Viime vuonna pidettiin ensimmäistä kertaa Tampereella Nousevan komiikan festivaalit.
Käkätyskekkereiden idea on helvetin hieno: otetaan samalle viikonlopulle läjään kolmisen tusinaa kotokomiikan potentiaalista puskijaa, pistetään heät klubeille ja tuottajat yleisöön, rakennetaan vimosen päälle näytön paikka. Ja koska Tuomisen Tommilla, Haustolan Tomilla ja Syrjän Antilla on takin sisällä muutakin kuin turvonnut ego ja eilisen krapulan viipyilevä haju, festarit toimivat myös käytännön tasolla - viime vuonna melkein jokainen klubi oli loppuunmyyty. Ihmisiä selvästi kiinnostaa lärvien ja stoorien tuoreus ja kun Tampesterin trio pisti koko osaamisensa hyvän paketin sitomiseen, niin helevetin hyvähän siitä tuli.
Perjantaiaamuinen otsan kurtistelu ei siis johtunut määränpäästä vaan koomikolle ruokottoman aikaisesta ylösponkaisusta (kello kahdeksan). Päivin ajohanskat hallinnoivat sportti-Opelin koivukujalle, moottoritien rampille ja Jyväskylään johtavasta liikenneympyrästä vasemmalle. Istuin Pulkkilaan asti takapenkillä, yritin etsiä rakennuksen kyljestä geokätköä vaan hoksaamatta jäi. Hännilänsalmella söin aivan kelvollisen Scanburgerin pitakebapin ja kävin vastapäisellä harjulla toista kätköä etsimässä, tällä kertaa löytyi. Huuhtelin käsiä viilenevässä järvessä, rannan kivistä jotenkin näki ettei kesästä nyt niin pitkä aika ole.
Johannan luona ehti istua kahvin verran, sitten kaksvitonen vei minut ja Tommin keskustaan. Päivi jäi, Peter oli lähtenyt jo aiemmin. Peter elää keikkamatkoilla täysin omassa rytmissään koska siihen on mahdollisuus, kotona marssitahdin takoo kaksi pientä lasta. Syksyn alkamisen hoksasi siitäkin, että puhelimeen ilmestyi noin viiden minuutin välein jotain stand upiin liittyvää. Tuomisella ei ollut huonekaluja mutta sauna oli lämmin.
Lompsimme kolmeen ukkoon Teerenpeliin ja tiirasimme ensimmäisen esityksen. Vähän oli yleisössä vaisua eikä homma ihan liitoon lähtenyt, mutta tasaista oli silti tekemisen laatu. Tiiä sitten jännittikö jengi tuottajien läsnäoloa, kun vähän oli sellaista varman päälle pelaamisen makua. Toisessa klubissa oli samanlainen tunnelma ja sitä jäi illanpieleen sitten vähän miettimään, että mistä moinen johtuu. Kaljalasia kaljalasin perään ja keskustelun kiihdyttämistä, pohdimme bäkkärillä kilpalaulannalla että miten voisi vielä edelleen Suomi-komiikkaa tällä tasolla kehittää. Omaperäisyyttä on ja erilaista tyyppiä ja hyvää lavaesiintymistä, ehkä eniten kehityskohteena on kirjoittamisen tekninen taso. Sukulaiskääntöjä ja peruspillunvonkuutarinaa on aika paljon kehissä, terävämpää ja äkkiväärempää näkemystä jäin itse kaipaamaan.
Ja tähän väliin on sanottava, että yleisesti ottaen nousevan komiikan taso on Suomessa helvetin korkealla, kun tällaisiin lillukanvarsiin tartutaan. Pointtina ei ole arvostella, vain pohtia että millä mentäisiin vielä pidemmälle.
