torstai 5. helmikuuta 2015

Miksi lopetin toimittajan työt?

Aika moni yleisön edustaja on kysynyt minulta, että jos minulla kerran on lehtimiestausta, niin miksi en tee lavajuttuja toimittaja-ajoiltani? Ja miksi ylipäätään lopetin?

Vastauksia on kaksi, molemmat karuja: journalismi, siinä muodossa kuin minä sen käytännön tasolla koin, on Suomessa pahimmillaan niin läpimätää ettei siinä ole mitään hauskaa. Se on pelkästään surullista ja vastenmielistä.
Minä lähdin toimittajan hommista siksi, että minä en kestänyt vallitsevaa tilannetta. Minä en voinut katsoa itseäni peiliin ja kutsua itseäni toimittajaksi, koska työlläni ei ollut mitään tekemistä journalismin kanssa. Journalistilla on valtavan tärkeä vastuu, hänen tulee seistä vallan vahtikoirana - eikä missään ole sanottu, että rahavaltaa ei sitten lasketa. Ei missään. Päinvastoin, toimittajan pitäisi olla se hahmo, joka ei anna rahan ja vallan vaikuttaa itseensä - hän tekee työtään siksi, että haluaa välittää puolueetonta tietoa. Minä huomasin varsin pian, että tämä idealismi on nykyaikana hyödytöntä ja haitaksi. Lopetin, koska huomasin itsekin luisuvani tuohon samaan piittaamattomuuden suohon. 


(Ja ennen kuin jatkan pidemmälle, haluan huomauttaa, että Suomessa toimii suuri joukko myös sellaisia toimittajia, joiden työtä arvostan suuresti ja jotka tekevät päivittäin hyvää ja arvokasta työtä. Tämä teksti käsittelee vain ja ainoastaan mainosrahoitteista ilmaislehtipuolta, koska se on ainoa, josta minulla on varsinaista työkokemusta. Ja silläkin sektorilla olen ollut pidemmässä työsuhteessa vain yhdessä lehdessä, joten otanta on varsin kapea. Tosin täytyy ottaa huomioon se, että kyseinen lehti on ainakin kahdesti palkittu Suomen parhaana kaupunkilehtenä - eli alla kuvaamani toimintatavat ovat paitsi hyväksyttyjä, myös tunnustettuja alan sisällä.)

Kun aloitin toimittajaopinnot Oulun seudun ammattikorkeakoulussa vuonna 2007, suhtauduin journalismiin idealistisesti - uskoin iskeväni suoraan kiinni yhteiskunnan mädännäisyyteen ja laskevani paskat pihalle yhteiskunnan häijyimmistä ajoksista (sama suomeksi: olin todella, todella ärsyttävä ja todella, todella vilpitön). En millään voinut arvata, että neljä ja puoli vuotta myöhemmin (mitä, humanistisen alan opiskelijalla venähti valmistuminen, ei voi olla) olisin niin pettynyt koko touhuun, että mielummin hyppäisin sokkona pimeään ja yrittäisin tehdä stand upia työkseni kuin viettäisin päivääkään yhdenkään lehden toimituksessa. Olin sitä mieltä, että lehdistö on osa syöpää, ei sen parannuskeino. Syynä tähän ajatusmaailmani romahtamiseen oli muutaman kuukauden työharjoittelujakso oululaisessa Forum24-lehdessä. 

En varsinaisesti ollut yllättynyt siitä, että palkallista harjoittelua ei tarjottu puoli vuotta kestäneen työsuhteeni aikana kuin muutamaksi viikoksi. Enkä siitäkään, että minä olin lähtökohtaisesti se nakkikone, joka laitettiin ensisijaisesti kaikille viikonloppukeikoille (vaikka työsopimuksessani työaika oli maanantaista perjantaihin). Enkä edes siitä, että ideani lehden  kehittämiseksi kaikuivat toistuvasti kuuroille korville (aamupalaverissa päätoimittaja lohkaisi sellaisenkin viisauden, että mihin me niitä Facebook-sivuja muka tarvitaan. Teki mieli vastata että ei mihinkään, nyt mun pitää mennä, haastateltava laittaa savumerkit ihan justiinsa kohta). Minä olin nuori työntekijä, vasta urani alussa ja silloin status on vielä niin alhainen, että parempi pitää naamansa kiinni ja painaa vain hommia. Mahdollisuudet valita ja valittaa tulevat sitten myöhemmin. 

Mutta siihen en olisi mitenkään voinut valmistautua, kuinka totaalisesti Forum24 tulisi murskaamaan kaikki illuusioni journalismin periaatteista.

Kun tulin taloon, olin täynnä jännitystä, ideoita ja innostuneisuutta - hitto, nythän sitä pääsisi tekemään juttuja sellaisista aiheista, jotka itseä kiinnostavat, joita pidän tärkeänä ja joista haluan puhua. Ei mennyt kovinkaan pitkä aika huomata, että juuri mikään juttuideoistani ei mennyt läpi. Niitä pidettiin hyvinä, mutta kovin, kovin usein huomasin ideapalaverin jälkeen saaneeni käteeni lapun, jossa ohjeistettiin lyhyesti jälleen kerran haastattelemaan yritys- tai hallintomaailman isokenkäistä. Ja niissä jutuissa ei koskaan, ei koskaan, ollut juuri mitään kriittistä. Ne olivat lähinnä esittelytekstejä, sävyltään läpeensä positiivisia. Mainoksia. Sellainen oli lehden tapa toimia ja minä pääsin siihen nopeasti kiinni.

Ja syy toiminnan on yksinkertainen: ilmaisjakelulehdet pyörivät mainosrahalla. Niiden on pakko, koska kukaan ei maksa niiden tilaamisesta. Minusta tämä toimintamalli itsessään ei ole ongelmallinen: suuri osa yhteiskunnastamme pyörii mainosrahalla eikä minusta oululainen jääkiekko ole huonoa siksi, että kotihallin nimi on tulee paikalliselta sähköyhtiöltä. Mutta iso ongelma tulee vastaan siinä kohtaa, kun mainosraha ui huomaamatta journalistisen sisällön liiveihin. Tällaista vallankäyttöä on keskivertolukijan vaikea havaita, koska he eivät usein tiedä millaisia linjanvetoja lehden sisällä tehdään.

Annan selvyyden vuoksi esimerkin omilta työajoiltani:
Forum24-lehdessä on mielipidepalsta, jossa julkaistaan lukijoiden kirjoittamia tekstejä. Eräänä päivänä toimituksemme sähköpostiin saapui kärkkääseen sävyyn kirjoitettu teksti, jossa kritisoitiin tiukasti uskovaisten oikeutta puuttua homoseksuaalien elämään. Tekstissä oli selvästi äkäinen ote, mutta se ei ollut millään tapaa loukkaava tai mauton. Päinvastoin, kyseessä oli yksi parhaista kansalaiskirjoituksista mitä olen aiheesta lukenut, erittäin hyvin laadittu ja tarkasti kirjoitettu kritiikki. Olimme kesätoimittajatoverini kanssa sitä mieltä, että lehteen vain, pointit ovat pätevät ja keskustelua herää. 


Mutta sitten tuli kielto. Päätoimittaja esti jutun pääsemisen lehteen. Sitä ei koskaan julkaistu eikä syytä koskaan kerrottu. 

Tässäkään ei vielä itsessään ole mitään älyttömän arveluttavaa - lehdellä on oikeus valita linjansa ja päättää itse, mitkä jutut pääsevät läpi ja mitkä eivät. Mutta todella, todella ison eettisen ongelman aiheutti se tosiasia, että parin viikon sisään lehdessämme julkaistiin yleisönosastonkirjoitus, jossa TUOMITTIIN homoseksuaalit kristinuskon näkökulmasta. Näin tehtiin: homomyönteinen juttu estettiin pääsemästä lehteen, mutta homovastainen juttu meni läpi että soi. 

Tämä olisi itsessään journalistisena tekona täysin kuvottava, mutta vielä ällöttävämmäksi sen tekee takana piilevä motiivi (jota siis en tietenkään ole koskaan saanut vahvistetuksi, mutta jota itse pidän kaikkein todennäköisimpänä syynä): Oulun alueella, varsinkin talouselämässä, vaikuttaa merkittävä konservatiivikristittyjen joukko. Ja tällä joukolla on käsissään paljon mainosrahaa, joka Forum24:sta kiinnostaa. Ja Forum24 ei halua suututtaa näitä tahoja, koska silloin se saattaa menettää mainostajia ja rahaa. 

Sama suomeksi ja lyhyemmin: uskonnollisen ryhmittymän ennakkoluuloinen syrjintä sallitaan journalistisessa julkaisussa siksi, että raha on tärkeämpää kuin tiedon puolueeton käsittely. Rahalla on valtavat määrät valtaa siihen, mistä ja miten lehdissä kirjoitetaan. Sitä ei vain ole mahdollista nähdä, koska päätökset tehdään suljettujen ovien takana, ironista kyllä, medialta piilossa. Eikä kukaan lehden toimittajista uskalla sanoa mitään, koska työpaikat alalla ovat tiukassa eikä kukaan halua päätyä kortistoon. 

Tuo kyseinen hetki oli sisäisen journalistini kuolinisku. Menetin intoni vähitellen, vihaten joka hetki enemmän työtä jota teen ja vihaten koko ajan enemmän itseäni, koska suostuin edelleen olemaan tuollaisessa paskalehdessä töissä. Mutta muutakaan en voinut, sillä minua ajoi pelko harjoittelupaikan menettämisestä ja siltojen palamisesta. Niinpä vain lakkasin välittämästä. Notkuin puoliväkisellä päivät loppuun, otin toimitusjohtajahaastattelut mukisematta vastaan ja aloin lopulta itsekin kirjoittaa juttuja ns. asiakaslehtiin (jotka ovat journalismiksi naamioituja mainoksia). Aina välillä pääsin myös kirjoittamaan oikeitakin juttuja. Pääasiassa kuitenkin inhosin itseäni päivä päivältä enemmän, mutta jatkoin silti kirjoittamista. Kirjoitin käskystä 3000 merkin jutun tapahtumasta, jossa teltassa myytiin olutta ja lenkkareita. Kotona hörpin haastateltavan toimitukseen tuomaa Heinekeniä ja jatkoin tanakkaan humalaan, haluten unohtaa mitä olin ylipäätään tehnyt. 

Viimeisellä juttukeikalla tein päätöksen. Olin oululaisessa pitseriassa tekemässä juttua siitä, että Ouluun oli tullut uusi pitseria (eli suorittamassa markkinointia yritykselle, joka sijaitsi näppärän lounaspaikkamatkan päässä toimituksestamme - mikä yhteensattuma). Jutunteon päätteeksi ravintoloitsija kysyi, että kelpaisiko minulle pitsa. Ja tässä kohtaahan pitäisi sanoa ei, koska journalisti ei ota vastaan lahjoja, sillä ne voivat vaikuttaa jutun sisältöön. Mutta minä otin känkyn vastaan. Sanoin itselleni että noin, nyt on journalistinen periaate pilattu sen verran pysyvästi, että en voi enää palata alalle. En enää koskaan kirjoita lehtijuttuja, koska olen niin pahasti rikkonut alaa vastaan. Pitseriajuttu oli viimeinen Forum24:een kirjoittamani juttu.

Tyhjensin pöytäni, lopetin lehtimiehen urasta haaveilemisen ja aloin suunnata kaiken tarmoni stand up-komiikkaan. Sukulaiset ja kaverit ihmettelivät: mitä, eikö sinusta pitänyt tulla toimittaja, mistä tämä koomikkohomma nyt tuli? En jaksanut selittää. Halusin vain areenan, jossa voisin puhua niistä asioista joista itse haluan puhua täysin vapaasti, kenenkään rajoittamatta - ja sellaisen komiikka tarjosi. Loikka tuntemattomaan oli uhkarohkea teko, mutta jälkiviisasteltuna oikea. En halunnut olla journalismin enkä varsinkaan Forum24:n kanssa missään tekemisissä. 

Mutta nyt minun on kuitenkin lopulta pakko, sillä edellisten viikkojen aikana kuppi niin sanotusti läikkyi yli niin pahasti, ettei siitä voi enää olla hiljaa. Katson, että näin törkeässä meiningissä vaikeneminen on yhtä paha teko kuin touhussa aktiivisesti mukana oleminen.

Ja ennen kuin jatkan, haluan sanoa vielä sen, että tämä ei ole mikään hyökkäys entisiä kollegojani vastaan. Tunnen heidät hyvin ja he ovat hyviä ihmisiä, mukavia tyyppejä, joiden uskon haluavan tehdä myös oikeaa journalismia. Mutta se ei onnistu niin kauan kun päätoimittaja pysyy samana - viimeinen sana on aina hänellä. Raha on se voima, joka Forum24:n - ja oletettavasti myös monen muun suomalaisen lehden - huulia heiluttaa. 


Räikeä, suorastaan törkeä esimerkki siitä, että meininki Forumin toimituksessa ei ole parantunut pätkääkään vaan itse asiassa pahentunut, nousi esiin S-ryhmän "ruokasodan" julistuksen tiimoilla (S-ryhmä ja K-ryhmä ilmoittivat alentavansa joidenkin tuotteidensa hintoja ja Lidl sekä Lähikauppa seurasivat perästä). Forum24 käsitteli asiaa kolumnissaan seuraavin ottein (koko juttu luettavissa täältä):

"S-ryhmä jysäytti äsken uutispommin, kun se ilmoitti laskevansa ruokatuotteiden hintoja Prismoissa ja S-marketeissa. Hintoja halpuuttamalla S-ryhmä haluaa auttaa suomalaisia näinä vaikeina aikoina."

"Inflaation vastakohta deflaatio näkyy kansalaisten arjessa niin, että tänään ei kannata ostaa, koska huomenna saman tuotteen saa halvemmalla, ylihuomenna vieläkin huokeammalla ja niin edelleen. Jää nähtäväksi, kuinka syvälle tämän maan talous oikein kyykkääkään, kun tällainen sinänsä perisuomalainen pihistely pääsee irti - niin maan perusteellisesti."

Nyt on pakko kysyä: mitä helvettiä? Siis ihan oikeasti, mitä helvettiä?

Ei tämä ole journalismia. Tämä on mainos. Ainoa, mikä siitä puuttuu, on S-ryhmän logo. Miten tällainen on ylipäätään mahdollista?

Ei S-ryhmän tavoitteena ole auttaa ihmisiä vaikeina aikoina. Tempauksen tarkoitus on vastata siihen kilpailutilanteeseen, että yhä useampi suomalainen ostaa ruokansa Lidlistä halvempien hintojen vuoksi. Kuka tahansa ammattitaitoinen journalisti - tai kuka tahansa normaalilla maalaisjärjellä varustettu kansalainen - näkee tällaisen läpi sekunnissa. Kyse oli täysin puhtaasti markkinointitempusta, ei mistään muusta, sillä hinnanalennus ei ollut mitenkään merkittävä ja koski vain kapeaa tuotevalikoimaa - markkinointia, johon lehdet tarttuivat paremmin kuin kukaan S-ryhmän mainososastolla osasi odottaa. Ja sitä ei varmasti arvannut yksikään mainosihminen, että ilmaisen palstatilan antamisen lisäksi vielä alettaisiin ylistämään S-ryhmää suomalaisten ahdingon auttajana. 

Ja mitä tulee jälkimmäiseen noston osaan, se on täysin käsittämätön. Eivät suomalaiset pahuuttaan säästä rahaa ja kritisoi pyhää suurta Ässää vaan siksi, että Suomen ruokakaupoissa ruoka on aivan helvetin kallista (EU:n hintatasolla mitattuna aivan keulapäätä). Suomalainen kuluttaja on ahdettu  hankalaan rakoon: kaksi suurta ryhmää hallitsee markkinoita ja määrää hinnat ja jos vaihtelua haluat, niin sitten raha valuu Saksaan. Ja sitten vielä kehdataan vittuilla päälle. Uskomatonta. 

Eli nyt meillä on käsissämme tilanne, jossa valtava kauppamonopoli (joka suhmuroi hyvinkin kyseenalaisilla tavoilla valtuustoissa ja muissa päätäntäsaleissa) julkaisee täysin puhtaan mainoskampanjan, joka käsitellään journalistisessa julkaisussa ei pelkästään kritiikittömästi, vaan ylistäen ja kuluttajaa syyllistäen. Miten tämä voi olla edes mahdollista?

Siten, että raha määrää. Katsokaapa huviksenne, paljonko Forumissa julkaistaan S-ryhmän mainoksia. Paljon. 

