perjantai 14. maaliskuuta 2014

Naamat pois näkkäriltä!

Paskanpuhuminen on taito. Tarkemmin ottaen taito, jolla minä tienaan elantoni. 

Mutta on eroa paskanpuhumisella ja paskanpuhumisella. Minä teen sitä hyväntahtoisesti saadakseni ihmiset nauramaan. Joku muu taas käyttää sumutusta ja höpötystä hankkiakseen itselleen hyötyä - mutta takaisinantamisen kanssa ei ole ihan niin justiinsa. Eräs tärkeimpiä taitoja elämässä, väittäisin, on kunnollisen filtteröintijärjestelmän rakentaminen siihen kohtaan synapsisiltauksia, jonka läpi kulkevat lupaukset, aikomukset ja selitykset. Sille on nimittäin paljon käyttöä. Helppoheikkejä ja vasurivappuja pyörii keskuudessamme paljon. 

Etenkin koomikkouran alkuaikoina on vaarana päätyä tilanteeseen, jossa CV:hen lisätään kuoriämpärin ja litranmitan pestit - kun nimeä ja naamaa hippasen tulee, suharit kömpivät koloistaan tekemään toinen toistaan epämääräisempiä ja epäedullisempia ehdotuksia. Minun oli aluksi vaikeaa sanoa niihin ei, koska olen kiltti. Ja sitten löysin itseni kiltisti keskeyttämästä kahdensadan keski-iän ylittäneen illanviettäjän karaokeriennot vain kertoakseni kullivitsejä hetki hetkeltä minua enemmän inhoavalle yleisölle. Kotimatkalla itkin ja hakkasin rattia nyrkillä, että on tämä nyt saatana kun näihin pitää lähteä vaikka tietää ettei pitäisi.

Syynä virhearviointeihin on omalla kohdallani ollut se, että minun on vaikea sanoa asioita suoraan, jos tiedän, että sanomiseni aiheuttaa toisessa mielipahaa tai pettymyksen. Mutta yhden ihmisen kokema mielipaha on parempi kuin sadan. Olen esimerkiksi kohteliaasti ja sinnikkäästi kieltäytynyt tarjouksesta tehdä keikka poliittisen puolueen vuosijuhlassa, ihan vain siksi, että tilaajan ei tarvitsisi puoluetovereilleen selitellä että miksi tuo syrjäytynyt pipopää tuli tänne pilaamaan kemut perse-eepoksillaan. Vaikka se monesti ikävältä tuntuu ja kapitalistisessa aivolohkossa vihlaisee sanoa rahalle ei kiitos, pankkitilin vaje korvautuu toisella sektorilla: itsekunnioituksessa. 

Vaan mistäpä tietää koominen märkäkorva, mikä kuiske houkuttaa kapealle ja mikä lavealle tielle? Ei mistään, sen opettaa vain kokemus - omien kykyjen rehellisen arvioinnin, itsetuntemuksen ja ihmistuntemuksen hitaasti hioutuva yhdistelmä. Mutta eihän apu ikinä haitaksi ole ja informaatioyhteiskunnassahan tässä eletään, joten kerron lyhykäisesti yhden varman vinkin, jolla voi välttyä päätymästä perskassaraksi:

Koomikon alku, lavalle ensi kertaa hinkuva tahi muutoin vain tähtiportin kulkijaksi mielivä, älä osallistu tänä vuonna Jyväskylän Naama näkkärillä -komiikkakilpailuun. Älä, vaikka kuinka tekisi mieli. 

Tämä ei johdu siitä, että minulla olisi mitään amatöörikilpailuja, komiikkakilpailuja tai Jyväskylää vastaan (paitsi että Kuokkalan siltaa minä kyllä vihaan, miten siellä voi aina tuulla aamuviideltä niin helvetin kylmästi ja kun kuitenkaan ei sitten voi pitkät kalsarit jalassa baariin mennä, tähän pitäisi jo puuttua). Minulla on ongelma sen kanssa, miten epäkunnioittavasti Naama näkkärillä -kisassa suhtaudutaan komiikkaan. 

Kisalla on huono maine syystä. Olin katsomassa osakilpailua parisen vuotta sitten ja jo silloin minua suoraan sanoen vitutti se, että kisassa ei ollut kunnon MC:tä ja että jokaisen esiintyjän jälkeen pidettiin tauko. Syitä tällaiseen toimintaan on tasan yksi: raha. Kun lavalla ei ole MC:tä vaan juontaja, se maksaa vähemmän rahaa - hyvät MC:t ovat arvokkaita, koska he ovat hyviä työssään. Harva komiikkaa huonosti tunteva ymmärtää todella, miten elintärkeä hyvä MC on onnistuneelle komiikkaklubille - ja mitä vähemmän esiintyjillä on kokemusta, sitä tärkeämpää on että MC tietää koko ajan mitä tekee ja miten saa yleisön tunnelman pysymään hyvänä.  Ja kun jokaisen esiintyjän välillä on tauko, ihmiset ostavat enemmän viinaa. Sillä ei ole väliä, kuinka huono tunnelma on ja kuinka vaikean paikan eteen amatöörit joutuvat - kaljanmyynnillä on. 

Näistä asioista on annettu palautetta koomikoiden taholta järjestäjille, mutta palautetta ei ole kuunneltu (järjestävä taho tosin väittää, että palautetta ei ole annettu, mutta...jos koomikko jotain osaa, niin kritisoida asioita, jotka eivät ole kunnossa. Usein liikaakin, mutta ei koskaan liian vähän). Kisan huono maine on kiirinyt jo siinä määrin, että nuorten koomikoiden keskuudessa Näkkäreiden ylimalkainen suhtautuminen taiteenlajiin on hyvin selvä. Niinpä en suuresti ihmetellyt, kun sain itse Facebookissa sähköpostia kisan järjestäjiltä. He pyysivät minua välittämään tietoa kilpailustaan eteenpäin. Kieltäydyin, sillä mielestäni osaavan MC:n puuttuminen kisasta tarkoittaa sitä, että komiikkaa lajina ei kunnioiteta kilpailussa tarpeeksi - enkä halua olla saattamassa ketään tilanteeseen, joka ei ole edullinen esiintyjille tai stand upin maineelle. 

Sain vastaukseksi pitkän, jäsentelemättömän tekstivuodatuksen, jossa todettiin että "kisasta ei saada parempaa kierrättämällä huhuja ammattilaisten keskuudessa". Se on totta. Samasta tekstistä käy ilmi myös se, millä kisasta saisi oikeasti paremman. Jos tekijöitä kiinnostaisi panostaa siihen - tai jos he ylipäätään ymmärtäisivät lajista pintaraapaisua enempää:

"MC tuntuu olevan teille komiikan ammattilaisille suuri ongelma tässä meidän kilpailussamme. Olemme miettineet useampaan otteeseen otammeko juontajan vai MC:n, mutta tänäkin vuonna päädyimme ravintolan kanssa juontajaan. Tämän vuoden juontaja on kuitenkin erittäin lähellä MC:tä, sillä kyseinen henkilö meinasi osallistua kilpailuumme, mutta nappasimme hänet juontajan rooliin. 
[...]  Ammattilaiset tuomaristossa tai lavalla eivät tee kisasta sen parempaa. Tarkoituksenamme on saada ensikertalaisia lavalle, mikä voi olla ammattilais-mc:n jälkeen todella vaikeaa."

Kuinka pihalla voi komiikan konventioista ihminen olla? Ammattimainen MC on ammattimainen MC juuri siksi, että hänen jälkeensä kenen tahansa on helppo tulla lavalle ja tehdä parhaansa, sillä isäntä on lämmittänyt yleisön ja tehnyt heidän olonsa mukavaksi. Ensimmäistä kertaa komiikkaa lavalla esittävälle keltanokalle hyvä MC on kultaakin kalliimpi ja vaikuttaa älyttömän paljon siihen, miten ensimmäinen keikka menee (itselläni kävi niin hyvä tuuri, että omaa neitsytvetäisyäni oli pohjustamassa Zaani, joka on Suomen parhaita seremoniamestareita). On nimittäin aika iso ero siinä, onko aloittelijoita lämmittelemässä vuosia tehnyt ammattilainen vai kilpailuun osallistua meinannut henkilö (vailla minkäänlaista koomista lavakokemusta). 

Ja jos asenne Naama näkkärillä -kisassa on lähtökohtaisesti se, että ammattilaiset tuomaristossa tai lavalla eivät tee kisasta parempaa, niin mitä se kertoo asenteista lajia kohtaan? Sitäkö, että stand upissa ammattilaisuus ja ammattimaisuus eivät tarkoita oikeastaan yhtään mitään - jos kerran heidän läsnäolonsa ei millään tapaa kohota komiikkakilpailun tasoa? Entä jos Naama näkkärille olisikin bändikilpailu, lämmittelypumppunaan PMMP ja tuomaristossa Vesalan Paula ja Luodin Mira - ajattelisiko joku silloin, että kyseisten huippumuusikoiden läsnäolo ei tosiasiassa tuo kilpailulle mitään lisäarvoa tai parempaa tasoa?

