuttokriittisyydelle: 25-vuotias vasemmalle kallellaan oleva journalistiopiskelija, joka oli reissannut useamman kesän pitkin maailmaa - siis ihan toisenlainen tyyppi kuin se ihmisjäte jollaiseksi Jari Tervo kolumnissaan maahanmuuttovastaiset laiskuuttaan ja vihaansa yksinkertaisti. Toki mieleni maaperä oli hedelmällinen ulkomaalaisiin kohdistuvalle epäluulolle: Ylivieskassa varttuneena kontaktit maahanmuuttajiin olivat olleet käytännössä olemattomat, joten minulle oli helppo myydä mielikuva vaarallisesta ihmismassasta, joka on ihan kohta tulossa viemään kaiken. 

Toimittajanalkuna olin kiinnostunut maailmasta, halusin kertoa siitä totuuden, penkoa näkyville sen mikä oli piilotettu kulisseihin - minulla oli sellainen olo, että maailmassa oli jokin pielessä, mutta minulle ei ollut vielä kerrottu mikä se on. Ja sitten löysin ensimmäiset tiedot maahanmuuttokriittisyydestä - ja maailmankuvani koki jonkinlaisen murroksen. Huomasin, että oli olemassa valtava määrä tietoa, jota ei kerrottu muulle maailmalle - melkein kuin salaliitto, jota saisin olla paljastamassa. 

Tuohon kokemukseen liittyy paljon samaa tunnemaailman kokemista ja ajatuksia kuin uskoontulemiseen (josta minulla on myös kokemusta kristinuskon puolelta): oikean ja salatun tiedon vastaanottaminen, taisteluun pahaa vastaan käyminen ja samanmielisten tuki ympärillä olivat elämänsä suuntaa etsivälle nuorelle mielelle niin voimakas paukku, että olin välittömästi myyty. Data näytti niin vakuuttavalta ja perustelut hyviltä. Oli kuin minulle olisi uskottu pala salatusta todellisuudesta ja olin erittäin onnellinen, kun pääsin siihen käsiksi: halusin kertoa siitä mahdollisimman monelle ja suhtaudun erittäin negatiivisesti ihmisiin, jotka eivät suostuneet näkemään minun totuuttani. Olin käännyttänyt itseni häkellyttävän nopeasti. 

Tämä voimakas kokeminen on asia, johon maahanmuutto- ja rasismikeskustelussa kiinnitetään aivan liian vähän huomiota: mikä on se kokemus, joka yhtäkkisesti saa ihmisen suhtautumaan vieraaseen kulttuuriin ja sen edustajiin lähtökohtaisen negatiivisesti? On liian helppoa lytätä kaikki ulkomaalaisvastaiset vähä-älyisiksi reppanoiksi ja luusereiksi: normaaliälyinen yksilökin voi nopeasti alkaa uskomaan sopivassa tilanteessa täysin irrationaalisiin asioihin, olkoon se sitten somalin pelko tai yksisarvisen parantava voima. 

Uskon, että vastaus maahanmuuttovastaisuuden nousun syihin löytyy samasta suunnasta kuin salaliittoteorioiden suosion avaimet: epäluottamuksesta mediaa ja vallanpitäjiä kohtaan, medialukutaidon puutteesta, disinformaation huikeasta määrästä ja ihmisten irrallisuuden tunteesta suhteessa yhteiskuntaan. Nämä olivat ainakin omalla kohdallani niitä tekijöitä, jotka veivät minua maahanmuuttovastaiseen suuntaan. Uskoin, että juuri maahanmuuttovastainen tieto on oikeaa tietoa ja sitä pimitetään kansalta - mutta minä ja nettitoverini olimme totuuden tiellä, oikealla tiellä. 

Maahanmuuttovastainen ihminen ajattelee usein tekevänsä hyvin ja oikein. Näin ainakin itse koin. Ajattelin, että kansalta pimitetään tietoa maahanmuuton haittapuolista. Halusin auttaa ja saattaa tuon tiedon mahdollisimman monen ulottuville, varoittaa heitä uhkaavasta vaarasta. Olin tarkoitusperissäni täysin vilpitön: kyse ei oman pääni mukaan ollut siitä, että olisin halunnut tehdä tietylle ihmisryhmälle pahaa vaan sitä, että halusin suojella toista ihmisryhmää. 

Ja tässä törmätään maahanmuuttovastaisuuden mielestäni suurimpaan ongelmaan, jolle itsekin sokeuduin: tietyn ihmisryhmän edes kuvitteellinen suojeleminen ei onnistu, ellei ole olemassa jonkinlaista vastapuolta, vihollista, jolta omaa viiteryhmää suojellaan. Ja tässä kohtaa maahanmuuttokriittisyys alkoi kääntyä maahanmuuttovastaisuudeksi: kyse ei ollut enää siitä, että olisin kriittisesti tarkastellut maahanmuuttopolitiikan heikkouksia ja median ajoittaista silkkihansikkaista tapaa uutisoida maahanmuuton ongelmakohdista (jotka siis olivat ja ovat osin edelleen ihan todellisia ilmiöitä), vaan siitä, että aloin vittumaisesti kytätä maahanmuuttajien tekemisiä. 

Jos Ampparit-uutispalveluun ilmestyi raiskausuutislinkki, petyin kun sen tekijänä ei ollut maahanmuuttaja - jos olisi ollut, kyseinen tieto olisi vahvistanut uskomustani siitä, että kaikkia maahanmuuttajia on syytä epäillä. Jos pahoinpitelyn tekijänä oli kantasuomalainen, en linkannut uutista Facebookiin, sillä se ei buustannut tärkeäksi kokemaani viestiä maahanmuuton vaarallisuudesta. Valikoin ja seuloin, löysin aina maahanmuutolle negatiivisia näkökulmia ja kirjoitin Jussi Halla-ahon blogitekstejä imitoivia kirjoituksia, joille toivoin positiivista huomiota muilta maahanmuuttovastaisilta. Pyrin kaikin keinoin rakentamaan itselleni ja läheisilleni kuvaa siitä, että maahanmuuttoon tulee suhtautua äärimmäisen penseästi. 

Päässäni pyöri kiero prosessi: samaan aikaan kun mieleni yhä useammin liitti ulkomaalaiset negatiivisiin mielleyhtymiin, se pystyi vakuuttamaan minut siitä etten ole pätkääkään rasistinen enkä ulkomaalaisvastainen. Minähän vain tartun ilmiön ongelmakohtiin enkä pyrkinyt leimaamaan kokonaista ihmisryhmää. Tällainen yhtälö on kuitenkin mahdoton: jos toistuvasti leimaa ulkomaalaiset mielessään potentiaalisiksi ongelmatekijöiksi, rikollisiksi ja menoeriksi, se vaikuttaa myös suhtautumiseen yksilötasolla ja luo lisäksi ilmapiiriä siitä, että ulkomaalainen on lähtökohtaisesti todennäköisempi rikollinen kuin kantaväestön edustaja. Toki mieli loi jatkuvasti muistutuksia siitä, että hyviäkin mamuja on eikä kaikkia voi tuomita, mutta se oli vain vararengas jonka olemassaolosta itseään muistuttaa kun jalat ovat jo polvia myöten ksenofobian meressä. 

Pahinta kaikessa oli, ettei mikään loppujen lopuksi muuttunut muutaman vuoden aikana juurikaan. Maahanmuuttokriittisyys saatiin kyllä äänenä läpi sekä mediaan että eduskuntaan, mutta loppujen lopuksi asiat olivat aika lailla samalla tavalla. Maahanmuuttajien vallankumousta ei kuulunut, osa ihmisistä näytti selvästi vielä luottavan eriväriseenkin porukkaan ja kaikki muutokset tapahtuivat äärimmäisen hitaasti. Oikeastaan ainoa mitä tapahtui oli oma suuttumukseni ja turhautumiseni: olin toistuvasti vihainen, ärtynyt ja kulutin tunteja ja taas tunteja hyödyttömissä nettikeskusteluissa, joissa nakeltiin täsmäammuksiksi luultuja suutareita poterolinjan molemmin puolin. 