Ja jos joku kuvittelee, että tämä ei ole kovin iso ongelma, hän erehtyy. Forum24 jaetaan kahdesti viikossa sataan tuhanteen oululaiskotiin. Se on siis varsin merkittävä mielipidevaikuttaja Oulun seudulla - eikä se millään tapaa erittele julkaisuissaan sitä, mikä on markkinointia ja mikä uutisointia. Hyvä on, edellä kuvattu teksti oli kolumni, eli mielipide, mutta sen otsikkona on "Toimittajalta". Eli journalistilta, luotettavana pidetyltä tiedon välittäjältä. 

Nyt halusin lopultakin kertoa asiasta, sillä uskon, että vaikka monilla on käsitys siitä, miten paljon rahavalta journalismiin vaikuttaa, koko touhun läpikotainen härskeys ja häikäilemättömimmät toimintatavat ovat suurelta yleisöltä piilossa. 100 000 kotia, kaksi kertaa viikossa, eikä kukaan voi olla varma, kenen lauluja Forum24 oikein laulaa. Ja kuitenkin lehdellä on pokkaa väittää itseään journalistiseksi julkaisuksi. Eikä Forum24 varmasti ole yksin.


Ja jos ajattelette, että tämä koskee vain ilmaiseksi jaettavia kaupunkilehtiä, kannattaa miettiä uudelleen. Forum24 on osa Kaleva-konsernia. Jos sanomalehti Kaleva ja Forum24 toimivat saman katon alla, mikä antaa aiheen uskoa, että myös Kalevassa ei meneteltäisi samalla tavoin? Vai eikö oikea käsi tiedä mitä vasen häärää? 


En halua tällä kirjoituksella mustamaalata entisiä työtovereitani tai väittää, että Forum24 on Antikristuksen lopullinen inkarnaatio. Ei, minä vain perään oikeuttani - ja myös muiden oikeutta - luotettavaan ja korkealaatuiseen journalismiin. Ei ole oikein, että meille ojennetaan mainostekstejä journalismin vaatteisiin pukeutuneina. Haluan, että ihmiset valpastuvat, oppivat lukemaan mediaa paremmin. Sillä kukaan muu ei vahdi lehdistöä kuin me (älkääkä edes puhuko minulle JSN:stä - en luota pätkääkään sellaiseen tahoon, jossa toimittajat arvioivat toimittajien toimintaa). 

Jos lehti on jo valmiiksi kauttaaltaan mainoksiin kääritty, ihmisillä on oikeus vaatia, että edes jutut on tehty puolueettomista näkökohdista. Journalistin säännöissäkin sanotaan varsin selkeästi, että markkinoinnin aineisto ja toimituksellinen aineisto tulee erottaa toisistaan - mutta näin ei tehdä, koska raha. Se on ainoa syy. Meille ei olla rehellisiä, koska raha määrää. 

Näin ei kuitenkaan ole pakko olla, kuten nähdään yhtä lailla ilmaiseksi jaettavan Oulu-lehden ruokasotaa kriittisesti käsitelleestä kolumnista. En usko, että Oulu-lehden toimintatavat poikkeavat merkittävästi Forum24:n menetelmistä, ovathan nämä kaksi lehteä toistensa päätoimiset kilpailijat, mutta ainakin kyseinen juttu antaa toivoa siitä, että myös ilmaisjakelulehdessä asioihin voidaan suhtautua kriittisellä otteella. Ilmaislehdenkään ei ole pakko ryömiä polvillaan. 

Toivon, että tällä kirjoituksella on jotain vaikutusta, toivon että mahdollisimman moni ihminen lukee sen. Toivon, että mainosrahan kärkkyminen ja hännystely loppuu. Ja toivon, että jokainen piston sydämessään tunteva toimittaja häpeää. Häpeää ja miettii toimintaansa uusiksi. 

Haluatko olla rahasäkin renki? Vai haluatko olla journalisti? Molempiin et pysty. Valinta on pakko tehdä.

Noin. Nyt se on ulkona. Monta vuotta tätä möykkyä on sisällä kannettu ja nyt se on lähtenyt liikkeelle. Tuntuu siltä, että olen hyvittänyt ainakin osan journalismin ideaa kohtaan tekemistäni vääryyksistä. Monen vuoden vaikenemisen ja paskanjauhamisen jälkeen olen puhunut totta.

7 kommenttia:

  1. Helvetin hyvää tekstiä. Hatunnoston paikka. Tässähän vois olla jotain toivoo vielä jos sinun kaltasia ihmisiä olis enempi kaikenmaailman käivelöiden ja paskahousujen sijaan.

    Olin ite aikoinaan hommissa erään suuryrityksen tiedotuksessa (niin iso firma että sillä oli oma lehtikin). Pomo sanoi että saat kirjottaa mistä vaan. No, mä funtsin vähän aikaa ja sanoin että mä haluan kirjottaa siitä miten täällä tehtailla suojellaan ympäristöä. Sitte kävikin selväks etten saanutkaan kirjottaa mistä vaan. Viimisenä työpäivänä tuli vielä haukut asennevammasuudesta. Sillon vitutti mutta melko pian opin ottamaan sen kehuna.

    VastaaPoista
  2. Se on hyvä avautua, toivottavasti helpotti monen vuoden jälkeen purkaa fiilikset. Muttamutta, Herra Kivi, etkös itse vastikään komeillut Forum24:n etusivulla, ison kuvan kera ja voittoasi Naurun Tasapainosta hehkutettiin? Eikö se ollut tasan tarkkaan ilmaista julkisuutta sinulle yli 100 000 kotitalouteen Oulun seudulla? Vai maksoitko toimittajlle siitä, että he tekevät sinusta jutun?

    VastaaPoista
  3. Hieno juttu, kiitos!!! Valitettavasti samaa on joka puolella, ihan suurimpia lehtiä myöten. Myöskin lukijoiden kommentteja sensuroidaan ahkerasti mm. Hesarissa, kuten mielipidekirjoituksiakin.

    VastaaPoista
  4. Kakkoskommentaattorille:

    En tietenkään maksanut. Forum24:lta tuli haastattelupyyntö, johon vastasin myöntävästi. Kuten tekstissäni sanoin, ei Forum24 ole mitenkään spesiaalipaha lafka, vaan uskoakseni aika moni lehti toimii samoilla periaatteilla (itse asiassa tämän blogin kirjoitettuani sain hiljaista tietoa siitä, että myös Kalevassa tehdään hyvin pitkälti samoin). Sikäli minulla ei ollut mitään erityistä syytä kieltäytyä juuri Forum24:n jutussa.

    Ja Forum24:ssa on aina silloin tällöin myös ihan oikeita journalistisia juttuja - ja mielestäni myös minun haastatteluni edusti sellaista. Tarkastin jutun ennen sen painoon menoa eikä minulla ollut sen kanssa mitään ongelmaa.

    Ja vaikka sainkin Forumista hyvää julkisuutta, kyse ei ole mistään hyvä veli-meiningistä. Minulla ei ole Forum24:n kanssa minkäänlaista yhteistyösopimusta enkä maksa lehdelle penniäkään mistään. 45 Special, jossa Remakka-klubimme toimii, julkaisee kyllä ilmoituksia lehdessä, joten sillä voi olla vaikutusta asiaan.

    Mutta mielestäni Naurun tasapainon finaalipaikan yhteydessä uutiskynnys ylittyi oululaismedioissa ilman kaupallisia kytkyjäkin. Viime syksynä minua taidettiin haastatella kutakuinkin jokaiseen oululaismediaan (Rauhan tervehdystä lukuunottamatta) YLE Oulua myöten.

    VastaaPoista
  5. Kiitos myös Janille ja haijelle palautteesta!

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus!
    Jotenkin tuli vain salaliittoteoriat mieleen, kun kirjoitin pitkän vastineen joka sitten haihtui taivaan tuuliin kun yritin sitä esikatsella...
    Mutta tiedän itsekkin, että Forum24 on jättänyt julkaisematta Oulun olutseuran entisen puheenjohtajan kirjoittamia matkakertomuksia sen takia, että eräs suurimmista mainostajista uhkasi vetää mainoksensa pois jos kyseisen kirjoittajan juttuja vielä lehdessä julkaistaisiin. Että se siitä vapaasta lehdistöstä. Ja niinhän Kalevakin pyyteli totuutta anteeksi koska tietty taho sitä tilauksia peruuttamalla painosti. Aivan mahtava meno!

    VastaaPoista
  7. Järjettömän hyvä kirjoitus. Kiitos tästä.

    VastaaPoista