Joonatanin ja Tommin kanssa irtautuminen noin kahden maissa, Tammelan torilta lihapiirakka ja suklaalevy joka maistui kahden palasen verran, parvekkeella tiukkaa keskustelua Jurassic Parkin edelleen vaikuttavista efekteistä (robotit ovat se juttu, ei todellista fyysistä objektia koskaan voine tietokone korvata) ja sisällä Tähtien sodan insestisivujuonteen omituisuudesta. Joonas ja Tuominen ilmestyivät kämpille, neljään asti myllyt kävivät ja sitten iski uni. Mietin ennen nukahtamista että jos minä nyt unissakävelen parvekkeen reunan yli niin kaikki pitävät itsemurhana koska muitakaan todisteita ei ole. Hermostuneena varmistin, että onhan ovi varmasti kunnolla kiinni. Aamulla Tuominen kysyi, että onko sinulla sitten tapana kävellä unissasi. Vastasin, että ei. Ei neuroosi tarvitse tosiasioita kuin mausteeksi.
Viisi miestä nousi vaivoin jaloilleen kalusteettomassa asunnossa ja vaappui Aamuruskoon erinomaiselle kahville. Outlet-myymälästä löysin tuparilahjaksi Tony Halmeen runokirjan (vitun härski jätkä, ottanut "Kun sinä tuijotat kuiluun, kuilu tuijottaa sinua" -ajatelman itselleen ilman mitään porstuaa) ja Aasia-marketista M150-energiajuomaa. Olin luullut että sitä ei saa tuoda Suomeen koska se sisältää niin paljon energiajuoman aineksia että se luokitellaan täällä huumausaineeksi. Harvemminpa ne reissussa kuullut urbaanilegendat loppuun asti kestävät. Setin rakennus ja Pancho villan wingsit. Kyrvän tempun olivat tehneet ravintelissa: vesikannu on pöydällä ansana ja jos siihen tarttuu, niin lasku lihoo. Oli pakko sen verran vittuilla että paljonko on ketsupin hinta ja haarukoiden vuokra, onneksi harjoittelija oli juonessa mukana ja tajusi ettei kritiikki ole kohdennettu hänelle.
Hällän teatterinäyttämöllä klo 18 alkaneessa klubissa oli hieno energia ja helvetin hauskoja esityksiä. Paria tuntia myöhemmin Teeressä ei ollut ihan niin kova meno, sen verran ehdin sivusilmällä seurata kun omaa keikkaani murehdin. Oli jotenkin pää niin täynnä komiikkaa, reissun väsy ja pitkä aika omasta edellisestä HL-spotista että tuumin väkisinkin, että tuleekohan tästä mitään. Ja kun Oulun komediapatterin vuoro lauteilla koitti niin muilla tuli mutta minulla oikein ei. Siis nauruja tuli ja aplodeja, mutta itse olin kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Olin jotenkin keskittymätön ja rytmi haki paikkaansa koko ajan. Välillä mentiin liian kovaa ja välillä taas jumituttiin tasapaksuun maastoon. Tuli myös kilahdetuksi heklerille oikein kunnolla, ei saisi lavalla mennä hermot mutta meni, vitutti se jatkuva mölinä niin paljon (onneksi yleisö oli puolella, muuten olisi ollut katastrofi näpeissä). Epätasaista, epätasaista, jonkin uuden tuntua. Omituinen keikka. Mietin välillä lavalla ollessani että nyt tämä homma on ehkä menossa uudelle tasolle, hetkittäin taas oli päässä ajatus ettei tässä ole mitään järkeä ja lopetan. Hyvä. Näiden fiilisten ja tällaisten keikkojen jälkeen homma yleensä nytkähtää eteenpäin.
Loppubileissä olin vaisulla tuulella oman vetoni vuoksi, onneksi paikalla oli monta kollegaa jolta sai hyvää näkemystä hommaan. Ja kyllähän se apina selästä irtosi viimeistään Hankosen saunaseuratarinoiden myötä. Hetken vielä nautin siitä että tämä omituinen ja rakas perhe - täysin kaikesta kyräilystä vapaa ja toisiaan tsemppaava, mikä on jopa komiikkamaailmassa harvinainen homma - oli yhdessä, kahden aikaan kävelimme Tommin kanssa poispäin kaupungista taskulamppu nurmikkoa valaisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti