maanantai 15. helmikuuta 2016

Äärioikeiston comeback: Olemmeko oppineet mitään natsismista?

Ääriajattelulla tehdään ruumiita tehdasmittakaavalla. Natsi-Saksa oli maailman ensimmäinen valtio, joka teollisti ihmisten tappamisen. Natsit edustivat niin överiä pahuutta, että sen tuntevat kaikki.

Mutta minkä osion ihmiset äärioikeistolaisuuden noususta muistavat? Keskitysleirit, Gestapon, SS-joukot, kansanmurhan. Natsismin nousun historia on monille hämärän peitossa - se ei toiminut siten, että yhtäkkiä Heinrich huomasi jotta kappas, tuohon naapuriinhan on pystytetty Birkenau, eipä tässä muuta kuin uunit täysille.

Ei. Äärioikeisto nousi pikkuhiljaa, salakavalasti, yksityiskohta kerrallaan. Vihapuhetta, katupartioita, ksenofobian ruokkimista, oman kurjuuden syyn vierittämistä tietyn ihmisryhmän niskaan. Tutkija Wendy Lowerin kirjasta Hitlerin raivottaret löytyy kaksi erityisen kylmäävää, natsivallankumousta edeltänyttä yksityiskohtaa, joiden yhtäläisyys nykypäivän keskusteluilmapiiriin on ahdistavan samanlainen:

"Saksalaiset elivät lähes jatkuvien vaalikampanjoiden ja uuvuttavan poliittisen kiihotuksen keskellä. Ajassa yhdistyivät karkealla tavalla joukkomainonta ja ihmisten uhkailu ja pelottelu."

Kuulostaako tutulta? Toinen esimerkki on yhtä ikävä:

"Naisten annettiin ymmärtää olevan uhanalaisia seksuaaliobjekteja, joiden oli varjeltava valppaasti koskemattomuuttaan juutalaisten varalta. Tämä juutalaisvastaisuuden muoto kannusti saksalaismiehiä myös miehiseen uhoon: naisten suojeleminen "vaarallisilta" juutalaisilta oli miesten kunnian ja miehuullisuuden mittapuu."

Auts. Näyttää siltä, että emme ole oppineet paljon.

Evoluution näkövinkkelistä se ei ole mikään ihme: geneettisesti 2010-luvun suomalainen on käytännössä täysin identtinen 1930-luvun saksalaisen kanssa. Me olemme fyysisesti tasan yhtä vietävissä, yhtä viisaita, yhtä tyhmiä, yhtä julmia ja yhtä lempeitä kuin ne ihmiset, jotka polkaisivat käyntiin massiiviseen kansanmurhaan johtaneen vihakampanjan.

Ainoa ero on se, että meillä on tietoa siitä, että näin on käynyt jo kerran aiemmin. Kykymme jäsentää ja tallentaa tietoa tekee meistä täysin poikkeuksellisen lajin koko eliökunnassa. Internet, kirjastot ja muut tietopankit ovat aivojemme ulkoistettu osa. Yhdelläkään muulla lajilla ei ole käytössä tällaista tietomäärää sen suhteen, miten se voisi tulevaisuudessa selviytyä ja menestyä.

Mutta aseen varmistinkin toimii vain silloin, kun sen muistaa ja osaa laittaa päälle. Ja tässä ihmiskunnalla tuntuu olevan suuria vaikeuksia: me kyllä tiedämme, mitä menneisyydessä tapahtui, mutta osaamme varsin huonosti suhteuttaa sitä pidemmän aikaskaalan ajatteluun. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä evoluution myötä jokainen yksilö pyrkii selviytymään ja lisääntymään lähinnä omia ja sukulaistensa etuja ajaen. Lyhytnäköisyys on ainoa vinkkeli, johon luonto pystyy.

Ymmärtämällä luontoa on helpompi ymmärtää ihmistä, mutta luonto ei vapauta meitä vastuusta. Luonto ei tunne moraalia eikä sitä näin ollen voi käyttää perusteluna moraalisissa valinnoissa: se on täysin ihmiselle ominainen asia ja varsin uusi keksintö koko maailmankaikkeudessa (ainakin sikäli kun tiedämme). Mutta vaikka sen toteuttaminen käytännössä voikin olla hankalaa, samalla pyrkimys tehdä mahdollisimman paljon hyvää läheisille on yksi kauneimmista ja hienoimmista asioista, mitä tähän kosmokseen on koskaan syntynyt.

Tämä on tietysti puhtaasti arvonäkökulma, uskomus. Mutta siihen uskomukseen nojaten ihminen on oppinut jatkuvasti vähemmän väkivaltaiseksi ja parantamaan omaa elämänlaatuaan. "Sivilisaatio on vain hidas prosessi, jossa opitaan olemaan kilttejä", sanoi Tennessee Williams.

Juuri nyt meillä on hyvä mahdollisuus todentaa, kuinka sivistyneitä lopulta olemme. Jos internetin vihapuheen määrää katselee, ero barbaarisina pidettyihin itäisiin kulttuureihin on erittäin ohut, silkka pintasilaus. Mark Twain sanoi jo 1800-luvulla, että "Maailmassa on monia huvittavia asioita, ja niiden joukkoon kuuluu valkoisen miehen käsitys, jonka mukaan hän on vähemmän raaka kuin muut raakalaiset.".

Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuus osoittaa Twainin Markun olevan väärässä. Me olemme tietoisia olentoja. Me kykenemme tarkastelemaan omia ajatuksiamme, tuntemuksiamme ja tekojamme ikään kuin itsemme ulkopuolelta ja keräämäämme tietoon suhteuttaen. Siksi ei olekaan olennaista tarkastella, ilmestyykö peilikuvaan selän taakse kammottava natsi. Tärkeämpää on tutkia sitä, onko oma peilikuva muuttumassa.

Nyt jos koskaan on tärkeää kysyä itseltään, millaiseen lopputulokseen omat teot voivat johtaa. Kyseenalaistaa omaa ajattelua, pohtia vihan oikeutusta. 1940-luvun saksalainen sentään saattoi vielä vedota siihen, että hän ei tiennyt, että näin tulee käymään. Meille historia ei tule antamaan samanlaista vaparia.

Me tiesimme erittäin hyvin.

3 kommenttia:

  1. Eli siis Euroopan ja Suomen islamisaation vastustaminen on natsismia? Vai mitä oikein horiset?

    VastaaPoista
  2. Minkä ihmeen islamisaation? Euroopassa oli viime vuonna noin 508 miljoonaa asukasta ja noin miljoona pakolaista ja turvapaikanhakijaa pyrki Eurooppaan. Näistä kaikki eivät ole muslimeja ja vain pieni osa muslimeista on fundamentalisteja. Tietenkin Halla-aholaisten on hyvä jauhaa islamisaatiosta, mutta todennäköisempää kuin ääri-islamistien Euroopanvalloitus on äärioikeiston yritys muuttaa Eurooppa totalitaristiseksi.

    VastaaPoista
  3. Juu. Muslimeista ei ongelmaa. Jihadkin johtuu rakenteellisesta rasismista. Påä pois pensaasta. Rakkauden kesää '16 odotellessa. Ehän noita rtullu suomeenkaan ku 30k. Muslimia, ikäluokasta jossa jo nyt naisia vähemmän. Hyvin ovat käyttäytyneet

    VastaaPoista