Sellainen elämä on äärimmäisen turhauttavaa, hedelmätöntä ja väsyttävää. Ei tarvitse ihmetellä, miksi hankalimmat nettiin kirjoittavat mamuvastaiset ihmiset käyttäytvät niin perseellä tavalla: sellainen köntti kun on sisällä turhautumusta, pelkoa, ahdistusta ja vihaa, niin se myrkyttää puheen ja valuu huomaamatta saumoista. 

Tämän kaiken kirjoitan siksi, että maahanmuuttovastaisia ei pidettäisi automaattisesti huonoina ihmisinä. En minäkään ollut sellainen. Olin vain hukassa elämäni suunnan suhteen ja luulin löytäneeni ratkaisun siihen, miten voisin tehdä maailmasta paremman paikan. En tahtonut kenellekään pahaa, pelkästään hyvää. En ollut lähtökohtaisesti ulkomaalaisvastainen, en pitänyt itseäni rasistina enkä ajatellut lietsovani ulkomaalaisvastaista mielialaa, vaikka jokapäiväisessä toiminnassani nuo elementit vahvistuivat päivä päivältä. 

Uskon, että suurin osa ilkeästi ja epäreilusti maahanmuuttajiin, turvapaikanhakijoihin ja muihin ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin on samanlaista porukkaa. Ihan tavallista väkeä, jotka ovat vain erehtyneet sen suhteen, mikä on maapallon, ihmislajin ja heidän elämänsä suurin ongelma. Ja he ovat täysin sokeita omalle erehtyväisyydelleen ja jokainen vasta-argumentti kimpoaa kilvestä pois vahvistaen virheellisiä näkökantoja entisestään - niin kuin minunkin kohdallani tapahtui. 

He eivät ole pahoja ihmisiä. En minäkään ollut. Ja heidän näkemyksensä voivat muuttua, sillä minunkin näkemykseni muuttuivat. 

Tässä kohtaa olisi mahtava kertoa eeppisestä tarinasta varjoista valoon, miten ärjyvästä suomileijonasta tuli rationaalinen oksalla istuva pöllövaari yhden mahtavan havainnon myötä. Tiedättekö, sellainen elokuvakohtaus, yksi maahanmuuttaja näyttää minulle taivaalta uuden galaksin ja sen myötä kuvani muuttui koko porukasta. 

Ei. Mitään sellaista ei tapahtunut. Maahanmuuttovastaisuus vain hävisi johonkin ja jonain päivänä sitä ei enää ollut. 

Olen pohtinut syitä, jotka vaikuttivat tähän. Yksi selkeä tekijä on se, että työni myötä tapasin yhä enemmän maahanmuuttotaustaisia koomikoita ja muita ulkomaalaislähtöisiä ihmisiä - ja mitä enemmän ihmisiä tuntee, sitä selkeämmin tajuaa kaikkien olevan yksilöitä. Sitten käy mahdottomaksi niputtaa heitä minkään viiteryhmän mukaisiksi muuten kuin rajusti yksinkertaistamalla ja käsitteellistämällä (mikä on jo itsessään lievä väkivallanteko, survoa nyt ihminen ulkokohtaisten ominaisuuksien perusteella johonkin kategoriaan). 

Toinen tärkeä tekijä oli se, että sain tekemistä. Koulun loputtua löysin stand up -komiikan duunina ja puuhaa olikin yhtäkkiä niin paljon, ettei minulla ollut aikaa miettiä maahanmuuttajien ryöväämiä työpaikkoja, omassa työmäärässä oli ihan tarpeeksi tekemistä. Ja kun elämään ilmestyi ihan oikeita ongelmia joihin pystyin omalla toiminnallani välittömästi vaikuttamaan, kaikkien kaukaisempien ongelmien merkittävyys tuntui putoavan nopeasti. Ei jotenkin jaksanut pelätä tulevaa islamistivallankumousta kun setissä ei ollut edes viittä minuuttia hyviä vitsejä. Lisäksi työn parista löysin myös oman porukan, mukavamman samastumiskohteen mielenkiinnolleni kuin maahanmuuttovastaiset. 

Iso vaikutus oli myös niillä ihmisillä, jotka kuuntelivat minua. Eivät tuutanneet omilla mielipiteillään minua hiljaiseksi tai poistaneet FB-kavereista, vaan antoivat ajatuksilleni ja tuntemuksilleni tilaa kehittyä, olivat myötätuntoisia ja pitivät minusta kaikista omituisista näkemyksistäni huolimatta. Ei se varmasti helppoa ole ollut, niin ärsyttävä olin mamuvastaisuuteni kiihkeimpinä päivinä. Tärkeintä oli se, että he eivät pyrkineet muuttamaan minua vaan sain olla sellainen kuin olen - ja loppujen lopuksi siinä tilassa sain kasvaa silloisesta elämänvaiheestani eteenpäin. 

Kaikkein isoin ja merkittävin tapahtuma oli kuitenkin omien uskomusjärjestelmien jonkinasteinen romahtaminen muutama vuosi sitten. Uskonnollisuuteni, isänmaallisuuteni ja maahanmuuttovastaisuuteni päätyivät aikuistumisen kynnyksellä ankaraan uudelleenarviointiin eikä mikään niistä selvinnyt mukaan uudelle kierrokselle sellaisenaan. Joitakin elementtejä poimin mukaan, mutta suurin osa oli roskistavaraa. Maahanmuuttovastaisuus ei ollut tähän mennessä antanut minulle mitään rakentavaa, nautittavaa tai kehittävää, se oli vain lisännyt pelkojani, vihaani ja turhautumistani. Ja kun tässä elämän murroksessa alitajuisesti aloin kehittää itseäni paremman hyvinvoinnin suuntaan, maahanmuuttovastaisuus jäi pois kuin itsestään. En yksinkertaisesti tehnyt sillä mitään. 

(Jäikö siitä mitään hyvää? Jäi. Pystyn suhtautumaan maahanmuuttoon ilmiönä siinä missä kaikkiin muihinkin asioihin ja ymmärtämään, että myös siinä on omat selkeät haasteensa ja ongelmakohtansa - ja niistä kaikista pitää pystyä puhumaan. Lisäksi pystyn suhtautumaan maahanmuuttovastaisiin ihmisiin realistisemmin - en demonisoiden, vaan myötätuntoisemmin. Olenhan itse ollut samassa tilanteessa.)

Arvojeni uudelleenarvioinnin yhteydessä maailmankuvani laajeni. On valtava, ääretön kosmos, jossa me asumme yhden galaksin reunamilla yhdellä ainoalla kivensirulla valtavassa tyhjyydessä. Olemme kaikki samaa lajia, veljiä ja siskoja. Tässä tilanteessa voisi olla järkevämpää pyrkiä tulemaan kaikkien kanssa toimeen, kun nyt kerran samassa avaruusveneessä möllötellään. Ja kun kaikki kerran samaa lajia ollaan, niin meissä lienee kaikissa kuitenkin enemmän yhteistä kuin erillistä. Ehkä meidän kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota siihen. Maailma on niin laaja ja monimutkainen paikka, että sen käsitteleminen ei taida onnistua kirjoittamalla pilkallissävytteisiä maahanmuuttokommentteja Facebookiin. On varmasti jokin rakentavampi tapa elää elämäänsä. 

Kaikkein tärkein oppimani asia oli se, kun jossain vaiheessa ymmärsin, että minun ajatukseni ja niiden synnyttämät tunteet ja taas niiden synnyttämät ajatukset ovat vain tunteita ja ajatuksia - eivät totuuksia. Jos minun pääni väittää minulle, että kaikki mamut ovat vaarallisia, se ei silti välttämättä ole totta. Ei vaikka minusta kuinka tuntuisi siltä ja vaikka netissä olisi kuinka paljon yksipuolisesti minun näkökantaani tukevaa tietoa. Maahanmuuttajan uhka on vain ajatus ja sen herättämä pelko on ainakin omalta osaltani täysin aiheeton - en ole koskaan joutunut minkäänlaisen väkivallan tai muun rikoksen uhriksi ulkomaalaistaustaisten ihmisten taholta. Toki värikoodattu turpasaunaki on kohdallani edelleen mahdollinen, mutta koska olen suomalaisilta saanut jo muutaman kerran kotelooni elämäni aikana enkä järjestelmällisesti pelkää heitäkään kaikkia, ehkä maahanmuuttajapelkoni on aiheetonta. 

Tämä on kaiken ytimessä: omien ajatusten ja tuntemusten merkityksen ymmärtäminen. Kun tajuaa, että ääni päässä ei ole totuus, irtoaa tuhansista ja tuhansista kahleista. Silloin ihminen vapautuu oman mielensä vankilasta. Ja kun sain kotiutumispaketin käteeni, en ole hetkeäkään pohtinut palaamista tuohon pelon linnakkeeseen. Minä elän mielummin elämän jossa on sekä vapautta että riskejä kuin sellaisen, jossa vapaus on riistetty riskittömäksi tekemisen nimissä. 


**********************************

Kirjoitin tämän kaiken siksi, että saisimme maahanmuuttokeskusteluun uutta näkökulmaa. 

Haluan, että ihmiset pohtivat itseään: mistä tämä pelko ja viha ja epäluulo oikein tulevat? Saattavatko ne kummuta omasta elämäntilanteestani? Koenko oman elämäni suunnattomaksi ja etsin vastausta sieltä, missä sitä ei ole? Olenko turhautunut huonoihin mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan elämääni ja puran turhautumistani turhaan muihin ihmisiin? Olenko antanut tarpeettomasti pelolle valtaa? Miksi maahanmuutto tuntuu niin vaaralliselta? Onko pelko aiheellinen? Jos on, mikä olisi rakentava ja vihaton tapa käsitellä tuota pelkoa? Annanko ajatusteni ja tunteideni ohjailla tekojani sen sijaan että päättäisin niistä itse, tietoisesti?

Ja haluan myös, että ihmiset pohtisivat läheisiään, etenkin niitä, joita maahanmuuttovastaisuus tuntuu kovasti puhuttelevan. Onko heillä kosketuspintaa maahanmuuttajiin yksilöinä? Mitä tiedotusvälineitä he lukevat? Onko heillä kunnolliset vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä? Onko heillä järkevää tekemistä? Onko heillä joku joka kuuntelee ilman pyrkimystä kontrolliin? Onko heillä joku johon luottaa? Mikä olisi hyvä tapa keskustella asioista, mikä olisi hyvä tapa olla heille myötätuntoisesti läsnä? 

Jos jotain olen viimeisen muutaman vuoden sisään oppinut, niin se on suuren kliseen sisäistäminen: me kaikki olemme ihmisiä. Maahanmuuttovastaiset, suvakit ja maahanmuuttajat. Koko hiton remmi. 

Se on helpottava asia - kun me kaikki kerran olemme samasta puusta veistettyjä, meillä on erinomaiset eväät ymmärtää toisiamme ja pyrkiä katsomaan asioita myös toisen näkökulmasta. Sitä ymmärrystä tarvitaan kaikkialla. Maahanmuuttovastaisten automaattinen teilaaminen kaljaveikkoluusereiksi, inhimillistä näkökulmaa tarjoavien haukkuminen suvakeiksi ja kaikkien maahantulijoiden syyttely potentiaalisiksi rikollisiksi ei johda kuin lisääntyvään vihaan ja väkivaltaan. 

Ihmisessä ei ole mitään niin vahvaa kuin empatia. Käytetään sitä. 

59 kommenttia:

  1. Hyvin puhuttu. Uskoa jutun todenperäisyyteen kuitenkin söi ekan kappaleen lause: "Luin Jussi Halla-ahon blogeja"
    Oikeasti!? Ei kai niitä oikeasti kukaan pidä minkään arvoisina? Mutta oli totta tai ei, jutun kulma on hyvä ja pitävä.

    Tässä asiassa pätee valtavan hyvin vanha viisaus: "Tieto on valtaa" (väittävät myös lisäävän tuskaa) jonka tiimoilta olen huomannut lähes poikkeuksetta kaikkien maahanmuuttokriitikoiden olevan vain tietämättömiä. Jos olet käynyt vain ruotsinlaivalla tai Virossa viinanhakureissulla, on tsänssit, että olet hyvinkin maahanmuuttokriittinen.
    Mitä enemmän reissaat tai olet muuten tekemisissä eri kulttuurien kanssa, sen suvaitsevampi olet asian suhteen.
    Itse lienet juttusi perusteella se poikkeus, koska ulkomaan komennuksia näkyi olevan jo pohjalla maahanmuuttokriittisyyden kukkiessa.

    Mielipiteitä asiasta saa ja pitääkin toki olla, mutta mielestäni huono mielipide on se joka on seurausta tarvittavien tietojen puutteesta.
    Paljon maailmaa ja menoa nähneiden maahanmuuttokriitikoiden (onko niitä?) mielipide näistä asioista olisi itselleni kullan arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kukaan ei pitäisi Halla-Ahon ajatuksia minkään arvoisina, hän tuskin olisi vaaleissa saanut sitä kannatusta minkä sai.

      Poista
    2. Jos kukaan ei pitäisi Halla-Ahon ajatuksia minkään arvoisina, hän tuskin olisi vaaleissa saanut sitä kannatusta minkä sai.

      Poista
    3. Nimenomaan. Eiköhän Halla-ahon kirjoituksilla ollut ihan ratkaiseva rooli tämän sekalaisen seurakunnan elämään turhautumisen jäsentymisessä ja jalostumisessa perinteiseksi "kaikki on muiden, erilaisten ihmisten vikaa" -selitykseksi.

      Halla-aho nosti niillä itsensä suomalaisen ns. demokratian päättäjäksi. Se ei siis tarkoita, että kirjoituksissa olisi jotain järkeä tai mielekästä näkemystä.

      Poista
    4. Mun mielestä Halla-ahon kirjoituksissa oli ihan hyviä pointteja. Jussin tapa kirjoittaa vain on niin epäempaattinen ja kylmä, että se vesittää minulta halun kuunnella koko miestä.

      Poista
    5. Itseäni häiritsee Jussin blogeissa se, että hän monesti levittelee keksittyä harhatietoa ja urbaaneja legendoja muun muassa muslimeista ja islamista, joka taas on omiaan luomaan paljon kaunaa ja halua eripuraan häntä kuuntelevissa. Ja jos ei muuta, niin hän tuo Suomen huhumyllyyn samat keksityt "faktat" mitä Sarah Palinin puheista löytyy. Kumpikin lopputulos, jotka monesti kumpikin toteutuvat, ovat erittäin epäproduktiivisia ja vahingollisia.

      Poista
    6. Olisi voinut tiivistää sanottavansa puoleen.En jaksanut lukea loppuun jonkun "käännytyksestä".Mies on kotoisin Ylivieskasta,pikkukaupungista Pohjanmaalta,jossa muhii maahanmuuttovastaisuus.Juuri paikkakunnilla,missä ei näe juuri ainoatakaan maahanmuuttajaa,ovat kaikkein kriittisempiä vastustajia.Pääkaupunkiseudulla heitä tapaa jatkuvasti,ja heihin suhtaudutaankin aivan eri tavalla,ihmisenä ihmisten joukossa.

      Poista
    7. Halla-aho käyttää blogissaan aika helposti havaittavia retorisia temppuja jotka saisivat ihan minkä tahansa kirjoituksen vaikuttamaan "uskottavalta" sellaisen henkilön lukemana joka ei ymmärrä niiden olevan pelkkiä temppuja. Kyseisten retoristen silmänkääntötemppujen käyttäminen ihmisten vakuuttamiseen omasta mielipiteestä on hyvin epärehellistä ja niiden tarkoitus on tietenkin selvä. Ei olekaan ihme että "maahanmuuttokriitikot" vaikuttavat uskonlahkolta joka on hyvin vakuuttunut omista mielipiteistään, mutta eivät vaan kykene perustelemaan niitä. Miksipä olisivat kun missään ei näitä mielipiteitä oikeasti ole perusteltu.

      Poista
    8. Lukekaas tuo: https://vastablogi.wordpress.com/2016/01/10/miten-minusta-tuli-maahanmuuttokriittinen/

      Poista
    9. Niin. Olipas "kriitikkotasoinen" veto.

      Jos kirjoitan jutun siitä, että roskien heittäminen luontoon on tyhmää, niin totta kai siitä voi tehdä alakoulumaisen harjoitelman, miten roskien heittäminen luontoon on hyvä asia. Aikuiset ihmiset eivät vain tee sellaista.

      Ei ole olemassa kahta tasavertaista vaihtoehtoa, "ääripäitä". Ei ole olemassa "suvakkeja" ym. haukkumanimillä luokiteltavia ihmisryhmiä, joille nämä persut ym. rakentaneet maailmanselityksensä.

      Tyhmiin juttuihin voi moni alkaa uskoa, kun ymmärryskyky puuttuu ja samoja juttuja jankutetaan, mutta eivät ne tyhmät jutut muutu siinä yhtään fiksummiksi.

      Poista
    10. Ylivieska on kaupunkina sellainen jossa eka sivari nähtiin ysäreillä ja jos ei Linnan Olli olis ollu niin iso karpaasi niin olis taatusti saanu turpaan. Taitaa vieläkin traktorit pyöriä rundilla, kuvaa missä se vuosikymmenellä siellä ollaan.. Karu paikka ilman oikeen mitään toivoa, keskellä ei mitään, paras asia on juna-asema josta pääsee mihin vaan, Kiinaan asti..

      Poista
    11. Sinä siispä päätit haukkua Ylivieskalaiset ja ylävieskan paskaksi paikaksi.Vailla sinunlaisia älykköjä ja humaaneja.Onko siinä jotain pahaa että raktorit pyörii rundilla.Tuskin siellä kuitenkaan ihmiset asuisivat josse olisi huono paikka.Yhtä asiaa en ymmärrä.Pidät iseäsi selvästi näiden ihmisten ylä puolella.Tyypillinen erään suuntauksen ihminen.Onko tosiaan ihmisiä mitkä ei nää minkäänlaista uhka kuvaa islamissa euroopan maaperällä.Dalai lamakin varoitti jo asiasta eurooppalaisia.Löytyy vaikka kuinka paljon puolueetonta video materiaalia ja tutkimus tietoa huolestuttavasta kehityksestä euroopassa.Mutta ei kun ei,en halua uskoa sillä olen suvaisevainen ja parempi ihminen kuin suomalainen roska sakki.Ruotsia myöten euroopan muslimi lähiöt ovat helvetin esikartanoita.Ymmärrän kyllä että omassa kuplassa on mukava elää ja ummistaa silmänsä tulevalta kaaokselta.Niin haluaisin välillä itsekkin tehdä.Kukapa haluaisi tästä rauhan tilasta luopua ja omasta mukavasta elämästä.

      Poista
  2. Erinomainen, rehellinen kuvaus! Hyvä lopun koonti ihmisyyden universaaliudesta. Kiitos Iikka.

    t. Jari-Pekka Kanniainen

    VastaaPoista
  3. Islamisaatio lopetti pelottamasta siinä vaiheessa kun tapasi ja keskusteli muutaman maallistuneen muslimin kanssa. Usko pois, siellä on niitä samanlaisia tapauskovaisia joukossa kuin kristityissäkin, eli sitä porukkaa jotka elävät sen uskon kulttuuristen juttujen mukaan, mutta eivät kiihkoile uskonsa puolesta. Ääriaines on ääriainesta, mutta suurin osa ihmisistä haluaa ihan oikeasti vain elää elämäänsä ihan rauhassa ilman sen suurempia konflikteja.

    VastaaPoista
  4. Mielestäni teksti kertoo vain kirjoittajan henkilökohtaisen tarinan, eikä sitä pysty yleistämään laajemmin, vaikka kirjoittaja niin haluaakin viestiä. Aivan yhtä uskottavan kehityslinjan voi nimittäin kertoa myös suvakista maahanmuuttokriittiseksi. Irrationaalista, medialukutaidotonta ja yksipuolista omaa maailmankuvaa pönkittävää toimintaa löytyy vähintään yhtä paljon suvaitsevaiston leiristä, omasta mielestäni vielä huomattavasti enemmän.

    Lisäksi kirjoittajan kavahtama maahanmuuttovastaisuus ei ole analogia rasismille ja kaikelle pahalle. Se on samanlainen poliittinen ismi kuin kanta ydinvoimaan tai verotukseen, kuten maahanmuuttomyönteisyyskin. Maahanmuuttovastainen henkilö ei näe vain näe mitään hyvää ja kannatettavaa siinä politiikassa joka suosii maahanmuuttoa. Saattaa olla typerää, mutta ei rasismia, vähä-älyisyyttä yhtään sen enempää kuin vaikka ydinvoiman vastustaminen ym. Ja kyllä, tosiasia on, että ulkomaalaistaustainen henkilö suhteessa todennäköisempi rikollinen tietyissä rikostyypeissä. Ei siihen tarvitse erikseen "luoda ilmapiiriä".

    Tekstistä jäi vaikutelma, että kirjoittajan persoona on ollut aina altis kaikenlaisille herätyksille ja itse asiassa luopuminen maahanmuuttovastaisuudestakin on juuri tapahtunut vain uuden heräämisen kautta. Suunnanmuutos ei ole tapahtunut tosiasioihin kohdistuvan rationaalisen pohdinnan kautta. On vain henkisesti löytynyt uusi innostuksen kohde ja sisältö elämälle, mikä on tietysti itsessään hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tiivistetty, samoja ajatuksia itsellänikin. Erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus joka tapauksessa!

      Poista
    2. Eipä tässä tarkoituksena ollutkaan väittää, että kaikkien maahanmuuttoa vastustavien taustalta löytyisi samanlainen tarina. Uskon silti, että henkilökohtaisuudesta huolimatta tekstissä on myös jotain sellaista, josta muutkin voivat oppia jotain.

      Analyysi herkkyydestäni herätyksille ei ole hukkaan mennyt havainto - olen aina ollut kova innostumaan ja hurahtamaan. Siinä sen sijaan osut harhaan, että suunnanmuutokseen eivät olisi vaikuttanut rationaalinen pohdinta. En ehkä avannut sitä puolta tekstissä tarpeeksi, mutta itse asiassa tuohon suureen murrosvaiheeseen nimenomaan liittyi paljon asioiden pohtimista rationaalisuuden kautta - ilman sitä asiat tuskin olisivat muuttuneet niin paljon.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Lauri, olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä lauseestasi "Irrationaalista, medialukutaidotonta ja yksipuolista omaa maailmankuvaa pönkittävää toimintaa löytyy vähintään yhtä paljon suvaitsevaiston leiristä, omasta mielestäni vielä huomattavarsti enemmän." Sitä, onko toisessa "leirissä" irrationaalisuutta enemmän tai vähemmän on varmaan tosi vaikea arvioida, mutta minusta osut tämän vastakkainasettelun ytimeen: Kun olemme leireissä, luemme hyvillä mielin niitä uutisia, näkökulmia, mielipiteitä, jotka pönkittävät omaa mielipidettämme. "Vastaleirin" mielipiteitä tutkaillaan sarvet päässä hiilihanko kohotettuna valmiiksi iskuun. Ihan molemmilla laidoilla. Ja mitä kuumempi keskustelu, sitä enemmän koetaan heti uhkaa ja tarvetta puolustautua järein asein.

      Meidän pitäisi kaikkien kysyä omalta kohdallamme: Mihin minun mieleni tätä vastakkainasettelua tarvitsee? Uskon että niin kauan kuin oman vihan kanavoiminen maahanmuutto-, ydinvoima- tai mihin tahansa keskusteluun on tiedostamatonta, se on kuvaamaasi irrationaalista oman mielipiteen pönkittämistä. Ja silloin ei ole voi olla vapaa näkemään toisen leirin näkemyksiä, vaan uskoo sokeasti omaan totuuteensa joka on itseasiassa todella tietyillä tunteilla kyllästetty. Ja pääsääntöisesti vai puolet totuudesta.

      Uskon että kummankin tämänhetkisen maahanmuuttokeskustelun leirin näkökulmissa on pointtinsa. Sitten kun itsekukin pääsee siihen, että suhtautuu asiakysymyksiin asiakysymyksinä, sanotaan nyt vaikkapa maahanmuuton hyviin ja huonoihin puoliin, pääsemme siihen tuiki tarpeelliseen keskusteluun, joka nyt hukkuu vihahuutojen alle.

      Niin paljon kuin sodat aiheuttavat kärsimystä, kansainvaelluksista tulleita hyviä puolia, jotka täydentävät oman yhteiskuntamme ongelmia, ovat esim. meidän oman väkilukumme aleneminen ja sitä seuraava ikärakenteen vanheneminen. Huonoa on huoli siitä että turvallisuutemme järkkyy, ettei lakejamme kunnioiteta, että rakenteet muuttuvat, että yhteiskuntamme toimeentuloturvaa hyödynnetään ilman että annetaan vastineeksi jotain takaisin.

      Näitä kumpiakin puoliahan pitäisi voida pohtia, nyt tämä keskustelu jää vihaisten roiskontojen varaan, jossa pilkka, alatyylin puhe, uhkailu jne. peittävät alleen nämä kummankin leirin näkökulmat.

      Poista
  5. Kiitos kirjoituksestasi. Toivottavasti tätä luetaan.

    Sellainen lisäys vielä, että itse en lähtökohtaisesti pidä muukalaisvihaa lietsovia ihmisiä huonoina tai pahoina, enimmäkseen vain hieman yksinkertaisen, kuvaamasi kaltaisen maailmanselitysmallin löytäneinä.

    VastaaPoista
  6. Voi vitsit kun on helppo Suomessa olla pelkäämättä muslimeita. Vaikeampaa on islamistisissa maissa elävillä vapaa-ajattelijoilla, joiden henki on hiuskarvan varassa. Maallistuneet muslimit on sikäli hieno ja suojelemisen arvoinen kansanosa, mutta teeskenellä että he ovat enemmistö samaan aikaan kun esim. Bangladeshissa on avoin kausi ateisti-bloggaajia kohtaan on voi jestas vastenmielistä paskuutta. Jos et lainkaan pysty käsittämään islamin hyljänneiden ihmisten vastoinkäymisiä, voisit ehkä olla hiljaa. Mutta tiedetään kyllä ettet pysty.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, iso kiitos!. Olen vuosia kutsunut useimmissa nettikeskusteluissa kriitikoita tutustumaan somaliyhteisöömme, kahville kanssani ja monikulttuuikeskukseen. Se ei tunnu netitse toimivan, tarvitaan se inhimillinen kosketus. Siihen tarvitaan paljon ihmisiä. Mutta meitähän on.

    VastaaPoista
  8. Empatiaa, sympatian perillistä kyllä tarvitaan, asettumista erivärisen ihmisen asemaan, kieltämme huonosti osaavan itseilmaisun traumaattisuuteen oudossa maassa.

    Palasin aikoinaan Suomeen, maahanmuuttajana ja toisen maan kansalaisena.
    Sain aivan uuden näkökulman kantasuomalaisuuteen. Oliko se empatiaa, en tiedä.

    Empaattinen ihminen saattaa jopa miettiä, miltä todella tuntuisi olla sorretun asemassa.
    Ei suomalainen ole paha, tai ei ainakaan pahempi kuin ruotsalainen. Ehkä empatiassa erilainen, viiveellisempi.

    Jokaiselle tekisi hyvää asua jonkin aikaa mutakuonona ulkomailla.

    VastaaPoista
  9. Paljon hienoa pohdintaa ja itsereflektointia.

    Eikö asenteiden, mielipiteiden ja sisäisten sääntöjen ohjaama keskustelu aina ole eräänlaista kielipeliä, joka systemaattisesti muokkaa puhuntansa kohteita? Myös puhujaansa, kuten Nimismies nostaa esiin. Me ihmiset teemme asioita todeksi puhumalla ja käyttäytymällä tavalla, joka varmentaa ja konkretisoi sen, mitä yritämme todentaa. Valikoimme seikat, joista kerromme ja joista vaikenemme - emmekä aina edes erota valikoivamme.

    Puhuttu, kirjoitettu, elekieli ovat keinoja luoda todellisuutta. Mikä on oikea tai väärä totuus? Kun alamme tutkia omaa sisäistä maailmaamme ja tulla tietoisemmiksi omasta itsestämme, itsetuntemus ja oman tunnemaailman ymmärrys vahvistuvat. Alamme nähdä myös täyttymättömistä tarpeista kumpuavia motiivejamme, jotka eivät aina ole niin kauniita kuin haluaisimme. Parhaimmillaan hyväksymme oman keskeneräisyytemme ja löydämme sitä osaa itsestämme, joka meille on aidosti tärkeää. Alamme elää enenevästi sisältä ohjautuen – kuuluminen ryhmään ”maahanmuuttovastainen” tai ”suvakki” käy tarpeettomaksi ja kummankin ryhmän yksisilmäiset totuudet jopa vastenmieliseksi. Maahanmuuttajiakin on moneksi… ja ehkäpä jonain päivänä saatan alkaa nähdä myös kristinuskon henkilökohtaisena suhteena Jumalaan; entä islaminuskon?

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoinen ja inhimillinen tarina. Kiitos kun jaoit.

    VastaaPoista
  11. Voi apua! Olit siis yksinkertainen maalaispoika, joka ei ollut tavannut ulkomaalaisia tai ei ainakaan tuntenut heitä syvällisemmin. Ja nyt jokseenkin menestyvänä voit sulkea silmäsi esimerkiksi maahanmuuton työmarkkinoille aiheuttamilta haasteilta.
    Olet varmaan melko tyypillinen keskinkertaisuus, joka tekee johtopäätöksiä esimerkiksi kohtaamansa hauskan tai ikävän mamun perusteella. Sinun älynlahjoillasi on tietenkin hyvä,että olet nyt "positiivisella" puolella. Paljon pelottavampia ovat ne "aatetoverini",jotka aidosti vihaavat, vaikkei älynsä ja tietonsa riitä ilmiöiden ymmärtämiseen sen paremmin kuin sinullakaan.

    En ihan ymmärrä, että miten kohtaamasi hyvät mamutyypit tai menestyksesi työelämässä tekevät maahanmuuton ongelmista olemattomia? Olen minäkin kohdannut monta aivan loistavaa mamua, stand-upin puolelta Jahangiri on suorastaan idoli, siis ihmisenä, ei vain koomikkona. Esikuvaksi ja sankariksi kelpaava kaikille suomalaisillekin. Kaljakaveriksikin varmaan parasta matskua.
    Mutta miten Jahangirin erinomaisuus ihmisenä häivyttää rikos- ja työllisyystilastot tai esimerkiksi naisten aseman islamissa tai terrorismin?

    Minä itse olen kulkenut päinvastaisen polun: nuorena nielin sivistyneiden toimittelijoiden antaman suvaitsevaisen maailmankuvan, jota vielä vahvisti kiinnostus ulkomaista ja ulkomaiset perheenjäsenet. Mutta vanhemmiten olen taipunut pahan leiriin, kun olen joutunut tajuamaan kuinka naiivisti ja heikoin päättelykyvyin sinunlaisesi keskinkertaisuudet toimittelijoina arvojaan meille tuputtavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vannon sulle että kun tutustut syvällisemmin ja useampiin maahanmuuttajiin, niin näet maailman ihan uudesta näkökulmasta :)

      Poista
    2. Minä nimenomaan olen tutustunut heihin. En elänyt lapsuuttani Ylivieskassa, joten jo ala-asteella luokallani oli kiva thai-tyttö, naapurissa asui kivoja somalipoikia, yläasteella oli ihan ok somali luokkakaverina, vietnamilaiset pojat kävivät meillä kylässä, kurdipitsa oli tuttua teininä, ensimmäinen monivuotinen tyttöystävä oli värillinen ja muutama romanttinen kuvio myöhemminkin, sisaruksillani on (/ollut) mamupuolisoita, olen asunut ulkomailla, käynyt Afrikassa ja Aasiassa jne..
      Voisitko kerto,, että missä vielä pitäisi käydä, että viimein oppisin ymmärtämään monikulttuurisuuden upeuden, työvoimapulan ja muun bullshitin, jota ylivieskalaiset, somerolaiset ja heinolalaiset maalaispojat suuressa viisaudessaan ja kokemuksen syvällä rintaäänellä minulle tuputtavat?

      Poista
    3. Jos luit tuon jutun, niin siinähän ei kielletty maahanmuuton negatiivisia puolia.

      Poista
    4. Matti Vähätalo: siinä kerrotaan kasvusta suvakiksi. Minun kokemuksieni mukaan suvakit sanovat minua halla-aholaiseksi natsiksi, jos uskon maahanmuuton negatiivisiin puoliin. On siis uskottava suurin osa monikulttuuripropagandasta ja -haihattelusta saadakseen kutsua itseään suvakiksi. Viime vuonna suvakit ovat myös suureen ääneen kyseenalaistaneet äärisuvaitsevaisuuden olemassaolon; on vain hyvät suvaitsevaiset tavalliset ihmiset ja rasistit. Samalla tämä tarkoittaa, että jos olet puolivälissä, niin olet suvaitsevaisten mukaan rasisti. On siis nieltävä kaikki tai ei mitään. Meidän puolella tai meitä vastaan - on pelin henki Suomessa 2016. No blogistille pisteet tämän jaon liennyttämisestä ja vastapuolen "inhimillistämisestä" hukassa oleviksi reppanoiksi.

      Poista
    5. Niin kerrotaan. Ja sinun vastauksestasi en huomannut perustelua, jolla väitteeni olisi kumottu.

      Olen itse "suvakki", ja uskon maahanmuuton negatiivisiin puoliin. Mutta en myöskään liioittele niitä tai pidä niitä niin isoina, että ne kumoaisivat ihmisen oikeuden asua missä parhaaksi katsoo, tai muuttaisivat yhteiskuntaamme niin merkittävästi, että niitä kannattaa korostaa liikaa.

      Vedät nyt vahvan johtopäätöksen siitä, että sinä olet oikeassa ja muut väärässä. Ihan yhtä mahdollista on se, että sinä liioittelet haittoja kuin että muut vähättelevät niitä. Minä en tiedä kuka on oikeassa, mutta en usko, että kyse olisi sinänsä tiedosta vaan arvovalinnoista, jotka myös vaikuttavat siihen, mikä tieto koetaan olennaiseksi.

      Se, että kysytään mitä tarkoittaa "äärisuvaitsevaisuus", ei ole sen olemassaolon kyseenalaistamista. On mahdotonta kyseenalaistaa sellaisen olemassaolo, jota ei kykene edes määrittelemään. Olen jokseenkin ymmärtänyt että "äärisuvaitsevaisuus" olisi kulttuurirelativismia ja maahanmuuton ongelmien kieltämistä. Oletko samaa mieltä? Ainakin oman suvakkikuplakokemukseni perusteella tuo on suunnilleen yhtä marginaalinen joukko suvakkeja kuin äärioikeistolaiset maahanmuuttokriittisten joukossa: niin pieni porukka, että heidät voi ihan huoletta marginalisoida ja keskustella niiden keskitien kulkijoiden kanssa.

      Minä en ihan oikeasti näe kovin paljoa tuollaista "meidän puolella tai meitä vastaan" -meininkiä. Ehkä se johtuu siitä, että pyrin keskustelemaan asiallisesti ja valikoida keskustelukumppaneiksi heidät, jotka kykenevät asialliseen keskusteluun. Asiallinen keskustelu on sellaista että hyväksytään maahanmuuton hyvät ja huonot puolet ja tunnistetaan se, että samoillakin faktoilla voidaan päätyä erilaisiin johtopäätöksiin. Itse esim. näkisin että vaikkapa 0,5% nousu rikostilastoissa ei riitä riistämään viattomilta ihmisiltä oikeutta valita asunpaikkansa ja mahdollisuutta pyrkiä parempaan elämään.

      Poista
    6. Äärisuvakkien määrään en ota kantaa, mutta heitäkin siis on.

      Se on totta, että kyseessä on pitkälti arvovalinta. Arvovalinnan taustalla olevista faktoista vaan on suurta erimielisyyttä, koska ne arvot värittävät ihmisen hyväksymät faktat. Esimerkiksi tuo 0,5% on hyvin arvoväritteinen väite, jossa otetaan huomioon todennäköisesti vain viimeisinä kuukausina tulleiden rikokset ja verrataan koko väestön koko vuoden rikollisuuteen, suhteuttamatta ihmismäärää, aikaa tai rikosten vakavuutta.
      Mitä jos yksi 10 hengen pakolaisjoukko tekisi 0,1% rikoksista, niin olisiko se merkityksetöntä, koska 0,1% on marginaalista? Se vastaisi kuitenkin 5000 keskiveroihmisen rikollisuutta. Entä voidaanko näitä 10 hengen 0,1% rikoksista tekeviä porukoita ottaa yhä uusia vuosi toisensa perään ja aina puhua vain juuri viimeksi tulleiden rikollisuuden marginaalisuudesta? Kauanko on marginaalisesta kyse? Entä millä perusteella voimme ottaa sen 10, mutta seuraaville miljoonalle samanlaiselle sanomme ei? Onko jaloilla arvoilla määrällinen raja? Ruotsin hallituskin alkoi viimein maahanmuuttokriittisiksi, ovatko he siis nyt rasisteja? Toisista tulee vaan rasisteja eri maahanmuuttoluvuin, mutta jopa ruotsalaisesta demarista tuli 2015? Onko arvoissa siis lopulta niin olennaista eroa, vain liukuma tulijanumeroissa?

      Ennen kuin siis aidosti voidaan tehdä arvovalintoja, niin faktojen pitäisi olla tiedossa. Minkä kustannuksen (taloudellisen, henkisen, kärsimyksellisen) siis kyseinen arvovalinta aiheuttaa? Suvaitsevaisuuteen kuuluu vääristellä nämä faktat ja kustannukset sellaisiksi, että monikulttuuristaminen saadaan näkymään todellisena aarteena. Totta kai myös äärirasisteista löytyy vääristelijöitä toiseen suuntaan, mutta heidän näkemyksensä eivät saakaan palstatilaa muuten kuin ivaavassa sävyssä.

      Maailma on aina ollut epäreilu. Viattomat ihmiset eivät ole koskaan historiassa saaneet vapaasti valita alkavansa elämään rikkaampien kustannuksella. Tällaiseen utopistiseen ihanneyhteiskuntaan voidaan kyllä pyrkiä, mutta jälleen kustannukset pitäisi myöntää ennen kuin voidaan demokraattisesti päättää, että luovutamme suomalaisen etuoikeutetun vaurautemme ja turvallisuuden maailman viattomille (ja viallisille) köyhille.

      Poista
    7. Tässä vaiheessa huomautan että tuo 0,5% on Stubbmaisesti hatusta vedetty numero, jonka tarkoitus ei ollut olla väite siitä kuinka paljon maahanmuutto lisää rikollisuutta, vaan esimerkki, jota voidaan käyttää tuossa moraalisessa pohdinassa hyväksi. Tarkkaa faktaahan tuosta ei ole (paitsi sinulla ja viiteryhmälläsi) koska tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa ja muuttujia on monia. Voimme tietysti toimillanne vaikuttaa siihen kuinka paljon maahanmuutosta on haittaa paitsi rajoittamalla maahanmuuttajien määrää kuin integroimalla heidät yhteiskunnan jäseniksi. Tässä integroimisessa esim. ihmisarvoinen kohtelu on avainasemassa, koska ulkopuolisuuden tunne usein syntyy juuri ympäristön kohtelusta. Voisi puhua "yhteiskuntakiusaamisesta", mutta se ei ole tämän viestin aihe.

      Puhut utopiasta kuin asia olisi mustavalkoinen. Tarkoitatko, että parempaa maailmaa ei pidä tehdä, koska täydellistä maailmaa ei voi saavuttaa?

      Eikä kyse ole oikeasti siitä, että luovuttaisimme hyvinvointimme muille, vaan että luovuttaisimme siitä osan. On ihan puhtaasti arvokysymys, kuinka paljon olemme sitä valmiit luovuttamaan.

      Mitä tulee faktoihin (kustannukset jne), niin väität että suvakit vääristelevät totuutta ja maltilliset maahanmuuttokriitikot eivät. Mihin perustat tämän väitteesi? Olisiko mahdollista että "tosiasioiden vääristely" tässä on ihan puhtaasti erilaista käsitystä maailman tilasta, eikä vääristelyä? Maailma on niin monimutkainen asia, että on todella vaikea sanoa kuka on oikeasti oikeassa ja kuka ei. On mahdollista, että olet oikeassa, mutta myös mahdollista että olet väärässä. Koska mahdollisia maailmoja on ääretön määrä ja sinun käsityksiäsi vain yksi, olet todennäköisemmin väärässä kuin oikeassa. Sama koskee minua. Kyse onkin siitä, kuka on vähiten väärässä.

      Mistä tiedät olevasi oikeassa? Miksi joku muu, jolla on eri käsitys, tietää myös olevansa oikeassa?

      Poista
    8. Tarkennus vielä äskeiseen: Ns. tosiasioiden määrittely, jota peräänkuulutit, on tehty monta kertaa. Koska maailma on monimutkainen emmekä voi tieteellisesllä tarkkuudella tuntea eri muuttujien osuutta sen tapahtumiin, voidaan päätyä hyvin eri lopputuloksiin. Eli niitä tilannekatsauksia on monta ja ne osoittavat erilaisia tuloksia. Ennakkoasenteiden ongelma on, että kukin voi valita haluamansa tilannekatsauksen ja todeta muut vääriksi. Vaikka todellisudessa emme voi mitenkään tietää mikä niistä toteutuu. En minä, ja tuskin sinäkään.

      Poista
    9. Voihan parempaan maailmaan pyrkiä ja sitä voi pitää ihanteellisenakin. Silloin vaan pitää tiedostaa mitä se itseltä vaatii. Jos maailman vauraus jaetaan tasan, tarkoittaa se suomalaisen elintason tiputtamista murto-osaansa. Moniko suomalainen, suvaitsevainenkaan, on siihen valmis? Hyvin harva, siksi on kehitelty utopia rikastumisestamme maahanmuutolla tai fraasi "ei ole keltään pois". Näihin suvaitsevaiset ovat pakotettuja uskomaan, koska muuten itsekäs halunsa säilyttää oma materiaalinen hyvänsä ja jalo arvomaailmansa törmäisivät.

      Jos olemmekin valmiita luopumaan osasta hyvinvointiamme, niin ominpäin maahantuleville turvapaikanhakijoille sen luovuttaminen on sekä epäreilua maailman huono-osaisimpia kohtaan, että kustannustehotonta, että eniten suomalaisissa vastustusta herättävää, että eniten Suomessa ongelmia aiheuttava tapa olla epäitsekäs.

      Siitä olen samaa mieltä, että totuutta ei 100%:sti kukaan tiedä. Minun on vain luotettava omaan arviointikykyyni perustuen yhteiskuntatieteiden, historian, maantiedon ja uskonnon harrastamiseen lapsesta pitäen, yhteiskuntatieteiden tutkintooni, elämänkokemukseeni Suomen monikulttuurisimmilta alueilta ja ulkomailta, kuulopuheisiin ja uutisiin sekä korkeaksi todistettuun älykkyyteeni. Voi hyvin olla, että joku yhtä tietävä, älykäs ja kokenut on päätynyt erilaisiin päätelmiin maahanmuutosta. Jos on, niin mielenkiintoista olisi käydä debattia kanssaan, jotta löytäisi syyn päinvastaisille päätelmille? Mutta näiden Ylivieskan kosmopoliittien julistuksellinen suvaitsevaisuus lähinnä masentaa.
      Itse nyt siis uskon olevani lähempänä totuutta kuin suvaitsevaiset, vaikka aivan napakymppiin en minäkään varmasti osu. Itsetunnostahan tässä myös kyse, valitettavan useilla se on joko liian vahva, jolloin sokaistuu kriittisyydeltä tai liian heikko, jolloin uskoo auktoriteettien tai enemmistön sanan pureksimatta. Toivottavasti itse en ole näihin sortunut viime aikoina.

      Poista
    10. Vielä jäi tuo vääristelyväite käsittelemättä: suvaitsevaiset jäävät tahallisesta vääristelystä, tarkoitushakuisesta propagandasta ja värilasien sumentamasta uutisoinnista / kommentoinnista kiinni päivittäin. Jos et ole mitään tuollaista havainnut, niin olet apuni ulottumattomissa.
      Totuuden nimissä toki huomautettava, että kyllä vastapuolikin osaa saman tai pahemmankin käytöksen, heitä vaan ei ole johtavissa asemissa mediassa, yrityksissä, järjestöissä tai virkamiehinä, joten heidän valheillaan ei ole samaa uskottavuutta, eivätkä ne siten ole yhtä haitallisia.

      Poista
  12. Tulkoon suuri järjenvalomiekka ja iskeköön lisää viisautta ja ymmärrystä tämän maan johtajiin ja suunnannäyttäjiin, jotta ymmärtävät jakaa tietoa. Se, että itse tietää ja ymmärtää miten asiat ovat, ei tarkoita, että me muutkin ymmärrämme. Jakakaa tietoa! Säästyisimme monelta huppupäältä, polttopullolta ja tarkoituksenhakuiselta ala-arvoiselta lööpiltä. Ne jotka eniten tietoa tarvitsisivat eivät sitä itse etsi, tieto on tarjottava, luultavasti tyrkytettävä. Tässä maassa on tapa, että joka taho ymmärretään kuoliaaksi, hoidetaan lähinnä vain seurauksia eikä syitä. Huono homma on se.

    VastaaPoista
  13. Kiitos kirjoituksestasi, Iikka. Avauksesi valaa toivoa siihen, että julkisen keskustelun tasoa on mahdollista nostaa kanssakeskustelijoita ja näkemyseroja kunnioittavaksi. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  14. Ei voi kun antaa isot respektit sulle ulostulosta asian kanssa. Enemmän pitäis julkisuuden henkilöiden ottaa kantaa rasismin kukistamiseksi. Itselleni kävi ihan samoin kuin sinulle, ensin nuivistuin, sitten suivistuin :) Vaikuttavimpana tekijänä oli se, että tutustuin niin moniin maahanmuutajiin, ymmärrys kasvoi, tajusin että kaikki ollaan loppujen lopuksi ihan samallaisia.. Hyvät jatkot sinulle :)

    VastaaPoista
  15. Mikko puhut asiaa sinusta voi tulla hyvä politikko ja vielä parempi Diplomaatti.

    VastaaPoista
  16. Mikko puhut asiaa sinusta voi tulla hyvä politikko ja vielä parempi Diplomaatti.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Tuo toistuva argumentti kansallisuuksien välisistä rikostilastoista olisi hyvä kumota kokonaisuudessaan ja lopullisesti. Ensinnäkin rikosten koko määrä monissa ryhmissä on niin pieni että niistä ei voi tehdä koko ryhmää edustavia päätelmiä. Lisäksi on syytä muistaa, että korrelaatio on merkki yhteydestä, ei kausaliteetista (seurauksesta). Jos kyse olisi kausaliteetista, pitäisi samalla rationaalisella argumentilla pyrkiä tukemaan suomenruotsalaisen väestön laajentumista, sillä he tekevät vähemmän rikoksia kuin suomalaiset.

    Vastaavasti työttömät suomalaiset tekevät enemmän rikoksia kuin muu suomalainen väestö. Ei se silti tarkoita, että työttömäksi joutuneessa itsessään olisi mitään synnynnäistä tai kulttuurista vikaa, joka ajaisi rikollisuuteen. Sen sijaan, kuten muissakin ihmisryhmissä, sosiaaliset ongelmat lisäävät rikollisuutta. Maahanmuuttovastaisuus luo lisää sosiaalisia ongelmia ja siten lisää sosiaalisista ongelmista seuraavia rikoksia. Sosiaalisia ongelmia vähemmistöryhmissä (esim. työttömät, syrjäytyneet, maahanmuuttajat) voidaan ehkäistä hyvällä sosiaalisella integraatiolla. Tämä tarkoittaa monimuotoisia yhteisöjä, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja hyvää työllisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tiivistetty ! Iso peukku !

      Poista
    2. Jep, työttömyyttä ja maahanmuuttoa olisi pyrittävä vähentämään.

      Kausaliteetti ja korrelaatio ovat keskinkertaisuuksien kielenkäytössä kirosanoja. Se, että korrelaatio ei todista kausaliteettia, EI ole myöskään todiste siitä, ettei kausaliteettia olisi. Itse asiassa on paljon todennäköisempää, että korrelaatio ja kausaliteetti seuraavat toisiaan kuin eivät. Korrelaatio antaa siis hyvän syyn uskoa myös kausaliteettiin, kunnes toisin todistetaan. Päinvastoin taas korrelaatio EI anna pienintäkään syytä uskoa kausaliteetin puutteeseen.
      Toivoisin edes tilastotieteiden alkeiden ymmärtämistä ennen kuin noita sivistyssanoja käyttää.

      Poista
    3. Joku muu on asiasta meitä paremmin perillä ja suositteleekin antamaan tälle tekstille mahdollisuuden: http://www.antoniocasella.eu/nume/Kubrin_Immigration_Crime_2013.pdf

      Poista
    4. "Rikosten koko määrä monissa ryhmissä on niin pieni että niistä ei voi tehdä koko ryhmää edustavia päätelmiä."

      Rikosten tilastoja on vertailtu pohjoismaiden välillä ja saatu samat tulokset suurella otosmäärällä - erittäin epätodennäköistä että tulokset ovat sattumaa.


      "Jos kyse olisi kausaliteetista, pitäisi samalla rationaalisella argumentilla pyrkiä tukemaan suomenruotsalaisen väestön laajentumista, sillä he tekevät vähemmän rikoksia kuin suomalaiset."

      Ei, vaan pitäisi puolueettomasti tutkia tulosten syitä ja puolueettomasti ja hallitetusti päästä niistä eroon. Tämän lisäksi esimerkiksi raiskaustilastojen ero suomenruotsalaisten ja suomalaisten välillä on luokkaa 30%, kun taas samoissa tilastoissa yliedustettujen ryhmien ja suomalaisten välinen ero on luokkaa 1800%.


      "Maahanmuuttovastaisuus luo lisää sosiaalisia ongelmia ja siten lisää sosiaalisista ongelmista seuraavia rikoksia."

      Suomessa on monia maahanmuuttajaryhmiä joiden edustajilla on samoja ominaisuuksia riippumatta tarkemmasta lähtöalueesta (esim. ihonväri) - altistaen heidät samalle maahanmuuttovastaisuuden tasolle. Kuitenkin, näiden samojen ominaisuuksien omaavien ryhmien mm. työttömyystilastot saattavat olla joko samaa luokkaa suomalaisten kanssa tai huomattavasti suuremmat. Siis, maahanmuuttovastaisuus ei ole syy yliedustuksille.


      "Sosiaalisia ongelmia vähemmistöryhmissä (esim. työttömät, syrjäytyneet, maahanmuuttajat) voidaan ehkäistä hyvällä sosiaalisella integraatiolla. Tämä tarkoittaa monimuotoisia yhteisöjä, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja hyvää työllisyyttä."

      Olen täysin samaa mieltä. Olen kuitenkin myös sitä mieltä että nykyisessä integraatiojärjestelmässä ei huomioida tarpeeksi integroitavien taustoja ja asenteita, mikä näkyy taas tilastoissa. Suomen kannattaisi tutkia muita maailman integraatiojärjestelmiä ja ottaa mallia parhaiten toimivista.

      Poista
    5. "Joku muu on asiasta meitä paremmin perillä ja suositteleekin antamaan tälle tekstille mahdollisuuden: http://www.antoniocasella.eu/nume/Kubrin_Immigration_Crime_2013.pdf"

      Tuossa puhutaan USA:n käytännöistä jotka eroavat huomattavasti Suomen käytännöistä. Muun muuassa pakolaisten vastaanottoprosessi voi kestää joka hakijalla jopa kaksi vuotta jolloin tutkitaan hakijan esitietoja ja tavoitteita sekä valitaan kaikkien eniten avun tarpeessa olevat pakolaiset.

      Poista
  19. Peräänkuulutat tilastotieteen osaamista ja sorrut itse samassa kappaleessa spekulaatioon siitä mitä ei ole todistettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuus jää usein ellei aina todistamatta sataprosenttisella varmuudella. Minulle 18-kertainen raiskausluku ja n.12-kertainen kaikkien keksittyjen vakiointien (mm. se työtilanne) jälkeen riittää todisteeksi. Tiedostan sen, että on MAHDOLLISTA (mutta epätodennäköistä), että joku kulttuuriin, rotuun tai uskontoon liittymätön tekijä vielä selittää yliedustuksen. Mutta niin kauan kuin tuota tekijää ei ole löydetty, elän tähän asti löydetyn tiedon varassa. Sinä taas olet tehnyt oikeamielisen hypoteesin, jonka varassa totuutesi hahmotat, vaikka hypoteesiasi ei ole todistettu todeksi missään.

      Poista
  20. https://vastablogi.wordpress.com/2016/01/10/miten-minusta-tuli-maahanmuuttokriittinen/

    VastaaPoista
  21. Kiitos mahtavasta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  22. "Maahanmuuttovastaisuus ei ollut tähän mennessä antanut minulle mitään rakentavaa, nautittavaa tai kehittävää, se oli vain lisännyt pelkojani, vihaani ja turhautumistani."

    Olisikohan niin että blogin kirjoittaja ei itse ole maltillinen kun ei jaksanut odottaa yhteiskunnallista muutosta maahanmuuton suhteen?
    Koska minulla on vankat perusteet omalle maahanmuuttokriittisyydelleni kiinnostuin voiko blokiteksti kumota niistä yhtäkään. Vissiin midfulnes-kurssi on käytynä, mutta pelkkä kyökkipsykologia ei oikein vakuuta. Esim. maahanmuuttajien hankala työllistyminen tai vaikka suhtautuminen naisiin (molemmat tietysti keskimäärin)ei muutu miksikään vaikka Koomikkokivi ei nauttinutkaan aikaisemmasta yhteiskunnallisesta aktiivisuudestaan. Ajatukset voivat myös olla tosia jos ne perustuvat tosiasioihin.

    VastaaPoista
  23. Otan nyt henkilökohtaiseksi haasteekseni tunnistaa oman mielitekoni lytätä toinen ivan, pilkan, vähättelyn tai muun luun kurkkuun tökkäämisen avulla. Se vie keskustelun umpikujaan. Ei johda yhteisen ymmärryksen lisäämiseen, jota kansana nyt tarvitsisimme.

    VastaaPoista
  24. Ilkka oli pakotettu pesemään itsensä hesari-yhteensopivaksi, koska hänestä oli tullut liian kuuluisa ja hän kuvitteli, että maahanmuuttokriitikkotaustasta olisi haittaa uran kannalta. Arman joutui tekemään saman tempun. Itse näen asian laajemmin: kaikista poliittisista mielipiteistä on uran kannalta haittaa.

    Mamukeskustelut eivät ole juurikaan Euroopassa edenneet, paitsi nyt kun maahanmuuttoa on paljon ja samoin ongelmia, lopultakin on alettu niistä ongelmista uutisoimaan, joista on aiemmin vaiettu. Hyvä osoitus se Ruotsin nuorisofestivaali.

    VastaaPoista
  25. Respektit tästä tekstistä! Hyvin kirjoitettu. Kiitos.

    VastaaPoista
  26. En itse pidä kyllä suomalaisia vihaavaa, tappavaa ja raiskaavaa sakkia ihmisinä. Ihmisarvo pitää ansaita työllä ja hyvällä käytöksellä.

    VastaaPoista