"Erittäin lähellä MC:tä" on sanajono joka ei tarkoita yhtään mitään ja jonka aisapariksi sopii "erittäin lähellä stand up -komiikkaa". Ja kun tätä touhua on Suomessa tehty jo toistakymmentä vuotta, erittäin lähellä olemisessa ei ole enää mitään mieltä. Valtakunnasta kun löytyy kymmeniä ja kymmeniä tekijöitä, jotka osaavat homman justiinsa eikä melkein. Ja kun uusia ihmisiä tämän lajin pariin tuodaan - mikä on kisojen yksi parhaista puolista - niin erityisesti silloin on tärkeää, että hommat tehdään juuri oikein eikä sinnepäin. Eikä paiskata aloittelijoita juontajan kylmäksi jättämän yleisön eteen.

Itsekunnioitusta tarvitaan jokaisen koomikon kohdalla erikseen, mutta myös kollektiivisesti kaikkien koomikoiden kesken. On selvää, että näkemyseroja piisaa ja jonkun mielestä toimiva konsepti on toisen silmissä hirveintä pukamaa ikinä, mutta näin selkeän räikeissä tapauksissa tulkintaan ei jää paljoa väljyyttä. Jos tuottajatahon lähtökohta on se, että ammattimainen tekeminen ei homman tasoa paranna, sitten juttuun ei tarvitse koskea. Ei vaikka tikku olisi miten pitkä. 

Syy tähän kirjoitukseen ei kuitenkaan ollut se, että haluaisin jollain tapaa tuhota Naama näkkärillä-kisan ja sen parissa puuhastelevien ihmisten työpanoksen. Ei. Haluan vain sitä, että tuo työpanos kohdennettaisiin kunnolla ja asiat tehtäisiin paremmin, jotta kisa voisi palvella sitä tarkoitusta minkä vuoksi se on ylipäätään olemassa. Siksi kehotan kaikkia, niin yleisöä kuin koomikoita (tasosta riippumatta), pysymään tänä vuonna kaukana Näkkäreiltä. Ehkä touhuun saadaan ensi vuodeksi jotain tolkkua. 

Ja komiikan näkeminen Jyväskylässä ei ole tästä kekkeristä kiinni - Ilokiven Seisomapaikkaklubi, Rentukan Stand Up Club ja Vakiopaineen Alipaine-klubi pitävät huolen siitä, että hörinässä löytyy. 


2 kommenttia:

  1. Ensinnäkin kiitos, olen käynyt parilla keikallasi ja olet yksi lupaavimpia kasvoja suomalaisen standupin toisessa sukupolvessa: riittävän rehellinen ja pirullinen tullaksesi huipuksi.

    Toiseksi: säännöllisenä standup-klubien kävijänä allekirjoitan kristiikkisi täysin. Minusta kilpaileminen sopii ylipäätään huonosti taiteeseen, mutta Naama näkkärillä oli kyllä ihan pohjanoteeraus. Artisteissa ei ollut vikaa, mutta itse kilpailu oli niin taiteilijoiden kuin katsojienkin kannalta nolo tilaisuus, josta paistoi räikeästi läpi koko homman perimmäinen tarkoitus: myydä anniskeluiän ylittäville lapsille vesitettyä olutta, ja komiikan tehtävä oli vain tarjota touhulle joku löyhä kehyskertomus. Taattua S-etukorttimeininkiä, siis – saisiko pihvinne kanssa olla mikrotettuja Rainbow-pakastekasviksia?

    Mutta hei, jos järjestävän oppilaskunnan ja ravintolan tavoitteet yhtyvät, niin saahan tuolleen ihan kivat illanvietot järkättyä ja jamppakin pääsee kokeilemaan eka kerran, että saako lavalle uskaltautumalla naista. Pyörii se kuvio ilman standup-vakkareitakin. Onnea vaan jampalle, toivottavasti irtoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikä on tässä yrittänyt jo pari minuuttia kirjoittaa vastausta, mutta aina kun silmä osuu noihin mikrotettuihin kasviksiin, niin mahassa pyörähtää vähän ja käsi näppiksellä pysähtyy.

      En usko että irtoaa. Mutta Tuntemattoman Hietasta vapaasti lainatakseni, toivorikkauttaan ei passaa menettää.

      Poista